TYÖUUPUMUKSESTA PUHUTAAN PALJON, MUTTA OMAN UUPUMISEN TUNNISTAMINEN JA TUNNUSTAMINEN ON MONELLE EDELLEEN TIUKKA PAIKKA. ASIANTUNTIJOIDEN MUKAAN HYVÄ SOSIAALINEN ILMAPIIRI JA HALLINNAN TUNNE LISÄÄVÄT TYÖHYVINVOINTIA. ENTÄ VOIKO JATKUVA PUHE UUPUMUKSESTA LISÄTÄ SITÄ ENTISESTÄÄN?
TEKSTI ANNE SALOMÄKI
KUVITUS MARIA VILJA
Työ- ja organisaatiopsykologi, työterveyspsykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Liisa Uusitalo-Arola uskoo, että työuupumus on nyt samassa tilanteessa kuin masennus noin 15 vuotta sitten: siitä on tullut salonkikelpoista.
– Stigma ja häpeä ympäriltä katosivat, ja luultavasti siksi, että muutamat näkyvät ihmiset puhuivat julkisesti masennuksestaan, hän arvelee.
Mutta voiko jatkuva puhe työuupumuksesta ruokkia ilmiötä ja lisätä uupumusta entisestään? Alkavatko ihmiset tulkita jokaista huonounista yötä, ärtyisää kollegaa tai vatsanväännettä merkiksi burnoutista? Uusitalo-Arolan mielestä ei, vaan pikemminkin julkisuus voi vaikuttaa päinvastoin.
– Kun jännitys ja häpeä vähenevät, ihmisellä on yksi stressitekijä vähemmän, ikään kuin yksi palikka poissa kuormasta. Enää ei tarvitse pelätä sosiaalista tuomiota tai kritiikkiä.
TILASTOT EIVÄT KERRO KOKO TOTUUTTA
Usein työuupumuksesta kertovien juttujen haastateltavat ovat 30–40-vuotiaita naisia, ja sama ihmisryhmä nousee esiin myös asiantuntijoiden puheissa.
Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Pauliina Mattila-Holappa kertoo, että ahdistus ja masennus sekä niistä aiheutuvat sairauspoissaolot ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä. Työuupumuksen rooli näiden sairauspoissaolojen synnyssä ei kuitenkaan näy suoraan tilastoista, koska diagnoosissa ei oteta kantaa poissaolojen aiheuttajaan. Apua haetaan aiempaa helpommin sekä työhön liittyviin että muihin mielenterveyden haasteisiin.
– Kun mielenterveydestä puhumisesta on tullut arkipäivää ja stigma on vähentynyt, ongelmia osataan nimetä ja avun pariin hakeutua. Sekin voi näkyä tilastoissa, Mattila-Holappa arvelee.
PSYYKE ENNALLAAN, MAAILMA EI
Uupumuksen yleisyydestä puhuttaessa syytetään usein abstraktisti yhteiskuntaa tai sen asettamia odotuksia. Uusitalo-Arola huomauttaa, että sana yhteiskunta ei vielä tarkoita mitään konkreettista.
– Yleensä kyse on siitä, mitä viestiä ihmiset saavat omista viiteryhmistään ja niistä odotuksista, joille itse on herkkä. Ainahan meillä on sosiaalisia ryhmiä ja alakulttuureita, ja niissä on omat hyvän elämän mallinsa. Oman joukon normeista voi siten tulla omia normeja.
Uusitalo-Arola korostaa, että ihmisen psyyke ja fysiologia eivät ole ajan saatossa juuri muokkautuneet. Muutokset ympäröivässä maailmassa voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, että nykyään on entistä alttiimpi työuupumukselle.
Mattila-Holappa on samaa mieltä.
– Osaamisvaatimukset ovat kasvaneet, ja kun työstä on tullut aiempaa rajattomampaa, rajat on aktiivisesti osattava vetää itse.
Vielä muutama vuosikymmen sitten elämässä oli luontaisesti enemmän rytmiä, rajoja ja tukirakenteita.
– 1970-luvulla oli pari kolme tv-kanavaa, joten jatkuva infopommitus ei ollut edes mahdollista. Sama juttu oli elämän rytmityksen kanssa, kun kaupat ja virastot olivat auki vain tiettyinä aikoina, Uusitalo-Arola toteaa.
UUPUMUS EI KATSO AMMATTIA
Nykypäivänä haavoittuvuus oman elämän rakentamisessa sekoittuu Uusitalo-Arolan mukaan ahdistukseen tulevaisuudesta. Ilmastokriisi vaarantaa meidän kaikkien elinympäristön, ja automatisaatio ja robotisaatio uhkaavat nuorten aikuisten nykyisiä ammatteja ja työpaikkoja. Lisääntyneet pätkätyöt ja yksinyrittäjyys taas vaativat itsensä johtamisen taitoja ja kykyä erottaa vapaa-aika työstä.
Mattila-Holappa painottaa, ettei uupumus katso asemaa tai työn vastuullisuutta. Uupunut voi olla toimitusjohtaja, kahta matalapalkkaista työtä yhtä aikaa tekevä tai nuori, joka ei ole koskaan oikein edes päässyt kiinni työelämään.
Työelämän murroksen ohella sosiaalinen media voi vaikuttaa ihmismieleen. Se on tehnyt henkilökohtaisesta hyvinvoinnista aiempaa näkyvämpää, mikä saattaa lisätä omaan elämään kohdistuvia odotuksia.
– Somen myötä voi syntyä epärealistisia käsityksiä muiden elämästä, joihin sitten vertaa omaansa, Mattila-Holappa sanoo.
HUONOT RAKENTEET SYÖVÄT ILON
Ongelmien syihin keskittymisen ohella Uusitalo-Arola kaipaa keskittymistä ratkaisuihin ja rakentavaa reagointia kaikkialla vellovaan keskusteluun. Hän muistuttaa, että viimeisimpien tilastojen mukaan 75 prosenttia suomalaisista työntekijöistä ei kärsi merkittävästä työstressistä. Työuupumus ei siis ole välttämätön paha.
– Keskustelu uupumuksesta on hyvä herättelijä. Ihminen ei tosiaankaan ole kone, eikä meidän käyttöliittymiämme ja prosessoreitamme voi määrättömästi kehittää, hän korostaa.
Turhan moni päästää tilanteen niin pitkälle, että irtiotto on pakko tehdä. Sekä Uusitalo-Arola että Mattila-Holappa toivovat, että ihmiset olisivat itselleen hellempiä ja antaisivat asioiden tapahtumiselle riittävästi aikaa.
– On tosi pelottavaa, kun selviytymiskeinot, voimavarat ja omat rakenteet alkavat ropista. Siksi oman uupumisen myöntämistä voi välttää viimeiseen asti, Uusitalo-Arola sanoo.
Ratkaisua asiantuntijat hakisivat henkilökohtaisista voimavaroista huolehtimisen lisäksi työelämän rakenteista. Ihmisen on osattava ja uskallettava asettaa terveytensä kaiken muun edelle, mutta työn perusedellytysten on annettava siihen mahdollisuus.
Uusitalo-Arola korostaa, että vain harva suhtautuu työhönsä alun alkaen kielteisesti tai välinpitämättömästi.
– Usein työssä on lähtökohdat innostuneeseen fiilikseen, mutta huonot rakenteet syövät ilon ja innon.
ARVOSTUSTA JA KUUNTELEMISTA
Asiantuntijat neuvovat sekä työntekijöitä että johtoa miettimään, mikä on työn oleellisin ydin. Vähemmän tärkeät työt on voitava heittää yli laidan ja sallittava yhteen asiaan keskittyminen silloin, kun se on työn tavoitteiden kannalta oleellista.
– Työpaikan hyvä sosiaalinen ilmapiiri ja hallinnan tunteen säilyminen ovat olennaisia työhyvinvoinnin tekijöitä. Samalla työssä ponnistelun ja palkitsevuuden välisen suhteen on oltava järkevä, ja työstä on saatava muutakin kuin taloudellista arvostusta, Mattila-Holappa muistuttaa.
Lisäksi esimiesten on osattava kuunnella alaisiaan ja muistaa, ettei monikaan meistä taivu heti ensimmäisen ongelman edessä.
– Yksi ihmisen perustarpeista on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Jos nämä asiat ovat kunnossa, sillä on jo ehkäisty ihan älyttömän paljon ongelmia, Uusitalo-Arola summaa.
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 4/2019. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Kun tilaat lehden ennen 14.4., saat tilaajalahjaksi kotimaisen Flow Cosmeticsin kosteuttavan kasvoseerumin (arvo 42 €).
