Nuorempana Marja Hintikka epäili, onko hän edes äitityyppiä. Kolme lasta myöhemmin hän katsoo itseään välillä epäuskoisena. Minäkö kolmen lapsen äiti?
TEKSTI AINO HEIKKONEN
KUVAT SAARA AUTERE
Aina tulee jokin yllätys, ja silloin tuntuu kuin korttitalo kaatuisi. Näin Marja Hintikka kuvailee perheensä arkea.
– Meillä on nyt molemmilla niin paljon töitä, että sitten, kun jotain tapahtuu, niin…
Puhe keskeytyy soittoääneen. Tähän puheluun on vastattava, sillä se on hammashoidosta. Yksi Marjan ja hänen puolisonsa lapsista on sairastunut, ja Marja joutuu perumaan seuraavalle päivälle varatun hammashoidon kahdelta lapseltaan.
– Me kutsutaan tätä ihmistetrikseksi välillä. Se on mieheni keksimä loistava kuvaus, millaista se on, Marja sanoo perheensä arjesta.
He ovat saaneet kolme lasta neljässä vuodessa. Välillä Marjan valtaa epäusko: kolmen lapsen äiti, minäkö?
– Se on ihmeellistä, hän sanoo.
Nuorempana Marja epäili, onko hän edes äitityyppiä. Ja hänellä oli hirveän suuri tarve löytää oma polkunsa ja toteuttaa omat unelmansa ennen kuin perheen perustaminen olisi ajankohtaista. Hän ei halunnut olla äiti, joka kaataisi lastensa niskaan taakan siitä, että ei toteuttanut omia unelmiaan. Toimittajan työ on yksi niistä.
Marja kertoo, että aluksi kaikki näytti olevan hänen toiveammattiaan vastaan: hän ei päässyt edes alan kouluun.
– Mulle sanottiin, että sulla ei ole edellytyksiä tv- ja radioalalle.
Marja ryhtyikin opiskelemaan markkinointia. Mainosala tuntui mielenkiintoiselta ja tarjosi vakituista työtä. Palo ei silti hiipunut. Marja teki opiskelijaradiota ystävänsä Jenny Lehtisen kanssa. Kun he kuulivat, että YleX-radiokanava etsii kahden naisen radio-ohjelmaa, he hakivat tekijöiksi.
– Meidät valittiin siihen, ja mulla oli jo hieno duuni, vakkarityöpaikka. Piti miettiä viikon verran, jätänkö kaiken sen hetkisen ja lähden unelman perässä kuukauden työsopparille.
Kaksikolle ei luvattu muuta kuin mahdollisuutta kokeilla – sen jälkeen katsottaisiin, miten homma toimii. Silti hän irtisanoutui. Toimittajan työt jatkuivat.
Urapolun vaihtamisella oli seurauksia myös yksityiselämään. YleX:lle oli nimittäin päätynyt toinenkin juontaja, Ilkka ”Ile” Uusivuori. He tekivät Marjan kanssa yhteisiä ohjelmia – ja alkoivat jakaa elämänsä radiostudion ulkopuolella pariskuntana.
RATKAISEVA SYSÄYS
Marja pohtii, että hänelle ratkaiseva sysäys perheen perustamiseen oli oikea kumppani: Ile sai Marjan uskaltamaan. Yhdessä he ihailivat isoja perheitä. Nyt hän ajattelee, että elämän valmistumisen odottelu ja perhehaaveet ovat huono yhdistelmä. Vanhemmuus on joka tapauksessa hyppy tuntemattomaan ja lapsi ”villi kortti”.
– On ihan väärä ajatus, että valmistan elämäni vastaanottamaan vauvan. Nyt tajuan itse, kuinka väärässä olin. Ei se ole se tie.
Marjan uran eteneminen ja lasten saaminen ajoittuvatkin samoihin vuosiin. Hän oli juuri saanut toisen lapsensa, kun kollega viesteili onnittelunsa perheenlisäyksestä. Viesti päättyi pyyntöön soittaa heti, kun mahdollista.
Tuoretta kahden lapsen äitiä viesti hämmensi, sillä työasiat eivät sairaalan pedillä pötkötellessä olleet asialistalla.
Kun Marja soitti takaisin, hän sai tietää, että pitkäaikainen ammatillinen unelma olisi toteutumassa: hänen oma talk-show’nsa menisi tuotantoon. Pikkuinen nyytti rinnallaan ja esikoinen helmoissaan Marjan tuli päättää, tarttuisiko hän tarjoukseen. Miettimisaikaa oli pari viikkoa.
Marja Hintikka Live -ohjelmaa alettiin suunnitella heti, ja Marja teki suunnittelutöitä pikkuinen kainalossa. Ile jäi kotiin, ja Marja aloitti täysipäiväiset työt, kun toinen lapsi oli 8 kuukautta vanha.
Samalle vuodelle ajoittuvat myös Marjan tähän saakka vaikeimmat hetket vanhempana. Esikoinen oli tuolloin tahtoiässä ja toista lasta vaivasi koliikki. Unen puute ajoi sekä henkiseen että fyysiseen väsymykseen.
– Valvottaminen on kidutusmuoto, ja ymmärrän, miksi, Marja sanoo suoraan.
Jälkikäteen ajateltuna hänen olisi pitänyt suoda itselleen öitä, jolloin hän vain menee jonnekin nukkumaan. Siitä ei olisi kukaan kärsinyt. Huonompi vaihtoehto oli ylikierrostila, jossa Marja vain ajatteli, että hänen on selvittävä. Siitä seurasi lohduttomuuden ja turvattomuuden kierre ja näköalan kaventuminen.
– On pelottavaa, kun ei itse tajua, kuinka väsyksissä on.
Marja kuvailee, kuinka hän hetkittäin menetti omat selviytymiskeinonsa. Eikä mistään, mitä hän oli oppinut koulussa tai työelämässä ollut mitään apua. Hän ei ole kokenut itseään koskaan niin keskenkasvuiseksi kuin äitinä.
Ja silti ulkopuolista apua oli tosi vaikea pyytää. Marja pohtii, että tässä olisi yhteiskunnassamme petrattavaa. Selviämisen ja pärjäämisen ihanteet ovat iskostuneet syvälle kulttuuriimme. Perheet kokevat jäävänsä yksin. Marjakin on kotona ollessaan tuntenut yhteisön kaipuuta sekä ihan käytännöllisen avun tarvetta.
– Vauvan kanssa on vereslihalla henkisesti ja fyysisesti, eikä jaksa kannatella tilanteita tai ihmisiä, vaan kaipaisi itse kannattelua. Sitä ei moni ymmärrä, varsinkin, jos on vahvaksi koettu ihminen ja yksilö.
Pahimmasta väsymyksestään Marja pääsi eteenpäin vähitellen, mutta ensin oli havahduttava tilanteeseen: väsymyksen kierre oli vain kerta kaikkiaan pysäytettävä. Hän alkoi ennakoida ja mitoittaa arkea niin, että siinä olisi levon hetkiä. Riittävästä unesta huolehtiminen oli ollut Marjalle vaikeaa jo ennen lasten saamista. Hän pohtii paahtaneensa eteenpäin kuin kilpahevonen, joka olisi juossut ennen pitkää itsensä henkihieveriin. Pienellä ikäerolla syntyneet lapset asettivat hänelle rajat. Siitä hän on kiitollinen.
Silti Marja hahmottaa tarkasti sen, kuinka hän on itse vastuussa itsestään ja tyytyväisyydestä omaan elämäänsä.
TUNTUU OIKEALTA
Marjan ja Ilen nuorimmainen lapsi syntyi puolitoista vuotta sitten. Kolmannen lapsensa jälkeen Marja on ollut kotona. Äitiydessä hänet on lyönyt ällikällä rakkaus.
– Se tuntuu niin oikealta, aidolta elämältä. Tämä on se, mitä olen halunnut, ja kaiken keskellä tiedän, että nämä ovat ne vuodet, joita tulen muistelemaan.
Marja kokee elämänsä aiempaa merkityksellisempänä nyt, kun hän on äiti. Hän on muuttunut kilpahevosesta turvalliseksi ratsuksi ja huomio on siirtynyt hänestä seuraavaan sukupolveen. Elämässä on jatkuvuuden tunnetta. Hän kuitenkin karttaa puhetta, jossa annetaan ymmärtää, että rakkautta tai merkityksellisyyttä voisi kokea vain saamalla omia lapsia.
– Musta se on tosi julmaa. Ei äitiys ole mua ylevöittänyt tai tehnyt musta autuasta elämän ymmärtäjää.
Sen sijaan Marja ajattelee, että merkityksellisyyden kokemuksen saa sellaisista asioista, joissa tehdään työtä jonkun toisen asian tai ihmisen eteen. Se voi olla melkein mitä tahansa. Juju on siinä, että ei odota mitään takaisin, ei kiitosta tai palkintoa.
– Vanhemmuuden mielekkyys on siinä itsessään. Se on tätä arkea, jota mä nyt elän. Olen onnellinen, että saan olla matkalla mukana.
Seuraavaksi matka vie kotiin hoitamaan sairastunutta lasta. Ile on haastattelupäivänä töissä elokuvan ensi-illassa, jonne Marjakin olisi voinut mennä, mutta toisin kävi. Sairastava pellavapää on nyt tärkeämpi. Lasten hammaslääkäriajatkin siirtyvät parin viikon päähän.
Korttitalo pysyy hetken paikallaan.
Lue lisää! Mitä asioita Marja edistää kansallisessa lapsistrategiaryhmässä? Mitä piirrettä hän lapsissaan ihailee? Lue pidempi versio haastattelusta Tunne & Mieli -lehden numerosta 6/2018. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.
