Rakkautta on puhua toisesta tuhahtelematta
2.3.2018
Sain helmikuussa katsella esikoiseni vanhojentanssit. On vaikea kuvailla sitä rakkauden määrää ihon alla. Se kulki moneen suuntaan samaan aikaan. Katosin lasta, joka on jo aikuisuuden kynnyksellä, niin komeana siinä.
Ja katsoin puolisoa vierelläni, sitä samaa silloin poikasta vielä, jonka kanssa tanssimme samat tanssit vuonna 1994 jo puolitoista vuotta seurustelleiden nuorten vakiintuneisuudella. Tässä olemme nyt, me nelikymppiset, 25 vuotta yhteisen alun jälkeen.
Varttivuosisadan aikana oppii jotakin rakkaudesta. Kannustan kokeilemaan. Rakkaus on pitkänmatkan laji, joka tarvitsee puolestapuhujia ja omistautuneita rakentajia. Olen oppinut rakkaudesta paljon yhteisten vuosiemme aikana.
Rakkaus on sitä, että tietää täsmälleen, missä sattuu kaikkein pahimmin, ja jättää tietoisesti menemättä sinne silloinkin, kun saatavilla olisi näyttävä pikavoitto.
Rakkaus on sitä, että tietää toisen kummallisuudet, krempat ja mielen hassut vinoumat, muttei sylje niitä silmille kiivaimmallakaan hetkellä. Se on ymmärrystä, että myös minussa hän katsoo kaikkien kummallisuuksien ohi lempeydellä.
Rakkaus on joukkueena olemista. Toisesta puhutaan kauniisti ja kunnioituksella silloinkin, kun hän ei ole läsnä – kuittailun sijaan tavalla, joka viestii, että minä valitsen hänet ja hän minut joka päivä uudelleen. Siihen väliin ei tarvita tuhahteluja.
Kolumnisti Ani Kellomäki on toimittaja-käsikirjoittaja ja kahden lapsen äiti Hämeenlinnasta. Hän on kirjoittanut kirjan Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta. Kuva: Riikka Kantinkoski
Sitäkin rakkaus on, että hoitaa omat kipeät kohtansa kuntoon itse ja tarvittaessa ammattilaisen kanssa, eikä käytä toista terapeuttina tai sylkykuppina. Kertoo, kun koskee ja murehduttaa, muttei vaadi toista kannattelemaan sellaista, jota toinen ei koskaan oikeasti voi kannatella. Ei itse ota kantaakseen enempää, kuin on terveiden rajojen kannalta hyvä.
Rakkaus on sitä, että tietää toisen kummallisuudet, krempat ja mielen hassut vinoumat.
Että muistaa myös toisella olevan se ihan sama, omanlaisensa, ainut ja yhtä oleellinen mennyt, nykyisyys ja tuleva. Tämä ei ole kilpalaji.
Rakkaus on yhteinen suunnitelma ensi viikolle, ensi vuoteen ja eläkepäiviin. Puhuminen puutarhan laittamisesta talvella.
Se on antautumista toiselle paljaimmillaan, ihan turvassa. Tämän ainokaisen elämänsä jakamista uteliaana ja arvostaen. Itsensä näyttämistä toiselle ilman ylpeyttä ja kikkailua, ja valmiutta nähdä toinen samoin.
Rakkautta on myös nähdä sinut ja minut siinä, tanssin pyörteissä, ja vähän painaa päätä olkaan. Kumpikin tunnistimme lapsen jokaisessa askeleessa sisältä kuplivan ilon: tähän asti me tulimme. Mitä vielä onkaan edessä!
Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.
