Kaija Järventausta: Aivojen stimulointi on merkityksellinen hoito

Psykiatrian erikoislääkäri Kaija Järventaustan työhön kuuluu harvinaisen syväaivostimulaatiohoidon antaminen vaikeaa pakko-oireista häiriötä sairastaville. Vaikka kokemukset hoidosta ovat positiivisia, syväaivostimulaatio ei yksin auta silloin, kun mieli järkkyy.

MARJAANA TUNTURI TEKSTI
ANNINA MANNILA KUVAT

Neurokirurgin tekemässä leikkauksessa aivoihin asennetaan kalloon porattujen reikien kautta elektrodit. Niitä säädetään ihon alle rintakehään asennetun stimulaattorin kautta.

Laitteen säätää ja käynnistää Kaija Järventausta. Hän on psykiatrian erikoislääkäri.

Hänen mukaansa syväaivostimulaatiosta, eli DBS-hoidosta, voi olla apua pakko-oireisessa häiriössä ja masennuksessa silloin, kun potilas ei ole hyötynyt toivotulla tavalla tavanomaisista hoidoista.

Syväaivostimulaation hyödyt psykiatristen sairauksien hoidossa tulivat esille vahingossa. Hoito on ollut jo pidempään käytössä parkinsonpotilailla ja heidän hoitonsa huomattiin vaikuttavan positiivisesti myös mahdollisiin psykiatrisiin oireisiin.

– Pakko-oireisilla potilailla ahdistuneisuus vähenee ensin ja mieliala kohoaa. Myöhemmin pakko-oireet vähenevät ja potilaan mahdollisuudet kuntouttaa itse itseään paranevat.

Järventausta kertoo, että laitteen kanssa eletään ihan normaalia elämää. Sen kanssa voi saunoa, uida, harrastaa liikuntaa ja matkustella.

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa asennettiin ensimmäisen kerran syväaivostimulaattori psykiatriselle potilaalle vuonna 2010. Sen jälkeen Taysissa on saanut DBS-hoitoa 12 pakko-oireisesta häiriöstä (OCD) kärsivää potilasta ja kaksi masennuspotilasta. Järventaustan mukaan OCD-potilaiden tulokset ovat olleet Tampereella hyviä.

– Kun katsoimme seitsemän ensimmäisen potilaan hoitotuloksia, pakko-oireet olivat helpottaneet keskimäärin 55 prosenttia lähtötilanteesta. Jos oireet ovat häirinneet ja rajoittaneet potilaan elämää lähes jatkuvasti, parantaa oireiden puolittuminen merkittävästi elämänlaatua ja toimintakykyä.

DBS onkin todettu vaikuttavaksi hoidoksi pakko-oireiseen häiriöön kansainvälisissä tutkimuksissa. Järventaustan mukaan hoidon tehokkuuteen vaikuttaa ratkaisevasti se, että potilas on itse sitoutunut hoitoon ja muuhun kuntoutukseensa. Jotta DBS-hoito saadaan yleisempään käyttöön, tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimuksia. Vaikka kahden masennuspotilaan hoidon tulokset ovat myös olleet hyviä, masennuksen kohdalla DBS on edelleen kokeellista hoitoa.

Hyödyt arvioitava tarkkaan

Syväaivostimulaatiohoito on harvinaista ja kallista ja siksi siihen potilaaksi valikoituminen vaatii pitkän tutkimusprosessin. Viime vuonna hoitoa sai Taysissa kolme potilasta. Joinakin vuosina DBS-hoitoa on saanut vain yksi potilas.

Hoitoon valikoitumisen arvioinnin lähtökohtana ovat Järventaustan mukaan ensisijaisesti potilaan mahdollisuudet kuntoutua ja potilaan oma motivaatio. Vaakakupissa painavat myös potilaan kärsimys ja arvio mahdollisuuksista parantaa potilaan elämänlaatua juuri tämän hoidon avulla. Hoidon hyötyjä on harkittava yksilöllisesti jokaisen potilaan kohdalla.

– Kokemukseni mukaan hoito tehoaa parhaiten nuorehkoihin potilaisiin, joilla on jo ennestään ollut yritteliäisyyttä ja tahtoa selviytyä elämästä psyykkisen sairautensa kanssa.

Arviointityön Järventausta tekee yhteistyössä DBS-työryhmän kanssa. Siihen kuuluu psykologi, toinen psykiatri, psykiatrian professori sekä neurologi, ja lisäksi Järventausta tekee tiiviisti yhteistyötä neurokirurgin kanssa. Arviointiprosessin aikana selvitetään muun muassa, että kaikki tavanomaiset tehokkaat hoitomuodot on jo kokeiltu, ja potilaan diagnoosi varmennetaan.

– Keskustelut työryhmän kanssa ovat tärkeitä, sillä tuloksellisesta hoidosta voi helposti intoutua liikaa.

Kun päätös hoidon antamisesta on psykiatrian työryhmässä tehty, potilaan hoito siirtyy neurokirurgialle. Muutama päivä leikkauksen jälkeen Järventausta tapaa potilaan ja käynnistää stimulaattorin yhdessä neurokirurgin kanssa.  Siitä alkaa työ stimulaattorin optimaalisten säätöjen etsimisessä. Useimpien potilaiden kohdalla säädöt osuvat kohdalleen melko nopeasti, ja potilaan vointi lähtee kohenemaan. Joskus sopivia säätöjä joudutaan etsimään pidempään, ja joillakin potilailla voi olla sivuvaikutuksia, jotka heikentävät hoidon tehoa.

Psykiatristen potilaiden hoidossa DBS:n sivuvaikutuksina voi alussa tulla lyhytaikaista unettomuutta tai kiihtyneisyyttä. Järventausta on huomannut potilaillaan myös lievää hypomaniaa, joka johtuu stimulaation vaikutuksesta mielialan kohenemiseen.

– Hypomania on mukava, energinen olotila, mutta pitkäkestoisena se ei ole kenellekään hyväksi. Vaikka potilaat olisivat malttamattomia, stimulaation lisäämisessä edetään aina rauhallisesti, jotta sivuvaikutuksilta vältyttäisiin.

Stimulaattorin poistamista voidaan joissakin tapauksissa harkita, jos hyötyä ei saavuteta.

Stigmaa vähentävä hoito

Aivojen tahdistamisesta puhuttaessa tulee helposti miettineeksi, muuttaako syväaivostimulaatio ihmisen persoonallisuutta. Järventausta ei usko, että niin tapahtuu:

– Voi miettiä, kumpi on oikeastaan ihmisen todellinen persoonallisuus, ihminen pakko-oireidensa tai masentuneen mielialansa kanssa vai ilman niitä. Toki uuteen itseen vähemmän ahdistuksen ja pakko-oireisuuden kanssa pitää myös tutustua. Pakko-oireiden lievittyminen tuo elämään uusia ulottuvuuksia, myös vaatimuksia. Pitkään oireidensa vankina ja muiden avun varassa ollut ihminen ei ehkä heti löydä paikkaansa.

Järventausta on työssään huomannut, että pakko-oireet saattavat nousta uudelleen pintaan, jos vuosia oireettomana eläneen potilaan stimulaatiohoitoa lähdetään vähentämään. Kun stimulaatio nostetaan taas entiselle tasolle, pakko-oireet häviävät.

– Potilaan voinnin kohenemiseen vaikuttaa myös muu hoito ja kuntoutumisen myötä normalisoitunut arki on todella iso suojatekijä. Silti tästä voi päätellä, että stimulaatio pitää omalta osaltaan oireiston kurissa, kannen alla, ja ilman sitä oireisto voi aktivoitua uudelleen.

Järventaustasta on tärkeää, että tällainen hoitomuoto on psykiatriassa käytössä. Yliopistollisessa sairaalassa harvinaisen hoitomuodon tarjoaminen ja sen tutkiminen on mahdollista. Työ luo pohjaa kaikkien neuromodulaatiohoitojen, eli hermoston toimintaan vaikuttavien hoitojen, tutkimukselle ja kehitykselle. Järventausta uskoo myös, että syväaivostimulaation käyttö vähentää psykiatrisiin häiriöihin liittyvää stigmaa.

— On todella merkityksellistä, että saamme aivojen hermoradastoja tahdistamalla psykiatrisia oireita oikeasti lievittymään.

Työtä ilman tarkkoja ohjeita

Harvinaisen hoitomuodon parissa työskentely vaatii tekijältään asioihin paneutumista myös työajan ulkopuolella. Järventaustalle se sopii, sillä hän on aina pitänyt haasteista ja työskentelee siksi mielellään kaikkein vaikeimmin hoidettavien potilaiden kanssa.

– Työhöni kuuluu paljon sellaista, mitä kukaan maailmassa ei vielä tiedä. Stimulaattorin säätöihin ei esimerkiksi ole mitään keittokirjaohjeita. On joitakin lähtöarvoja, ja meillä Tampereella jo hiukan kokemusta, mutta lopulta säädöt on kuitenkin tehtävä jokaisen potilaan kohdalla yksilöllisesti.

Työ, joka on Järventaustalle arkipäiväistä, tuo mieleen tieteiselokuvat. Myös Järventausta kokee edelleen hämmästyttävänä sen hetken, kun hän kytkee stimulaattorin ensimmäistä kertaa päälle ja potilaalle tulee hymyefekti.

– Hymy ja sen vastavuoroisuus ovat ihmiselle isoja asioita, ja on mielenkiintoista, että pystyn saamaan tällaisen reaktion aikaan. Kiinnostavinta on, että tämä ensimmäisen hetken hymy on aivan oikea hymy, se tarttuu toisiin ihmisiin.

Tämä juttu on osa Mieli & tieto -juttusarjaa, ja se on julkaistu alun perin Tunne & Mieli -lehden numerossa 3/2018. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.

Tilaa lehti