AIVOT TÄYTYY ENSIN TYHJENTÄÄ, JOTTA NE VOIVAT TÄYTTYÄ UUSISTA IDEOISTA. ÄRSYKKEIDEN TÄYTTÄMÄSSÄ ARJESSA TYHJYYS VOI TUNTUA TYLSYYDELTÄ, MUTTA ILMAN TYLSYYTTÄ LUOVUUTEMME EI PÄÄSE VALLOILLEEN.
ANNE SALOMÄKI TEKSTI PAULIINA LINDELL KUVITUS
Meillä on kiire. Pitää valita, ketä äänestää, selvittää vanhustenhuollon todellinen tila, ratkaista ilmastonmuutos, pakata viikonlopun mökkireissulle, ja sitten on vielä muutama kissavideokin jonossa. Aivot raksuttavat koko ajan kohti seuraavaa tehtävää, vaikka edellinenkin on puolitiessä.
Luovat ideat eivät kuitenkaan mahdu jo valmiiksi täpötäyteen mieleen. Miksi välttelemme tylsyyttä niin, että jo lyhyen odotuksen aikana turvaudumme kännykkäämme? Entä miksi tylsistyminen on niin aivoillemme kuin kansanterveydellekin tärkeää? Tyhjä hetki voi tuoda oivalluksia – tai maailmaa mullistavia innovaatioita – lähes pyytämättä ja yllättäen.
LUOVUUS ON LÄÄKE TYLSYYTEEN
Tylsistymisen tunnetta on monenlaista aina välinpitämättömästä tutkailevaan, etsivään, reagoivaan ja apaattiseen. Vakavimpana muotona tylsistyminen voi uhata jopa terveyttä.
Siksi tylsyys tuntuu vastenmieliseltä: mielemme haluaa siitä eroon. Jos aika tuntuu matelevan hitaasti, pyrimme joskus kovallakin kiihkolla etsimään virikkeitä ja kiinnekohtia. Ikävystyminen voi siis olla, kuten nobelisti Bertrand Russell sanoo, hedelmällistä, jolloin se auttaa meitä näkemään uusia asioita. Toinen ääripää on huonolaatuinen ikävystyminen, joka ottaa ihmisen valtaansa ja lamaannuttaa.
Digiteknologiasta onkin tullut kuin mielialalääke: se tarjoaa ensiapua tylsyyteen ja päästää nopeasti pälkähästä. Samalla tunnekirjomme kuitenkin latistuu, kun emme haasta itseämme, vaan turvaudumme kännykkäämme jo muutaman minuutin kassajonossa. Silloin luovuuden arka lintu pyrähtää pakoon ja vie mukanaan ideat ja inspiraatiot.
JÄTTIMÄINEN IDEA VOI SYNTYÄ VAHINGOSSA
Muistatko joskus, minne jätit puhelimesi laturin juuri sillä hetkellä, kun lakkaat etsimästä sitä? Tai havahdutko liikenneruuhkassa itsellekin yllättäen johonkin asiaan, jonka joku toinen sanoi edellispäivänä, mutta jonka et silloin ymmärtänyt olevan ristiriidassa aiempien puheiden kanssa?
Ongelman ratkaiseminen vaatii usein oikeanlaista rentouden hetkeä ja tekemättömyyden tilaa. Keksivä ajattelu tarvitsee sysäyksiä ja sattumallisuutta. Kun lakkaamme täyttämästä päätämme aktiivisella pohdinnalla, päähän voi pälkähtää niin pieniä oivalluksia kuin myös suuria neronleimauksia.
Esimerkiksi professori Mark Kendall sai idean täysin uudenlaisesta rokotetyypistä ikävystyttyään konferenssissa. Syntyi Nanopatch-laastari, joka annostelee rokotteet tehokkaasti suoraan ihon alle piikittämisen sijaan eikä vaadi kylmäketjua. Samanlaisia kokemuksia löytyy maailmanhistoriasta aina Isaac Newtonin ja Albert Einsteinin työstä lähtien.
Jokaisen idean ei tarvitse pelastaa maailmaa tai auttaa eroon tautiepidemioista. Myös laturin löytyminen on hyvä palkkio.
LIIKKUMINEN RIKASTUTTAA MYÖS MIELTÄ
Ei tarvitse mennä kovin kauas menneeseen, kun perunoiden kuoriminen, tiskaaminen, lehmien lypsäminen, halkojen hakkaaminen tai lattian lakaiseminen olivat jokapäiväisiä (ja epäilemättä monien mielestä aika tylsiä) tehtäviä. Nykykaupunkilaisella ei aina ole vastaavia rauhallisia tilanteita, joissa kroppa toimii, mutta mieli on vapaa yhdistelemään, pohtimaan, käsittelemään ja suunnittelemaan.
Liikunta vaikuttaa merkittävästi kognitiiviseen suoriutumiseen myös muulloin kuin liikkuessa. Kun ennen liikuntaa harrastamaton alkaa liikkua muutaman kerran viikossa, fyysisen kunnon lisäksi myös muisti ja tarkkaavaisuus paranevat.
Tajunnassamme törröttää mittaamaton määrä langanpätkiä. Fyysinen tekeminen auttaa pöyhimään mieltä – ja samalla jotkin sattumanvaraiset langanpätkät saattavat kohdata toisensa. Uusien asioiden kokeileminen ja erilaisten taitojen oppiminen muodostavat uusia hermoyhteyksiä ja rikastuttavat aivojen yhteysverkostoja.
Lue koko juttu Tunne & Mieli -lehden numerosta 2/2019. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto.
