KIRJAILIJA JA SEKSUAALIKASVATTAJA NINA HONKANEN USKOO, ETTÄ HÄNEN SELVIYTYMISENSÄ SALAISUUS ON MIELEN JOUSTAVUUS. SE ON AUTTANUT YLI VUOSIKYMMENTEN TALOUSAHDINGON, PIKKULAPSIARJEN SEKÄ KOLMEN AVIOERON. HONKANEN ON OPPINUT JO LAPSENA, ETTEIVÄT ASIAT MENE AINA KUTEN HALUAA – JA SILTI ELÄMÄ VOI OLLA HYVÄÄ.
TEKSTI MIRJA AARNIO
KUVAT SAARA AUTERE
Miten selitän tämän hädän niin, että joku uskoisi? Tätä Nina Honkanen mietti joulukuisena perjantaiaamuna viisitoista vuotta sitten. Koko yön hän oli odottanut, että tulisi aamu ja soittoaika psykiatrian poliklinikalle alkaisi.
Vihdoin puhelimen toisessa päässä oli psykiatrinen sairaanhoitaja. Honkanen yritti selittää, että hänellä on todella paha olo. Hän oli pitkään nukkunut vain pari tuntia yössä, kahtena viimeisenä yönä ei sitäkään. Kurkkua kuristi, sydän hakkasi eikä ruoka maistunut.
Tyypilliseen tapaansa Honkanen kertoi tilanteensa johdonmukaisesti ja tyhjentävästi, eikä hoitaja ensin ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Vasta kun Honkanen purskahti itkuun, hoitaja valpastui. Aika järjestyi jo seuraavalle tiistaille.
Vastaanotolla lääkäri ihmetteli ääneen teettämäänsä masennustestiä. Miten tulos voi näyttää vaikeaa masennusta, kun potilas vaikuttaa niin hyvinvoivalta ja pirteältä?
– En jätä asioita tekemättä tai jää sohvalle makaamaan, vaikka mikä olisi. Minussa ei vain ole sellaista geeniä, Honkanen sanoo.
Ahdistuksestaan huolimatta hän oli tehnyt sovitut työt, hoitanut lapset sekä kodin ja toiminut ulkoisesti kuten aina. Mutta mieli ei tuntunut enää kestävän.
SELVIYTYMISGEENI TULEE KOTOA
Voimien loppuminen pelotti Nina Honkasta myös siksi, että kirjailijalle sairastuminen on taloudellinen kriisi – hänen kohdallaan vielä poikkeuksellisen suuri sellainen.
Honkanen on maksanut koko aikuisikänsä eli yli 30 vuotta useita perheyritykselle aikoinaan takaamiaan lainoja. Hänen yrittäjävanhempansa ajautuivat konkurssiin 1980-luvun lopulla jo ennen pahinta lama-aikaa. Tytär oli täysi-ikäiseksi tultuaan taannut lainat kyseenalaistamatta koko asiaa.
Takaus johti lopulta siihen, että Honkanen menetti luottotietonsa ja osa hänen tuloistaan on mennyt suoraan ulosottoon. Luottokorttia hänellä ei ole koskaan ollut, mikä on välillä aiheuttanut ongelmia esimerkiksi hotellia varatessa.
Vuosikymmenten talousahdingosta ja taloudellisesta sinnittelystä huolimatta Honkanen kokee, että hänen elämänsä on ollut enimmäkseen hyvää. Hän ei ole joulukuista romahdusta lukuunottamatta juuri pelännyt omien voimiensa hupenemista.
– Ilman joustavaa mieltäni olisin varmasti tullut hulluksi. Mielessäni yhdistyvät satakuntalainen selviytymisgeeni ja lapsuudenkodin joustava suhtautuminen vaikeuksiin.
Mielen joustavuus ja resilienssi eli kyky selviytyä vastoinkäymisissä ovat psyykkisiä ominaisuuksia, jotka ovat toisilla vahvempia kuin toisilla. Ominaisuus syntyy osittain geeniperintönä, mutta kasvatuksella ja elämänvaiheilla on myös merkitystä niiden vahvistumisessa.
Honkanen uskoo, että häntä on vahvistanut lapsuudessa opittu ajatus siitä, etteivät asiat aina mene kuten haluaisi. Se on vain hyväksyttävä. Hänen lapsuudenperheessään koettiin sairautta ja muita haasteita: kaikki saattoi muuttua yhdessä yössä ja siihen oli vain sopeuduttava.
– Olin vielä nuori, kun takauslaina tuli eteeni. Silloin ajattelin, että joko murehdin tätä joka päivä tai sitten vain hyväksyn sen, ettei minun elämässäni tehdä viisivuotisia tai edes viisiviikkoisia suunnitelmia. Päätin mennä päivä kerrallaan.
Juttu on lyhennetty versio Nina Honkasen haastattelusta, joka on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 3/2019. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto.
