Varhaiskasvatus on saanut oman ruokasuosituksensa. Sen ytimessä on ruokakasvatus, jossa terveys nähdään fyysisen hyvinvoinnin lisäksi myös henkisenä ja sosiaalisena hyvinvointina.

AINO HEIKKONEN TEKSTI

Lapsia ohjataan uudella tapaa luomaan myönteistä suhdetta ruokaan, kun varhaiskasvatukseen on luotu ensimmäistä kertaa oma ruokasuosituksensa. Sen ytimessä on ilon löytäminen ruokailuun.

– Viime vuosikymmeninä on tutkittu aikuisten kasvatuskäytäntöjen vaikutusta lasten syömiseen ja siihen, mitä lapset oppivat ruoasta. Kauhean rajoittava tapa suhtautua lapsen syömisiin ei ole ihanteellisin, ravitsemuskasvatuksen asiantuntija Sanna Talvia sanoo.

Hän on ollut mukana luomassa tieteelliseen näyttöön perustuvaa suositusta, jota sovelletaan esimerkiksi päiväkodeissa. Keskeistä suosituksessa on ruokakasvatus, jossa tarkastellaan terveellisten ruoka-aineiden lisäksi myös henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin teemoja. Ruokaa katsotaan siis myös ihmisen käyttäytymisen ja siihen vaikuttavien tekijöiden näkökulmista.

Tarkoituksena on luoda myönteistä ilmapiiriä ruokailun ympärille. Suosituksessa lapsi huomioidaan aktiivisena toimijana ja omatoimiseksi kehittyvänä ruokailijana, ja hänen mielipiteensä huomioidaan. Jos ei jaksa syödä, ei jaksa syödä.

– Harvoin tuputtamalla saa lasta syömään, vaikka yrittäisi väkisin, Talvia sanoo.

Sen sijaan syömään pakottaminen voi aiheuttaa jopa vastenmielisyyttä. Talvia huomauttaa, että kyse ei kuitenkaan ole siitä, että kaikki kävisi. Aikuisten vastuulla ovat puitteet, joissa lapsi ruokailee.

Varhaiskasvatuksen ruokailusuositus haastaa ruokailutilanteessa läsnä olevia aikuisia pohtimaan omaa käyttäytymistään ja ruokasuhdettaan. Talvia toteaa, että syömisen ajatusmallit voivat juontaa kaukaa ja olla automaattisia. Niihin liittyy usein paljon sääntöjä ja rajoituksia.

– Syömiseen liittyvään moraaliseen lataukseen ja syyllisyyden tunteeseen pitäisi ottaa etäisyyttä, jotta syömistä ei ajateltaisi vain oikein tai väärin -ilmiönä.

Miten syömistä sitten kannattaisi katsoa? Varhaiskasvatuksen ruokasuosituksen mukaan esimerkiksi ilon lähteenä, terveyden edistäjänä, kiireettömänä yhteisenä hetkenä ja jutustelun aiheena.