Luonnosta virtaa -tutkimuksessa ihmiset sitoutuivat 1,5 tunnin luontohetkiin kerran viikossa viiden viikon ajan. Ne saivat aikaan muun muassa stressin vähenemistä ja vapautumisen tunnetta. Kun luontoa koetaan omin ehdoin, voi toimistotyöläinen nuuhkia kukkia tai kiivetä puuhun keskellä kirkasta päivää.
AINO HEIKKONEN TEKSTI JA KUVAT
Yksi uittaa varpaita raikkaassa vedessä. Toinen nuuhkii pientä keltaista kukkaa pihlajan varjossa.
Psykoterapeutit Kirsi Salonen ja Katriina Hyvönen ovat hetki sitten antaneet tehtäväksi etsiä ympäröivästä luonnosta mieleisen paikan, joka juuri tässä hetkessä tuntuu itselle sopivalta. Kyse on niin sanotusta luontointerventiosta, jota Salonen ja Hyvönen ovat kollegoineen tutkineet työhyvinvoinnin lähteenä.
Juuri tällainen interventio on meneillään, kun parikymmenpäinen joukko muun muassa sosiaalija matkailualan ihmisiä sekä tutkijoita uppoutuu aistimaan ympäristöä Jyväskylän yliopiston läheisyydessä.
Luonnosta virtaa -tutkimuksessa puolentoista tunnin ohjattuja luontohetkiä järjestettiin joukolle työntekijöitä kerran viikossa. Toisessa ryhmässä henkilöt ulkoilivat luonnossa saman verran omaehtoisesti, ja he olivat saaneet kevyttä ohjeistusta muun muassa huomion suuntaamisesta luontoon.
Ohjatuissa ryhmissä ohjeistus oli tarkempaa, ja osallistujat myös keskustelivat kokemuksistaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että Salonen olisi ryhmiä vetäessään kehottanut ihmisiä tekemään tiettyjä asioita. Sen sijaan ohjeistus liittyi hyväksyvän ja sallivan ilmapiirin luomiseen sekä vuorovaikutukseen muiden kanssa.
– Jos olisin antanut puunhalausharjoituksia, niin varmasti olisin kohdannut vastustusta. Mutta kun ihmiselle antaa luvan tunnistaa mahdollisuuksia, asioita alkaa tapahtua. Yksi interventio järjestettiin Tampereella julkisessa puistossa, Hatanpään arboretumissa. Siellä osallistujat kiipesivät puuhun ja makoilivat rannalla keskellä kirkasta päivää, Salonen kuvailee.
Nyt mieluisa turvapaikka työpäivän keskellä löytyy muutaman lehmuksen alta. Kaartuneiden oksien ali päästäkseen on kumarrettava, mutta runkojen vieressä voi seistä täysin suorassa, täysin suojassa. Kun aurinko paistaa lehtiin, niiden vihreä muuttuu häikäisevän kirkkaaksi.
Luonnosta virtaa -tutkimuksessa sekä omaehtoisesti ulkoilleilla että ohjattuihin luontohetkiin osallistuneilla myönteiset tunteet lisääntyivät ja kielteiset tunteet vähenivät. Ohjattujen ryhmien keskusteluissa luonnon hyvinvointivaikutuksina nousi esiin muun muassa vapautumisen tunteen, stressin vähenemisen sekä leikkisyyden heräämisen kaltaisia hyötyjä.
Samantyylistä tutkimusta suunnitellaan myös masennuksen kuntoutuksesta. Ohjelman on tarkoitus olla 12 viikon mittainen ja sisältää myös etäohjausta ja seurantaa, joka lisäisi luonnossa olemista myös ohjatun jakson jälkeen.
Ohjatun luontointervention hyötyinä Salonen ja Hyvönen pitävät sitä, että luontokokemuksen ja sen hyvinvointivaikutusten tiedostaminen lisääntyy. Luonto vaikuttaa kehon hyvinvointiin vaikkapa verenpaineen laskuna. Asian tiedostaminen kannustaa lähtemään ulos silloinkin, kun vaikka sää on kurja. Toisaalta luontohetkiin voi liittyä Salosen mukaan kielteisiäkin tunteita, kuten metsään yksin menemisen pelko tai hyönteiskammo. Ohjatuissa luontohetkissä ne ovat vähentyneet.
Salonen vislaa kuuluvasti, ja porukka kokoontuu sovittuun paikkaan. Seuraavaksi jakaudutaan ryhmiin sen mukaan, minkälainen ympäristö koskettaa kutakin osallistujaa tänään kaikista eniten. Eräät ovat löytäneet itsensä kukkien, toiset puiden luota. Yhdet inspiroituivat vedestä.
– Ja jos nyt sanot järvi, niin se ei tarkoita, että olisit ikuisesti järvi-ihminen, Salonen huomauttaa.
Hän sanoo, että ajatusmalli itsestä juuri tietynlaisena luontoihmisenä voi olla rajoittava. Yhtenä hetkenä vesi voi rauhoittaa, mutta toisena päivänä saman vaikutuksen voi saada metsästä. Luonnon hyvinvointivaikutukset eivät ulotu vain tiettyyn ympäristöön
Katriina Hyvönen
Lopuksi tehdään ryhmätehtävä: kukin ryhmä etsii sellaisen yhteisen paikan, joka miellyttää kaikkia. Puuryhmä kokoontuu kahden ikivanhan puun väliin. Lajia arvuutellaan: ehkä jonkinlainen paju tai terijoen
salava?
Kirkkaan auringon varjoon jäävät suipot lehdet näyttävät syvän tummanvihreiltä, lähes mustilta. Oksisto kaartuu kohti hiljakseen liplattavaa vesistöä. Yksi osallistuja näyttää muille, mistä toiseen puuhun pääsee kiipeämään ja kuvailee, kuinka jämäkkä runko tarjoaa turvallisen selkänojan. Oksiston keskellä tunnelma on kuin
majassa.
Juttua varten on osallistuttu Luonnosta virtaa -hankkeen loppuseminaariin, johon kuului luentojen lisäksi näyte ohjatusta luontointerventiosta.
Näin Luonnosta virtaa -tutkimus tehtiin
1. VAIHEESSA tehtiin kartoittava kyselytutkimus, johon vastasi 783 henkilöä. Keski-ikä oli noin 47 vuotta, ja lähes 80 prosenttia vastaajista oli naisia. Puolet vastaajista oli korkeakoulutettuja, ja he toimivat muun muassa kunta-alalla ja sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Tuloksia: Ihmiset, jotka viettävät paljon aikaa luonnossa, kokevat myös työn imua. Ihmiset, jotka viettävät vain vähän aikaa luonnossa, kokevat vähemmän työn imua ja enemmän työuupumusta. Viher- ja luontoalueilla ulkoilulla koettiin olevan yhteys esimerkiksi palautumiseen.
2. VAIHEESSA luonnon ja työhyvinvoinnin yhteyksiä tutkittiin ohjatun luontointervention avulla (59 henkilöä). Ryhmää verrattiin omaehtoisiin ulkoilijoihin (35 henkilöä) ja kontrolliryhmään (27 henkilöä). Kontrolliryhmä ei saanut ohjeita luonnossa liikkumiseen.
Tuloksia: Sekä itsenäisillä ulkoilijoilla että ohjattuihin ryhmiin osallistuneilla myönteiset tunteet lisääntyivät ja kielteiset
vähentyivät. Ohjattuun toimintaan osallistuneet kokivat muun muassa elpymistä ja tervehtymistä.
3. VAIHEESSA haastateltiin työterveyspalveluiden ammattihenkilöstöä. Vastaajia oli 13 kappaletta, ja he olivat taustaltaan muun muassa työterveyslääkäreitä, -psykologeja ja -hoitajia.
Tuloksia: Luontomenetelmien käyttämisen esteeksi työntekijät kokivat muun muassa tiedon puutteen ja huolen
omasta työmäärästä ja asiakkaiden yksityisyydestä. Luontomenetelmien käyttöä edistävät esimerkiksi hyvät kokemukset asiakastyöstä luonnossa, tieto luonnon hyvinvointivaikutuksista ja työpaikan myönteinen suhtautuminen. Sopivana paikkana luontotyöskentelylle koettiin esimerkiksi palaverien vieminen luontoon ja ryhmätyötilanteet.
Tämä juttu on alun perin Tunne & Mieli -lehden numerossa 4/2018. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.
