Käden murtuma todetaan usein röntgenkuvasta, mutta mielenterveyden häiriöiden diagnosointi ei ole aina yhtä yksinkertaista. Selvitimme kuvitteellisen esimerkin avulla, millaisia eri vaiheita masennuksen tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnosointiin sisältyy.

TEKSTI MIRJA AARNIO
KUVITUS ATTE KALKE JA SHUTTERSTOCK

Netistä löytyy paljon testejä, jotka auttavat tunnistamaan oireita ja niiden voimakkuutta ja ohjaavat tarvittaessa hakeutumaan hoitoon. Diagnooseja ei kuitenkaan pidä itse tehdä, sillä se edellyttää lääkärin ammattitaitoa.

− Diagnoosit ovat ensisijaisesti lääkärin apuvälineitä. Potilaalle diagnoosi merkitsee sitä, että häntä voidaan auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Muuta tarkoitusta niillä ei lääketieteessä ole. Oli diagnoosi mikä hyvänsä, tärkeintä on pyrkiä siihen, että ihminen voi elää mahdollisimman normaalia, hyvää elämää, sanoo sosiaalipsykiatrian professori, dosentti Sami Pirkola.

Koska lääkärin on mahdotonta lyhyessä ajassa kartoittaa potilaan koko elämäntilannetta, ovat testit hyviä apuvälineitä.
− Diagnoosin tekeminen edellyttää tiettyjen oireiden täyttymistä. Psykiatrisena sairaanhoitajana työskennellessäni huomasin, että usein vain murto-osa potilaan oireista havaitaan ensimmäisellä lääkärikäynnillä, sanoo kuntoutuspäällikkö Kimmo Hane Mielenterveyden keskusliitosta.

Se, tehoaako lääkitys toivotulla tavalla, vahvistaa osaltaan diagnoosia ja korostaa sen tärkeyttä. Lääkityksen pitäisi alkaa vaikuttaa yleensä kahdessa viikossa, mutta viimeistään 4–8 viikon kuluessa. Tämä riippuu kuitenkin paljon siitä, mikä mielenterveyden häiriö ja lääke on kyseessä. Lääkärin seuranta on siksi tärkeää.

Diagnoosia tarvitaan sairauteen liittyvien tukien, kuten sairauspäivärahan tai psykoterapiatuen hakemiseen. Esimerkiksi työuupumus ei ole virallinen diagnoosi, vaan sairauspäivärahaa varten selvitetään uupumuksen aiheuttanut tai siitä seurannut diagnoosi. Usein se on lievä, keskivaikea tai vaikea masennus.

Sairaudentunnottomuudeksi sanotaan tilaa, jossa ihminen ei itse tunnista olevansa sairas. Esimerkiksi hypomaniassa, joka on kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä yliaktiivinen tila, tai maniassa, joka on hypomaniaa voimakkaampi, usein psykoottinen tila, olo voi itsestä tuntua tavalliselta ja hyvältä, vaikka muut huomaisivat vakavan oireilun.

Jos tila on vaaraksi ihmiselle itselleen, joskus hänet joudutaan ottamaan tahdosta riippumattomaan hoitoon. Tätä kuitenkin pyritään välttämään, sillä tahdonvastaisuuteen voi liittyä myös traumaattisia kokemuksia.

Toisinaan diagnoosia muutetaan, jos ilmenee uudenlaisia oireita tai se on tehty väärin perustein. Monia mielenterveyden häiriöitä on vaikea tunnistaa ennen pidemmän aikavälin seuranta.

Masennus tai psykoosi voivat liittyä moneen diagnoosiin, kuten persoonallisuushäiriöön tai dissosiaatiohäiriöön. Joskus oireiden syyksi paljastuukin ensisijaisesti jokin muu kuin mielenterveyden häiriö, kuten ADHD tai autismikirjon häiriö.

Mielenterveyden häiriön diagnoosi voi olla ihmiselle helpotus tai järkytys – tai molempia. Monia helpottaa se, että he saavat oireilleen syyn ja nimen ja usein myös selityksen käyttäytymiselleen, joka on saattanut aiheuttaa voimakasta häpeää ja syyllisyyttä. Järkytys johtuu usein mielenterveyden häiriöihin liittyvistä ennakkoluuloista ja leimautumisen pelosta.

− Diagnoosi ei määrittele koko loppuelämää, vaan se on vain pieni osa ihmistä. Diagnooseja tarvitaan, mutta välillä ne on myös hyvä unohtaa ja sen sijaan korostaa ihmisen voimavaroja, vahvuuksia, toivoa ja hyvää elämää, sanoo tutkija, VTT Päivi Rissanen, joka on itsekin kokenut useita mielenterveyden häiriötä elämässään ja tehnyt väitöskirjan omasta toipumisestaan.

Jutun lähteet

Juttua varten on haastateltu seuraavia asiantuntijoita:
Sami Pirkola, sosiaalipsykiatrian professori ja psykiatrian erikoislääkäri ja dosentti Tampereen yliopistosta
Kimmo Hane, psykiatrinen sairaanhoitaja, TTM, kuntoutuspäällikkö Mielenterveyden keskusliitosta
Päivi Rissanen, kehittäjä-sosiaalityöntekijä, VTT, Recovery-toimintaorientaatio mielenterveyspalveluissa -hanke (ESR), Mielenterveyden keskusliitosta
Jutun kirjoittajaja, freelance-toimittaja Mirja Aarnio työskentelee lisäksi Mielenterveyden keskusliiton viestinnän suunnittelijana. Mielenterveyden keskusliitto on Tunne & Mieli -lehden julkaisija.

Juttu on julkaistu alun perin Tunne & Mieli -lehden numerossa 1/2019. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.

Tilaa lehti