Roolit tarjoavat henkistä joustavuutta. Sopiva työrooli voi esimerkiksi suojata introverttiä liialta kuormittumiselta ja auttajan rooli helpottaa hoivaamista. Omien haaveiden toteuttaja pukee hetkeksi ylleen supersankarin viitan.
MARIA VILJA KUVITUS
Tietoisesti tai tiedostamatta valitut roolit ovat arkemme apuvälineitä ja kompastuskiviä. Yhdestä roolista voi muodostua ihmisen tuoksu, muiden koko kokemus hänestä. Laaja roolivalikoima voimistaa ja vapauttaa antaen identiteetille joustavuutta. Siksi uusia rooleja kannattaa harjoitella. Psykoterapeutti Ulla-Riitta Hämäläinen-Näsi kehottaakin kokeilemaan rooleja rohkeasti.
Periaatteessa voimme omaksua ja kehittää työkalupakkiimme millaisia rooleja tahansa. Työssä tarvitaan itsetuntemusta, jota ei kerry ilman vuorovaikutusta. Toisten ihmisten peilaamana näemme nykyisen itsemme. Näin tapahtuu, jos vain tohdimme asettua peiliksi.
– Me suomalaiset olemme aika reviiritietoisia – annamme tilaa toisillemme. Pohdiskelemme älyllisesti, mutta varomme emotionaalisen palautteen antamista. Tiedämme, että tekee kipeää ottaa vastaan palautetta oman identiteettinsä eri puolista, Hämäläinen-Näsi sanoo.
Uusien roolien omaksuminen saattaa nostaa myös vastaroolin näkyväksi: kun muutun, se herättää reaktion toisissa. Hämäläinen-Näsi on kohdannut asetelman etenkin pariterapiassa, jossa tarve muutokselle käynnistää uusien roolien harjoittelun. On hyvä muistaa, ettei treenaamisen tarvitse sujua ilman töppäyksiä.
– Puhuisin tässä kohtaa sitkeydestä. Voi olla hyvä, että ympäristö tietää sinun harjoittelevan. Kun uutta roolia sovittelee itselleen, kannattaa kutsua mentoreita kannustamaan.
Harjoittelussa tukena ja peilinä toimivista kannustajista on apua, olipa kyseessä sitten hyppy työläisestä hoivaajaksi, bilettäjästä opinnäytetyön viimeistelijäksi tai hiljaisesta avoimeksi viestijäksi.
Persoonallisuus saa tukea työroolista
Vaikka aika niin tuntuu väittävän, työelämässä ei aina tarvitse laittaa itseään peliin 110-prosenttisesti. Moni ammatillinen vuorovaikutustilanne hoituu sujuvasti ja kunnioittavasti roolin läpi. Kun fysioterapeutti tai valokuvaaja kohtaa asiakkaansa, kumpikin osapuoli voi hyötyä kanssakäymistä selkeyttävästä rooliasetelmasta.
– Oma persoonallisuus saa työroolista tukea. Kun ihminen ei ole ainoastaan omassa varassaan, tilanteen mukaiseen toimintaan voi soljahtaa luontevasti, Hämäläinen-Näsi sanoo.
Hänen mukaansa työrooli saattaa helpottaa myös itsesäätelyä, esimerkiksi suojata introverttiä liialta kuormittumiselta ihmisläheisessä työssä.
Ulkopuolisen paineen lisäksi roolityöskentely voi tasata sisäistä painetta. Itsekriittinen ja vaativa piiskaajapersoona voi pyrkiä siirtämään huomionsa suuntaa mitätöivästä sisäisestä puheesta kohti vähemmälle huomiolle jäänyttä potentiaaliaan. Itselleen lempeässä roolissa sisältä voi löytää rohkeutta ja mielenrauhaa.
Joskus työrooli poikkeaa radikaalisti henkilön kotiminästä. Pienelle lapselle voi olla jopa pelottavaa nähdä oma vanhempi työn muovaamana. Vieras puhetapa, pukeutuminen ja olemus hämmentävät.
Jos ammattirooli on kovin jäykkä, sillä on taipumus kapeuttaa persoonaa ja viilentää kohtaamisia.
– Ylikehittyneessä roolissa ihminen on kaikkialla sama, mikä haittaa toiminnan luovuutta. Tilannetajun säilyttäminen on tärkeää, Hämäläinen-Näsi toteaa.
(Jacob Morenon mukaan)
Rooli voi olla…
Alkio – vain mielikuvituksen varassa
Alikehittynyt – harjoittelussa ja työstettävänä
Sopivasti kehittynyt – luontevan spontaanin toiminnan mahdollistaja, ilman haitallista rutiinia
Ylikehittynyt – Tilannetajuton, aina totuttuun toimintaan kangistuva
Aito vai teennäinen?
Rooli saatetaan nähdä epäaitoutena, mutta joskus roolin voimistamana uskaltaa näyttää aidon itsensä.
Roolissa liukuminen kehittää viestimistä
Identiteettimme sisältää parhaassa tapauksessa värikkään rooliviuhkan, jonka arsenaali syttyy ja sammuu tilanteen ja tarpeen mukaan.
Roolit voidaan nähdä nimenomaan sosiaalisina työkaluina, ja joskus asemiaan olisi tarpeen pystyä vaihtamaan vaikka yhden keskustelun kuluessa. Esimerkiksi vanhemman tai esimiehen asemassa olisi tarkoituksenmukaista pystyä liukumaan auktoriteetin, tukihenkilön ja kaverin roolien välillä.
Psykologiassa klassinen transaktioanalyysi erottaa ihmisestä kolme minätilaa: vanhemman, aikuisen ja lapsen. Mikään kolmesta mainitusta roolista ei sinällään ole positiivinen tai negatiivinen, mutta vuorovaikutus vaikeutuu osapuolten kommunikoidessa eri tiloista käsin.
Parisuhteessa asetelma voi ilmetä esimerkiksi niin, että toinen lähestyy kumppania aikuisena, mutta puoliso alkaakin opettaa toista vanhemman roolissa. Tai sitten toinen keskustelun osapuoli tipahtaa aikuisen asemasta lapsen rooliin vastuutaan vältellen.
Toinen näkökulma voi vapauttaa häiritsevistä ajatuksista
Sosiaalisessa tilanteessa saattaa toisinaan syntyä häiritseviä ajatuksia, jotka vaikuttavat mielentilaan ja vireyteen. Silloin on soviteltava itselleen toista näkökulmaa.
Kun esimerkiksi iäkäs lähisukulainen ei kohtaamisessa täytäkään rooliodotusta viisaasta ja ymmärtävästä seniorista, tilanteeseen on mahdollista vastata muista kuin omista tarpeista käsin.
– Jos näen ja ymmärrän, että sillä kertaa vastassani on yksinäinen turvattomuuttaan kipuileva vanhus, sopiva vastaroolini on hoivaajan tai vanhemman, Hämäläinen-Näsi kuvaa.
Auttamistilanteessa uudenlaisen roolin vaikutukset itselle voivat tuntua jopa terapeuttisilta. Joskus juuri toisen auttaminen tai omien haaveiden toteuttaminen pukee meidät ainakin tilapäisesti suorastaan supersankarin voima-asuun.
Hämäläinen-Näsi muistuttaa myös vihan ja aggression eteenpäin vievistä voimista. Suihkumoottorimainen sysäys on ajoittain tervetullut. On vapauttavaa toteuttaa itseään uudessa roolissa.
– Se on kuin ihmisen jätehuoltoa. Itsensä pitää joskus altistaa epämukavuusalueille.
Sinne pääsee uskaltautumalla yllättäviin ja outoihin tilanteisiin, jotka haastavat oppimaan ja miettimään esiin nousevia tunteita.
Laulaja, lauluntekijä Eva Dahlgrenin ohje luovaan työhön:
“Kuvittele itsesi suureksi.
Valheellisuus on sallittua.
Kirjoita.
Ehdottomasti ei päinvastoin.
Älä koskaan pidä itseäsi pienenä ja kirjoita sitten jotain valheellista.”
Jutun lähteet: Psykoterapeutti Ulla-Riitta Hämäläinen-Näsin haastattelu, Raimo Niemistö: “Ryhmän luovuus ja kehitysehdot”, Eva Dahgren: ”Kuinka lähestyä puuta”
Tämä juttu on alun perin Tunne & Mieli -lehden numerossa 4/2018. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto.
