Onnellisuusprofessoriksi kutsutun Markku Ojasen kiinnostus ihmisen vahvuuksiin alkoi aikana, jolloin psykologia keskittyi lähinnä ongelmiin. Puheenvuorossaan hän kertoo, kuinka ajattelun muuttaminen myönteiseksi on ollut vaikeaa hänellekin. Onni pohjautuu ihmisen kokemukseen omasta elämästään.
TEKSTI HENNA TARJANNE-LEKOLA
”Minua on alettu nimittää onnellisuusprofessoriksi. Ihmettelen usein, miten tässä näin kävi. Olen sotaorpona äidin kasvattama, koulukiusattu – lapsuuteni ei ollut erityisen onnellinen.
Olen pohjimmiltani hiukan melankolinen ihminen. Minussa on paljon puolustautuvaa pessimismiä. Etenkin aikaisemmin saatoin ajatella jostakin hankalasta asiasta, jopa luentojen pitämisestä, että huonosti käy. Harjoituksen ja onnistumisien jälkeen olen oppinut nauttimaan luennoimisesta.
Herkkyys on aina ollut vahva piirre minussa. Jo varhain minusta tuli syntyjen syvien mietiskelijä. Siihen onnellisuus tuli luontevasti mukaan.
Olen aina ollut taipuvainen näkemään ihmisissä vahvuuksia heikkouksien sijaan.
Onni alkaa omasta kokemuksesta
Onni lähtee siitä, miten ihminen itse kokee elämänsä. Onnellisuuden voi jaotella päivittäiseen tunneonneen ja syvempitasoiseen tyytyväisyysonneen.
Tunneonni on välitöntä reagointia tapahtumiin. Se on eloisaa ja vaihtuvaa. Laskut ja nousut kuuluvat tunneonneen. Tunneonni vaihtelee päivittäin, milloin enemmän, milloin vähemmän. Esimerkiksi iloisen ihmisen kohtaaminen nostaa mielialaa ja hankalan ihmisen kohtaaminen alentaa sitä.
Tyytyväisyysonnessa kysymys on koko elämän perspektiivistä, sillä se on kokonaisarvio elämästä. Tyytyväisyysonnella on biologinen perusta. Se on olemukseltaan pysyvämpää kuin tunneonni. Isojen elämänmuutosten myötä tyytyväisyysonni saattaa laskea tai kohota vuosikausiksi.
Perusonnellisen ihmisen elämän suunta voi muuttua sairastumisen tai muun vastoinkäymisen myötä. Muutostilanteessa ihminen joutuu määrittämään itsensä uudelleen ja löytämään uusia ilon lähteitä. Sellainen muutos vaatii paljon rohkeutta ja voimavaroja eli juuri niitä asioita, joita sairastuminen usein heikentää. Tukea ja kannustusta antava henkilö on silloin kullanarvoinen.
Näpistelijöitä tapaa päivittäin
Pieniä onnen näpistelijöitä tulee päivittäin vastaan: esimerkiksi harmistuminen tai työkaverin ilkeä sana pahoittavat mielen hetkellisesti. Suurimpia onnen varkaiden lähteitä ovat ihmissuhteet. Niin ikävää kuin se onkin, me varastamme toinen toiseltamme onnellisuutta. Onnen varkauksia seuraavat usein katkeruus, pelko, masennus, vetäytyminen ja viha.
Katkeruus on luonnollinen tunne. Kun koemme epäoikeudenmukaisuutta, se helposti katkeroittaa. Katkeruuden jatkuminen on mielenterveyden kannalta vakava asia. Mitä pitempään kokemaansa vääryyttä kantaa, sitä enemmän se syö onnellisuutta. Hienoin asia on osata elää niin, että ei juutu katkeruuteen. Miksi toiset katkeroituvat ja toiset eivät, on myös tutkimuksen kannalta arvoituksellinen asia.
Hyvät teot rakennusaineena
Omassa elämässäni sain urheilusta onnistumisen kokemuksia, ja suuri kokoni auttoi puolustautumisessa. Kun löytyi puoliso, pojat syntyivät ja opiskelu- ja työelämä ovat olleet antoisia, elämä on ollut hyvää ja olen siitä hyvin kiitollinen.
Ikä on tuonut mukanaan varovaisuutta valmiiden onnellisuusvastauksien antamiseen. Ihmisen elämänkokemukset, -kohtalot ja biologiset ominaisuudet vaikuttavat paljon onnellisuuden kokemukseen.
Ajattelun muuttaminen myönteiseksi on vaikeaa ja aikaa vievää. Koska se on ollut myös minulle vaikeaa, olen alkanut korostaa myönteisten tekojen merkitystä. Niitä voi tehdä sekä itselle että etenkin muille.
Onnistumiset nostavat itsearvostusta ja epäonnistumiset laskevat sitä. Onnellisuus ja itsearvostus rakentuvat toiminnan kautta.
Jokainen voi tehdä hyviä tekoja ja niiden avulla lisätä myönteisiä tunteita itsessään ja ympärillään. Hyvän tekeminen tuottaa mielihyvää ja se siihen, miten suhtaudumme elämässä eteen tuleviin asioihin. Onnellinen ihminen haluaa muillekin hyvää.”
Markku Ojanen
Eläkkeellä oleva psykologian emeritusprofessori
Asuu Lempäälässä puolisonsa kanssa, kaksi aikuista poikaa
Kirjoittanut kymmeniä kirjoja hyvinvoinnista ja onnellisuudesta
Harjoittele: Hyvät teot
Tee kerran viikossa viisi suunnitelmallista epäitsekästä ja hyvää tekoa yhden päivän aikana: esimerkiksi kannusta ystävääsi, leivo pullaa työpaikan taukotilaan, laita pieni summa hyväntekeväisyyteen ja niin edelleen. Käytä mielikuvitustasi. Jatka näin.
Omista aina keskiviikko viidelle hyvälle teolle kuukauden ajan. Kannusta itseäsi löytämään rohkeutta toteuttaa suunnitelma.
Tämä harjoitus voi vähentää merkittävästi stressiä, kohottaa mielialoja pitkällä aikavälillä, ja aiheuttaa vastakaikua ympäristössä. Harjoitus lisää merkittävästi henkilökohtaista iloa ja hyvinvointia.
Lähde: Filosofian Akatemia: Markus Neuvonen, onnellisuuden harjoitusohjelma
Tämä juttu on osa positiivisen psykologian juttusarjaa, ja se on julkaistu alun perin Tunne & Mieli -lehden numerossa 1/2018. Lue sen seuraava osa lehdestä 2/2018! Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.
