Monien mielenterveyden häiriöiden ja alkoholiriippuvuuden kanssa elänyt Katariina Souri etsi pitkään tasapainoa elämäänsä monia eri polkuja pitkin, tuloksetta. Diagnoosit ovat antaneet selityksen monelle asialle.
TEKSTI MIRJA AARNIO
KUVAT SAARA AUTERE
Vuosikausia Katariina Souri ajatteli, että ainoa tapa saavuttaa tasapaino elämässä on jokin mystinen henkisyys ja siihen liittyvä suuri oivallus. Niitä hän etsikin vuosia ja alkoi tulla epätoivoiseksi, kun mitään ei löytynyt. Ei, vaikka hän kokeili kaikkea: mindfulnessia, shamanismia, meditaatiota.
Enää hän ei niitä etsi.
– Voin minä silti yhä käydä shamaanirumpuja soittelemassa, ihan vaan huvin vuoksi, Katariina sanoo ja nauraa.
On alkutalven pilkkopimeä maanantai ja Katariina istuu ruokapöydän ääressä Sipoossa kotitalossaan, jota ympäröivät punamulta-aitat, metsät ja pellot. 8-vuotias dobermanni Ella pötköttää olohuoneen matolla ja katselee herkeämättä emäntäänsä. Katariina nauraa paljon ja puhuu jopa hengästyttävän paljon.
– Tiedän, että alan helposti luennoimaan asioista silloin, kun olen innostunut. Ymmärrän kyllä, että se voi kuulostaa aika hypomaaniselta, hän sanoo – ja nauraa taas.
Kepeä viittaus hypomaniaan eli kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvään vauhdikkuuteen, kertoo siitä, että Katariina osaa nauraa itselleen, vaikka aihepiirit olisivat raskaita.
Kaksi vuotta sitten marraskuussa Katariina istui psykiatrin huoneessa ja kuuli neljä diagnoosia: epävakaa persoonallisuushäiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja alkoholiriippuvuus. Kolme niistä oli hänelle jo ennestään tuttuja ja aiemmin vuosien varrella todettuja. Kaksisuuntainen mielialahäiriö oli ainut uusi.
Juuri se kuulosti Katariinasta ahdistavalta. Ei niinkään siksi, että itse diagnoosi olisi ollut hänelle ongelma, vaan siksi, että sen hoitosuositukset kuulostivat painajaiselta. Hänen pitäisi alkaa syödä kolmea eri psyykenlääkettä ja ottaa niitä todennäköisesti loppuelämän ajan. Lisäksi psykiatri suositteli, että Katariina aloittaisi terapian – taas kerran.
– Tilanne oli ihan absurdi. Lääkäri, jota en ollut koskaan aiemmin tavannut, lateli minulle kasan diagnooseja ja todella raskaan setin lääkkeitä, vaikka minulla oli psyykenlääkkeistä aiemmin vain huonoja kokemuksia.
Olin käynyt elämäni aikana terapiassa jo yhteensä 7,5 vuotta. Ahdisti ajatuskin, että taas pitäisi aloittaa uudestaan.
DIAGNOOSIT AUTTOIVAT YMMÄRTÄMÄÄN ITSEÄ
Viime keväänä julkaistiin Katariinan kirja Sarana – tunnustuksia taitekohdassa (Teos 2018), joka on omaelämäkerrallinen, päiväkirjamainen teos yhdestä vuodesta hänen elämässään. Kyse on juuri siitä vuodesta, jolloin hän kuuli myös neljä diagnoosiaan. Kirjoittamalla hän alkoi avata elämäänsä, kokemiaan traumoja, menneisyyden tapahtumia, mielialan heilahteluja ja epävakaata käyttäytymistään, vahvaa riippuvuuttaan viinistä ja lukuisia yrityksiään raitistua ja polkua kohti itsensä ymmärtämistä ja hyväksymistä.
Kirjaa kirjoittaessaan Katariina pohti myös suhtautumistaan saamiinsa diagnooseihin ja lääkitykseen. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireisiin kuuluu, että mielialat vaihtelevat vauhdikkaasta hypomaniasta tai sitä voimakkaammasta psykoottisesta maniasta masennukseen ja ahdistukseen. Katariina ei ollut koskaan ollut maaninen tai pidempiä jaksoja masentunut, ja hän oli lähes varma, että hänen kohdallaan diagnoosi ei ollut oikea.
Lopulta käytyään useita kertoja tutun psykiatri-terapeutin vastaanotolla, diagnoosi muuttui mielialan aaltoiluhäiriöksi, joka on kaksisuuntaisen mielialahäiriön kaltainen, mutta oireiltaan selvästi lievempi. Muut saamansa diagnoosit hän itsekin allekirjoitti.
Katariinan ahdistuneisuus liittyi persoonallisuushäiriöön ja liialliseen alkoholin käyttöön, joka oli jatkunut jo pitkään. Persoonallisuushäiriö on pitkäaikainen, joustamaton käyttäytymisen tapa, joka muun muassa vaikeuttaa ihmisen tunne-elämää, vuorovaikutustaitoja ja ihmissuhteita ja aiheuttaa käytöshäiriöitä. Se kehittyy lapsuudessa tai nuoruudessa usein traumaattisten kokemusten seurauksena. Niin myös Katariinalla, joka joutui jo muutaman vuoden ikäisestä alkaen kokemaan voimakasta hylätyksi tulemisen tunnetta.
– Persoonallisuushäiriön oireet yleensä iän myötä lievenevät, mutta minulla stressi, alkoholi, vääränlainen
ruokavalio ja vaihdevuodet vain pahensivat sitä. Olin ailahtelevainen, emotionaalisesti rajoittunut, impulsiivinen ja halusin eristäytyä kaikesta.
Kun kirja oli valmistumassa, elämässä tuli eteen uusia vastoinkäymisiä. Isän kunto romahti, ja rakas Beni-koira kuoli. Silloin Katariina masentui, ehkä ensimmäistä kertaa elämässään kunnolla. Yhtäkkiä hän alkoi tehdä surutyötä, jota ei aiemmin ollut kyennyt tekemään, kun omat psyykkiset ongelmat olivat olleet niin pinnassa.
– Kävin läpi kauheaa luopumisen prosessia, jossa jätin taakseni kaikki menneet, entiset kodit, kuolleet lemmikit, lapsuuden muistot.
Katariina uskoo, että aika oli vihdoin oikea surutyölle. Tiettyjä kipeitä asioita ei pysty käsittelemään ennen kuin sille on tilaa ja voimia. Vaikka masennus jatkui lähes puoli vuotta, Katariina ajattelee, että se oli oikeastaan normaalia surutyötä, joka kuuluu elämään. Pitää päästää irti kaikesta, jotta voin lähteä keveämmin eteenpäin.
KOHTI TASAPAINOA
Masennus alkoi väistyä viime kesänä. Valoisampi vaihe sai alkunsa, kun hän oli ollut pitkään juomatta ja päätti muuttaa myös päivittäisiä elintapojaan sekä ruokavaliotaan radikaalisti. Kimmokkeen muutokseen hän sai, kun kyllästyi jatkuvasti kipeään ja turvonneeseen vatsaan ja epämiellyttävään oloon.
– Olin ajatellut turvotuksen ja hiipivän keskivartalolihavuuden liittyvän vain vaihdevuosiin ja keski-ikään. Mutta sitten aloin etsiä tietoa suoliston merkityksestä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Minulle oli
suuri oivallus, että suolisto ja aivot ovat niin vahvasti yhteydessä toisiinsa. Kävi ilmi, että olin todennäköisesti elänyt jo pitkään niin, että kehossani oli matala-asteinen tulehdus, mikä aiheutti osittain myös mielen epävakautta ja ahdistusta.
Katariina jätti ruokavaliostaan pois kaikki gluteenia ja lektiiniä sisältävät viljat ja palko- ja koisokasvit. Entinen vegaani alkoi lisätä lautaselleen myös hieman eläinperäisiä ruokia. Uusi ruokavalio auttoi ja vatsa rauhoittui – ja myös mieli alkoi tehdä niin.
Ruokavalion muutoksen lisäksi Katariina alkoi liikkua enemmän. Päivittäiset lenkit Ella-koiran kanssa metsässä ovat korvaamattomia.
– Jos en joka aamu lähtisi metsään koiran kanssa, en pärjäisi. Oloni on aamuisin usein aika vaikea, mutta kun pääsen luontoon ja metsään, niin kotiin palatessa mieli on kymmenen kertaa parempi kuin lähtiessä.
Viiniä hän juo nykyään muutaman lasin viikossa pitkän alkoholittoman vaiheen jälkeen. Hän tiedostaa, kuinka helposti hänellä on taipumusta jäädä siihen kiinni jo muutamassa päivässä. Kun on alttius riippuvuudelle, täytyy olla koko ajan vähän skarppina.
TRAUMOJEN AVAAMISEEN TARVITAAN TERAPIAA
Katariina pohtii, että ruokavalion muuttaminen ja muut elämänmuutokset eivät olisi auttaneet, ellei hänellä olisi taustalla vuosien terapiaa. Kuuden vuoden psykodynaamisessa psykoterapiassa ja puolentoista vuoden jungilaisessa analyysissa hän on tonkinut, käsitellyt ja analysoinut lapsuuttaan ja traumojaan ja hyväksynyt menneisyytensä.
– Terapioilla on hirveän suuri merkitys toipumisessa ja paranemisessa. Vaikka kuinka hoitaisit suolistoa, niin ei se auta, jos et ole käsitellyt traumojasi, jotka määrittelevät hyvin paljon sitä, miten käyttäydymme. Mutta molemmat osa-alueet ovat tärkeitä.
Vaikka Katariina ei itse ole kokenut saavansa apua lääkkeistä, hänkin uskoo, että välillä myös ne ovat tärkeä osa hoitoa. Jos ihminen on psykoosissa tai itsetuhoisen masentunut, tietenkin hän tarvitsee myös lääkkeitä.
Katariina kuitenkin sanoo, että hän on aika lääkevastainen ja että lievemmissä tapauksissa lääkäreiden pitäisi tarjota myös lääkkeettömiä hoitovaihtoehtoja, kuten terapiaa ja tietoa elintapojen vaikutuksista.
– Jos lääkitys aloitetaan, lääkäreiden pitäisi ottaa vastuu myös sen purkamisesta silloin, kun ihminen ei enää tarvitse sitä.
Katariina uskoo, että psyykkisistä sairauksista voi olla mahdollisuus myös oikeasti parantua – eikä vain saada niitä oireettomiksi. Hän on myös oivaltanut, miten suuri merkitys omilla valinnoilla on mielenterveyden ylläpitämisessä.
– Onhan persoonallisuushäiriö varmasti sillä tavalla sisäänkirjoitettu, jatkuva tila, että sille on aina olemassa alttius ja taipumus. Mutta mielenterveysongelmat voivat olla myös rikkaus, mahdollisuus muutokseen, saranakohta elämässä.
Juttu on lyhennetty versio Katariina Sourin haastattelusta, joka on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 1/2019. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.
