Tunnesyöminen voi tuoda hetken helpotuksen mielipahaan tai stressiin, mutta ei liity kehon energiantarpeeseen. Tunnesyömistä voi tarkkailla tunnistamalla ruokailua edeltäneen ja sitä seuranneen mielentilan. Oppaana kohti hyvää ruokasuhdetta toimii vaikkapa tunnepäiväkirja.

HENNA TARJANNE-LEKOLA TEKSTI
MARIA VILJA KUVITUS

Tunnevaihtelut vaikuttavat ihmisten tekemiin syömisvalintoihin.

– Jos tunnetila ohjaa syömistä enemmän kuin energian tarve, tilanne voi johtaa liikasyömiseen tai ruokahaluttomuuteen, Jyväskylän yliopiston psykoterapian ja kliinisen psykologian professori Raimo Lappalainen sanoo.

Tunnesyöminen johtuu siitä, että se tuo hetkellistä apua, helpotusta mielipahaan, stressiin tai väsymykseen. Lappalainen muistuttaa, että syöminen ei kuitenkaan ratkaise todellisia syitä kielteisten tunteiden tai stressin takana.

– Myönteisten tunteiden lisääntyminen elämässä voi lähteä purkamaan tunnesyömisen alla olevaa vyyhtiä.

Tunnesyömiseen erikoistunut kliininen psykologi Katarina Meskanen on tehnyt pitkään työtä syömishäiriöistä kärsivien ihmisten kanssa. Hän lohduttaa, että perjantaipitsa tai satunnainen liikasyönti buffetissa on normaalia elämää ja kuuluu ihmisyyteen.

Tunteet ovat aina läsnä elämässämme, ja siten myös ruokailutilanteissa. Meskasen mukaan syömisongelma voi kehittyä, jos syöminen toimii hankalan tunnetilan ainoana korvikkeena, lohtuna ja mielihyvän tuojana.

– Myös positiiviset tunteet vaikuttavat syömiseen, ei siis pelkästään perinteisesti kielteiseksi mielletyt tunteet. Moni syö iloon, rakkauteen, mielihyvään ja itsensä palkitsemiseksi, Meskanen toteaa.

 

Näin eri tunteet vaikuttavat

Ilo ja onni: positiivisissa tunnetiloissa ruoalta haetaan mielihyvän lisäämistä. Juhlatilanteissa herkutellaan yhdessä, ruoalla hemmotellaan itseä tai kruunataan hyvä tapahtuma. Iloon syöminen on usein harmitonta. Jos tilanteisiin liittyy kontrollointia tai ansainta-ajattelua, se voi kertoa ongelmista. Silloin on hyvä harjoitella sallivuutta.

Rakkaus: ihmisen varhaisen hoivan ja huolenpidon kokemukset alkavat jo varhain, rintaruokinnasta. Vauvan nälkä on kokonaisvaltaista. Vastatessaan vauvan nälkään äiti antaa samalla rakkautta ja huolenpitoa. Ruoalla voi osoittaa rakkautta ja välittämistä. Se on arkinen keino huolehtia. Ihastumisvaiheessa ruokahalu usein vähenee. Rakkauden ja läheisyyden puutetta voidaan joskus täyttää ruoalla.

Viha: Viha on yleinen tunnesyömisen taustalla oleva tunne. Erityisesti naiset kokevat, että vihan tunne ei ole sallittua tai heillä ei ole keinoja näyttää vihaa. Viha voi kääntyä itseä kohtaan, kun ei ilmaista sitä. Ruoalla täytetään sisällä hautuvaa pahaa oloa. Toisaalta nopea tilanteen herättämä viha johtaa impulsiiviseen syömiseen – syödään välinpitämättömästi, jopa raivon vallassa, piittaamattomasti.

Pelko: Lievään jännitykseen tai pelkoon voidaan hakea ruoan rentouttavaa vaikutusta. Pelon tarkoitus on auttaa meitä selviytymään tiukasta tilanteesta nopeasti. Jos pelko jää päälle tai sillä ei ole suoranaista kohdetta (ahdistus), se alkaa vaikuttaa ihmisen fysiologiaan ja aineenvaihduntaan.

Suru: Suru on sisäänpäin käpertävä, lamauttava tunne ja syömisestä haetaan siihen helpotusta. Ruoasta etsitään mielihyvän kokemusta, lohtua. Syöminen antaa hetken aikaa taukoa surusta ja se on konkreettista toimintaa. Se täyttää mielen työpöydän.

Inho: Inho on suoraan yhteydessä lajinkehityksellisesti alkukantaiseen puoleemme. Sen evolutiivinen tehtävä on estää pilaantuneen ruoan syöminen. Inhon tunteen vallassa ihmisen ruokahalu katoaa tai syöminen vähenee.

Jaottelu: Katarina Meskanen

Jousto antaa tilaa tunteille

Raimo Lappalaisen mukaan ravitsemusneuvonnassa tulisi mennä joustavaan suuntaan.

– Lähtökohtana on silloin ihmisen elämän kokonaistilanne ja sen pohjalta laaditaan toiminnallinen elämäntapa- ja hyvinvointiohjelma.

Joustavassa painonhallinnassa syömistä voidaan muuttaa olosuhteiden mukaan. Syömiskäyttäytyminen on välillä tiukempaa ja välillä löyhempää. Asiakkaan oma vastuu on suuri. Siihen liittyy kyky käsitellä epämiellyttäviä tunteita rakentavasti.

Oppiminen on ajattelun ja toiminnan muuttumista. Lappalainen soveltaakin oppimispsykologista teoriaa syömiskäyttäytymisen muuttamisessa. Kun ihminen pystyy muuttamaan ajatuksiaan eli kognitiivista puolta ja ymmärtämään tunteitaan, niin käyttäytymisen puolen muutokset ovat mahdollisia.

Tutkimuksissa maailmalla on huomattu, että havainnointitaidot eivät yksin riitä.

– Mindfulness-harjoitusten perustaidoissa opetellaan ajatusten ja tunteiden havainnointia. Oleellista on oppia havainnoinnin lisäksi hyväksyntätaitoja ja toimintastrategioita.  Hyväksymisessä kielteiset tunteet ja ajatukset otetaan vastaan arvostelematta ja pikkuhiljaa opetellaan erilaisia käyttäytymistapoja uuden ymmärryksen pohjalta, Lappalainen sanoo.

Ota tunneruokapäiväkirja ajattelun avuksi

Syömiskäyttäytymisessä on tärkeää se tunne, joka ihmisellä on syömisen jälkeen.

– Jos syömiseen liittyy toistuvasti pettymystä, liikaa kontrollointia sekä painonnousua, niin silloin on syytä pohtia elämänrytmiä ja syömistä. Sen voi tehdä esimerkiksi itsehavainnointiin perustuvan tunneruokapäiväkirjan avulla, Katarina Meskanen toteaa.

Tunneruokapäiväkirjaan merkitään, mikä ajatus ja tunne liittyvät ennen syömistä sekä sen jälkeen. Siihen kirjataan päivän aikana koetut tunteet ja millaisia aistihavaintoja ja kehontuntemuksia ruokailuun liittyy.

Yhteys kylläisyyden tunteeseen tai ruoan tuomaan nautinnolliseen reaktioon saattaa olla kateissa.

– Täytyy muistaa, että ihmiset ovat erilaisia. Kaikki eivät ole sisältä ohjautuvia ja osalla kehon viestien tavoittaminen on haastavaa.

Meskanen käyttää potilastyössä myös syömisrytmipäiväkirjaa, johon merkitään rasti ruudukkoon aina syönnin jälkeen. Lisäksi hymiöin voi merkitä päivänaikaisia tunteita. Tarkoituksena on opetella syömään riittävän usein ja hymiöiden kautta seurata omia tunnetiloja ja niiden vaikutuksia ruokavalintoihin.

– Syömiskäyttäytymisen muuttaminen on kuin ison valtamerilaivan kääntämistä. Se kannattaa tehdä vähän kerrallaan, pienin askelein, jolloin muutokset ovat pysyvämpiä. Syöminen on parhaimmillaan hyvinvoinnin lähde.  Mutkattoman ruokasuhteen löytäminen saattaa kuitenkin olla aikaa vievää. Täsmäsyömisessä on kyse säännöllisestä, sallivasta ja riittävästi energiaa antavasta ruokailusta päivittäin, Katarina Meskanen korostaa.

KOKEILE! Vaihtoehtoja lohtusyömiselle

  • Käy pitkällä kävelyllä ja palaa vasta kun olet tyhjentänyt mielesi ikävistä asioista.
  • Soita hyvälle ystävälle ja vaihda kuulumisia.
  • Rentoudu hyvän kirjan tai musiikin parissa.
  • Soita lempimusiikkiasi kovalla ja tanssi sen tahtiin.
  • Pyydä läheistä ihmistä hieromaan hartioitasi.
  • Ratkaise sanaristikoita tai sudokuja.
  • Käy saunassa ja nauti pitkistä, lempeistä löylyistä.
  • Vietä aikaa lemmikin kanssa.
  • Uppoudu mielilehtesi, -kirjasi tai -elokuvasi pariin
  • Kirjoita, piirrä tai maalaa ajatuksiasi ylös.
  • Osta itsellesi uusi huonekasvi.
  • Nouse ylös, venyttele ja pidä tauko siitä, mitä ikinä olitkaan tekemässä

Lähde: ”101 tapaa hemmotella itseä -blogikirjoitus”, Katarina Meskanen

Lue lisää!

Löydät mallipohjat ruokapäiväpäiväkirjoista ja monipuolista tietoa tunnesyömisestä, tietoisesta syömisestä, tunteista ja itsehoito-ohjelmasta Mielenterveystalon Irti ahminnasta -sivustolta.

 

Jutun lähteet: Psykoterapian ja kliinisen psykologian professori Raimo Lappalaisen ja psykologi Katarina Meskasen haastattelut. Irti ahminnasta. Kohti tasapainoista suhdetta ruokaan -kirja (Duodecim).

Tämä juttu on julkaistu alun perin Tunne & Mieli -lehden numerossa 2/2018. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.

Tilaa lehti