Repaleisen lapsuuden jälkeen juurtuminen on vaikeaa
7.10.2019
Katselin ohjelmaa muinaisaarteiden etsijöistä. Huomioni kiinnittyi tilallisiin, joiden mailta aarteita kaivettiin. Heistä moni kertoi sukunsa eläneen samoilla tiluksilla satojen vuosien ajan. Mietin, miltä sellainen juurevuus tuntuu.
Ehdin ennen 18 vuoden täyttämistä asua kuudessa kodissa, kuudella eri kokoonpanolla. Kissoja ja koiriakin kävi kymmenkunta. Minulla ei ole ennen omaa aikuisuuttani ollut kovinkaan kiinteää kuulumisen tai jostakin kotoisin olemisen tunnetta. Kun kaverit opiskeluaikoina puhuivat menevänsä ”kotikotiin”, en tunnistanut samanlaista pysyvän kotipesän tuntua.
Kun kierrän keskustelemassa kosteiden kotien vaikutuksista, kysymys kuulumisesta ja kiinnittymisestä nousee usein esille. Moni aikuinen miettii, mistä on tulossa ja millaisia katkoksia sekä jatkumoita omasta taustasta löytyy. Kosteikossa kasvaneen tausta saattaa olla melkoista silppua.
Jos äiti tai isä putosi pulloon, vanhemman ja lapsen välit voivat olla tahmaa ja tulikiveä – tai kokonaan poikki. Se on kuitenkin vasta alkua, sillä lasten perinnöksi kerääntyy usein pitkä lista katkeamisia.
Kodin vaikeudet voivat hajottaa sisarussuhteita. Lukuisat haastattelemani liikaa juoneen vanhemman aikuiset lapset ovat nimenneet tämän suruista suurimmaksi. Lapset saattavat joutua vanhempien erojen jälkeen eri talouksiin tai laitoksiin. Ristiriidat perheessä voivat estää lähenemästä vielä aikuisenakin.
Sisarusparvessa saatetaan kantaa kaikkia niitä kipeitä tunteita, joita vanhemman ja lapsen välillä ei saada selvitettyä. Sitä häpeää ja surua, joka ei saanut tulla näkyväksi siinä suhteessa, johon se kuului. Vaikutukset voivat olla vuosikymmenten mittaisia.
Kolumnisti Ani Kellomäki on toimittaja-käsikirjoittaja ja kahden lapsen äiti Hämeenlinnasta. Hän on kirjoittanut kirjat Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta ja Tiedostavan siemailun taito.
Kuva: Riikka Kantinkoski
Päihteen pätkiessä vanhempien parisuhteita katkolla ovat usein myös lasten suhteet äiti- ja isäpuoliin. Näiden mukana menevät myös kenties hyvinkin läheisiksi muodostuneet suhteet puolisisaruksiin ja mukana tulleeseen sukuun.
Perheiden muuttaessa paikkakunnilta toisille katkeavat myös välit opettajiin, naapureihin, harrastusten luotettaviin aikuisiin ja saman talon leikkikavereihin. Usein näitä rikkoutumisia osuu lapsen kohdalle lukuisia yhtä aikaa.
Lapsuuden suojamekanismeista on lupa päästää aikuisena irti. Se on terveiden ihmissuhteiden rakentamiseksi myös välttämätöntä.
Repaleisten lapsuusvuosien jälkeen moni aikuiseksi varttunut miettii, miksi sitoutuminen aiheuttaa halun paeta ja pakittaa. Miksi toiseen on vaikea vuosienkin jälkeen luottaa? Miksi muut kuuluvat johonkin, mutta minä en?
Kaikista katkoksista jää jälki. Se, joka on aina tottunut luopumaan, hyvästelemään ja huhuilemaan tyhjiin huoneisiin, harjaantuu vähitellen itse mestarilliseksi lähtijäksi. Jos pötkii ensin matkoihinsa, ei tule seuraavassa käänteessä satutetuksi. Siihen, että oppii luottamaan vain itseensä, on salakavalan helppoa sairastua. Se on syvimmän yksinäisyyden resepti.
Lapsuuden suojamekanismeista on lupa päästää aikuisena irti. Se on terveiden ihmissuhteiden rakentamiseksi myös välttämätöntä. Yksinäisestä pärjäämisestä voi katkoksiaan käsittelemällä kasvaa luottavaan ja turvalliseen läheisyyteen.
Kurotella juuret maahan vielä aikuisenakin.
Lue lisää ihmissuhteista lokakuun Tunne & Mieli -lehdestä! Kun teet lehden kestotilauksen lokakuun aikana, saat lukijalahjana kauniin VALON VUOSI 2020 -seinäkalenterin joulukuun lehden välissä.
Tunne & Mieli on mielen hyvinvoinnista kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto.
