Näpit irti toisten ruokavalioista
6.4.2018
Minä olen tällä hetkellä terve. Isä on pitänyt minulle kotikokkikoulua 9-vuotiaasta alkaen. Minulla on rahaa ostaa kalaa ja yrttejä. Minulla on suuri perhe, ja meistä kukaan ei ole allerginen. Helppohan tässä on kokata.
Annoin ekojeesus Oras Tynkkyselle syntymäpäivälahjaksi lupauksen vähentää perheemme ruokahävikkiä. Vaikka kamppailemme asian kanssa päivittäin, silti pöydän kulmalla on nuorimmaiselta kesken jäänyt ja niille sijoilleen kuivahtanut pastanjämä ja ikkunalaudalla salaatista yli jäänyt paprikanpuolikas, joka on ehtinyt nuukahtaa ryppyiseksi.
Aamulla piti heittää roskiin kourallinen sitkeitä pikkumuikkuja, jotka olivat freudilaisesti unohtuneet jääkaapin perälle.
Kolumnisti Rosa Meriläinen on vapaa kirjoittaja ja feministi. Kuva: Heini Lehväslaiho
Me emme ponnista terveelliseen ja monipuoliseen ruuanlaittoon samoin eväin. Olen ruokahävikinkin suhteen onnellisessa asemassa: viisihenkisessä perheessä voi tehdä salaatin sen seitsemästä aineksesta ja silti saattaa saada sen syötyä. Yhden hengen taloudessa on tuomittu joko syömään kahta ruoka-ainetta kerrallaan tai kaatamaan pienen omaisuuden biojäteastiaan.
Me emme ponnista terveelliseen ja monipuoliseen ruuanlaittoon samoin eväin.
Vaihteleva ja monenvärinen ateria on maistuvampi ja terveellisempi, mutta se yksinkertaisesti vaatii isomman ruokakunnan, velhontaidot tai kyvyn sietää pakasteita.
Vaikka en ole koskaan ollut sinkku, olen kuitenkin joutunut kausittain valmistamaan ruokaa vain yhdelle. Se on suhteettoman vaivalloista ja tylsää. Siksi olen ajautunut puputtamaan juustovoileipiä.
Minusta kenenkään ei kannattaisi lähteä mestaroimaan toisen ruokavaliosta. Jokaisella on omat hankaluutensa. Minua oli terveydenhoitaja kehottanut keksimään minkä tahansa niksin, jolla saisin maitotuotteita välttelevän lapseni syömään edes jotain kalsiumpitoista.
Kun lopuksi sain sellaisen sietämättömän äklömakean maustetun viilin uppoamaan, tuli kaupassa lapseton kaverini paheksumaan: ”Miten saatat syöttää lapsellesi tuollaista moskaa?” Mieleeni nousi parikin vaihtoehtoista väkivaltafantasiaa.
Vähä-älyisin besserwisseröinnin laji on niin sanottu richsplaining. Ihmiset, joiden ei tarvitse laskea rahojaan ruokakaupassa tulevat lässyttämään elämänilonsa ja itsekunnioituksensa jatkuvaan kituuttamiseen hukanneelle köyhälle kotimaisten juuresten edullisuudesta. Minä kerron, minne arvon herra voi sen porkkanansa työntää.
Kolumni on ensin julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 2/2018. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.
