Digitaalinen peli on oppimisen näkökulmasta oiva apuri. Se ei väsy toistamiseen tai palautteen antamiseen. Vaikka peli on nykylapsen leikkiä, se ei voi korvata aikuisen huomiota ja tukea.
AINO HEIKKONEN TEKSTI
Digitaalinen peli on toimiva väline lapsen tunnetaitojen kehittämiseen. Näin voi päätellä Tunne-etsivät-nimisen pelin perusteella. Sen tarkoituksena on auttaa lapsia tunnistamaan omia ja toisten tunteita.
Verkossa ilmaiseksi saatavilla olevan pelin on ideoinut Oulun yliopiston logopedian professori Kerttu Huttunen. Taustalla on hänen kokemuksensa puheterapeutin työstä. Hän havaitsi, että puheen ja kuulon ongelmat ovat monilla lapsilla yhteydessä tunteiden tunnistamisen vaikeuteen.
– Olin hämmästynyt, kun lapsi ei tunnistanut surullista tunnetta itkevää lasta esittävästä kuvasta. Silloin ajattelin, että meidän täytyy voida tehdä jotakin enemmän.
Peli kehitettiin Opetushallituksen tuotantona. Sen on kehittänyt ryhmä, jossa on osaamista aina psykoterapiasta varhaiskasvatukseen, pelin tekniseen toteutukseen, äänten tallentamiseen ja valokuvaukseen.
Tunne-etsivissä seikkailee hahmo, joka on perustanut parhaan ystävänsä Aksun kanssa Tunnetoimiston ratkomaan pieniä ja suuria tunteisiin liittyviä mysteereitä. Melko yksinkertaisen kerronnan taustalla vaikuttaa iso määrä tutkittua tietoa ja pelin kehittäjien käytännön kokemusta lasten kanssa työskentelemisestä. Sisällöntuotantoa johtanut Huttunen kertoo, että tietopohja näkyy erityisesti pelin rakenteessa, kuten tehtävien vaikeutumisessa.
Peli on suunnattu esimerkiksi autismin kirjon tai kuulovammaisille lapsille. Se sopii kuitenkin kenelle tahansa noin 6–12-vuotiaalle – etenkin, jos tunteiden tunnistamisessa tai sosiaalisissa tilanteissa on pulmia. Huttunen kertoo, että luokanopettajat ovat olleet erityisen kiinnostuneita Tunne-etsivistä. Tunnetaitojen tukeminen kuuluu koulujen opetussuunnitelmien perusteisiin.
Tunne-etsivät-pelistä on tänä vuonna saatu rohkaisevia tutkimustuloksia. Kelan rahoittamaan tutkimukseen osallistui 35 iältään 6–10 lasta, joilla on ollut arjen pulmia tunteiden tunnistamisessa. Heidän tunnetaitonsa paranivat pelijakson aikana ikätovereiden tasolle lähes kaikissa tehtävissä.
Digitaalinen peli onkin oppimisen näkökulmasta oiva apuri. Se ei väsy toistamiseen tai palautteen antamiseen. Pelaaminen on Huttusen mukaan myös nykylapsen leikkiä. Hän kuitenkin muistuttaa, että peli ei silti voi korvata aikuisen huomiota ja tukea.
– Annettu aika on kuin ravintoliuos, josta lapsi kasvaa, saa sanoja tunteilleen ja oppii mallin avulla sitä, miten omia kokemuksia käsitellään.
Siksi Tunne-etsiviäkin suositellaan pelattavaksi yhdessä aikuisen kanssa. Tarkoituksena on, että aikuiset yhdistävät keskustelun avulla pelin tapahtumat oman arjen tilanteisiin ja sattumuksiin.
Juttu on ensin julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 5/2018. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.
