Köyhyys yhdistää ja erottaa
3.8.2018
Tunnen surua aina, kun köyhät ovat toisia köyhiä vastaan. Köyhyys on yhteiskunnallinen rakenne, jossa liian harvoin osalliset kokevat olevansa samassa veneessä. Yhteiskunnallinen etäisyys on vain niin pitkä siihen todellisuuteen, jossa voitaisiin tehdä päätöksiä tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta, että ratkaisuja haetaan köyhien keskinäisestä nollasummapelistä. Siinä vastakkain ovat milloin maahanmuuttajien lastenrattaat ja mummojen vaipat, milloin päihdeongelmaisen palvelut ja työttömyyspäiväraha.
Euroopan köyhyysverkosto järjesti Suomeenkin ulottuneen bussikiertueen. Siellä käytiin keskustelemassa köyhyydestä ympäri Eurooppaa ja kampanjoimassa kaikille kuuluvan toimeentulon puolesta.
Kävin jututtamassa bussin matkassa jo 51 päivää kulkenutta miestä ja kysyin, mitä hän on matkallaan oppinut. Hän kertoi, etteivät erot lopulta ole suurimmat maiden välillä, vaan maiden sisällä. Eri puolilta Eurooppaa löytyy kolkkia, joissa on jäljellä enää vanhuksia. Kuka heistä pitää huolta, kun työikäiset ovat lähteneet?
Kolumnisti Rosa Meriläinen on vapaa kirjoittaja ja feministi. Kuva: Heini Lehväslaiho
Köyhyys on aina monimutkaisesti ratkaistavaa, aina yhteiskunnallista ja aina henkilökohtaisesti vaikeaa. Bussin mukana kiertänyt kertoi ymmärtäneensä, että mikään yksinkertainen ratkaisu ei voi toimia, eikä pelkästä työstä puhuminen riitä paikkakunnilla, joilla rakennemuutos on pyyhkäissyt itsemurha-aallolla toivottomia lakoon.
Valitettavasti köyhyys usein haisee keskiluokkaisen nenään.
Olisi tietysti upeaa, jos köyhät pitäisivät toistensa puolta. Vielä upeampaa olisi, jos kaikki oivaltaisivat hyötyvänsä sellaisesta yhteiskunnasta, jossa epätoivo ei tapa eikä nujerra kanssakulkijoita. Varmasti auttaisi, jos jokainen saisi tutustua henkilökohtaisesti köyhyyden kokemusasiantuntijoihin. Valitettavasti köyhyys usein haisee keskiluokkaisen nenään. Kun etäisyys on päässyt kasvamaan, kohtaamiset sisältävät epäluuloa, nyrpistelyä ja toisen elämän paremmin tietämistä.
On monia asioita, joilla köyhä voi elämäänsä parantaa. Me emme kuitenkaan voi toisten ihmisten puolesta opetella köyhäilytaitoja tai löytää polkua työelämään. Sen, minkä jokainen voi köyhän puolesta tehdä, on vaatia riittävää sosiaaliturvaa, jotta huoli pärjäämisestä ei kävisi kohtuuttomaksi taakaksi kenellekään.
Kolumni on ensin julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 4/2018. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.
