Nykytiedon mukaan unia ei ole tarkoitettu muistettavaksi, vaan ihminen näkee unia harjoittaakseen aivojaan. Psykologian dosentti Katja Vallia kiinnostavat unien lisäksi nukkumisen aikaiset “pimeät hetket”, joiden avulla tutkitaan ihmisen tietoisuutta.
TEKSTI MARJAANA TUNTURI
KUVAT SUVI-TUULI KANKAANPÄÄ
Unennäön tarkoituksesta on monia teorioita. Yhden teorian mukaan unilla ei ole sen kummempaa merkitystä. Aivot vain jatkavat samaa työtään kuin päivällä eli pyrkivät luomaan kokemusta ympäröivästä maailmasta. Koska aistit eivät ole käytössä, aivot käyttävät materiaalina ihmisen jo kokemia asioita.
Tutkimusten perusteella arvioidaan, että ihminen näkee unia yli puolet nukkumisajastaan. Unien näkemistä ei kuitenkaan voida osoittaa millään objektiivisella mittarilla, esimerkiksi aivokuvantamisella. Voidaankin puhua vain siitä, kuinka paljon ihminen muistaa unia.
Unen aikana muistamiseen tarvittavien aivojen etuotsalohkojen toiminta hidastuu erityisen paljon. Siksi unet eivät aina painu mieleen, mutta kiinnostus omia unia kohtaan voi parantaa niiden muistamista.
Tutkijanuransa unennäön ja tajunnantutkimuksen parissa viettäneen Katja Vallin näkemyksen mukaan unien muistaminen liittyy unikokemuksen voimakkuuteen. Voimakkaiksi koetut asiat jäävät parhaiten mieleen myös nukkuessa. Tämän vuoksi ihmiset, jotka valveilla ollessaankin kokevat asioita voimakkaasti, muistavat uniaan usein eniten. Valli kutsuu näitä ihmisiä herkiksi ja avoimiksi persoonallisuuksiksi.
”Vastaavasti ihminen, joka ei reagoi emotionaalisesti esimerkiksi rajuihin elokuviin, ei todennäköisesti reagoi unessakaan herkästi eikä siis muista uniaan yhtä hyvin kuin herkempi ihminen.”
Unien harjoitusluonnetta painottavien teorioiden pohja on juuri tässä: unia ei ole tarkoitettukaan muistettaviksi.
Unet simuloivat todellisuutta
Katja Valli kiinnostui unista opintojensa graduvaiheessa. Silloin kehitteillä ollut uhkasimulaatioteoria oli luonteva tutkimuskohde evoluutiopsykologiasta kiinnostuneelle opiskelijalle. Valli jatkoi tämän evoluutioteorioihin pohjaavan teorian tutkimista väitöskirjassaan.
Uhkasimulaatioteorian mukaan ihminen näkee unia harjoittaakseen aivojaan. Unenaikainen tajunnantila on siis ihmisen valveaikaisen elämän simulaatio. Aivojen tiedetään muokkautuvan kaikessa käytössä, ja riittävä toisto saa ihmisen oppimaan, tapahtuipa oppiminen sitten konkreettisesti tai mielikuvissa. On siis loogista ajatella, että myös unet muokkaavat hermoverkkojen toimintaa.
– Pianoa voi oppia soittamaan kuvittelemalla sormien liikkuvan koskettimilla. Se on tietenkin hankalampaa ja hitaampaa kuin sormilla soittamalla opetteleminen.
Unissa tapahtuva mahdollisten uhkatilanteiden harjoittelu on uhkasimulaatioteorian mukaan edistänyt yksilön eloonjäämistä evoluutioympäristössä. Vaikka ihmisen kohtaamat uhat ovat muuttuneet suuressa osassa maailmaa fyysisistä psyykkisiksi ja sosiaalisiksi, unissa on edelleen paljon fyysisiä uhkatilanteita, kuten takaa-ajoja tai putoamisia. Uhkasimulaation on havaittu käynnistyvän erityisesti ihmisillä, joilla on esimerkiksi sotaan liittyviä traumaattisia kokemuksia.
Vaihtoehtoinen versio painajaiselle
Unitutkimusten perusteella voidaan myös sanoa, että mukavia unia nähdään vähemmän kuin pahoja.
– Kivojen unien näkeminen ei ehkä ole aivojen harjoittamisen kannalta yhtä tarpeellista kuin ikävien unien näkeminen. Painajaisia muistetaan arjessa tietysti eniten siitä syystä, että niihin herätään helposti, Valli sanoo.
Harjoitusluonteesta huolimatta unet eivät ole psykoterapiaa. Traumaan liittyvää tunnekokemusta voidaan lievittää käymällä tapahtumaa psykoterapiassa läpi uudelleen, mutta unessa tunne ei lievene vaan säilyy yleensä yhtä voimakkaana.
Valli kertoo, että kun Auschwitzista selvinneiltä kerättiin 1970-luvulla unipäiväkirjoja, niissä toistuivat posttraumaattiset unet.
– Trauman aiheuttamissa toistuvissa painajaisissa ei ole mitään parantavaa, hän toteaa.
Nukkuminen puhdistaa aivoja fysiologisesti, mutta unilla ei ole vastaavaa psyykkistä puhdistavaa tehtävää. Sen sijaan piinaavien painajaisten hoidoksi on kehitetty mielikuvaharjoitteluterapia. Siinä unelle keksitään vaihtoehtoinen versio. Kun uutta versiota harjoitellaan toistuvasti mielikuvissa, tämä kilpaileva muistijälki aktivoituu painajaisen alkaessa ja uni muuttaa muotoaan.
Enneunet kuin lottovoitto
Katja Valli osoittaa työhuoneensa kirjahyllyn yläriviä. Siellä seisoo kymmenkunta erilaista kirjaa unien tulkinnasta.
– On ymmärrettävää, että uniin on liitetty paljon mystiikkaa. Ovathan ne outo juttu. Unissa on myös paljon universaaleja teemoja, mikä innostaa tekemään tulkintoja.
Unien tulkitseminen liittyy myös ihmisen tarpeeseen löytää asioista syy–seuraussuhteita. Enneunet ovat esimerkki tällaisesta tulkintojen tekemisestä. Valli vertaakin enneunia lottovoittoon: ihmiset näkevät unia maailmassa tapahtuvissa asioista, ja joskus kohdalle osuu lottovoitto, eli ihminen näkee unta asiasta, joka näyttää toteutuvan.
Valli muistaa tutkijanuraltaan yhden hetken, jolloin lottovoitto tuntui osuneen koehenkilön kohdalle. Kun Valli kävi vuonna 2000 kerättyä unipäiväkirja-aineistoa läpi vuosia myöhemmin, hän löysi unen, jossa kerrottiin pilvenpiirtäjää päin tahallaan lentäneestä kaapatusta koneesta. Kymmenen kuukautta tämän unen näkemisen jälkeen New Yorkissa tapahtui syyskuun 2001 terrori-isku.
– Se oli hämmentävä hetki. Aivot simuloivat kuitenkin tulevia asioita kaiken aikaa. Maailmassa tapahtuu niin paljon, ettei ole ollenkaan ihme nähdä unta tornitaloa kohti lentävästä koneesta.
Unien pohdiskelu voi hyödyttää
Vallin mukaan unta voi yrittää tulkita, mutta niin voi tehdä vain unennäkijä itse.
– Jos näkee paljon ahdistavia unia, voi miettiä, mikä omassa arjessa saattaisi synnyttää tällaisia unia. Omat odotuksemme vaikuttavat siihen, mitä ja miten simuloimme. Unien pohdiskelu voi olla hyvinvoinnin kannalta hyödyllistä.
Unen logiikka ei kuitenkaan toimi kuten valveilla ollessa. Se sotkee asioita huoletta. Monet unet sotivat unennäkijän moraalikäsityksiä vastaan hyvinkin voimakkaasti, mikä voi aiheuttaa hämmennystä.
– Unessaan murhaava ei suinkaan pohjimmiltaan halua murhata toisia, vaan unennäkijällä voi olla esimerkiksi paljon stressiä.
Jotkut ihmiset näkevät pahoja unia myös ilman selkeää laukaisevaa tekijää. Lisäksi on olemassa joitakin harvoja ihmisiä, jotka eivät muista unia ollenkaan.
Pimeät hetket kiinnostuksen kohteena
Unien lisäksi Vallia kiinnostavat unenaikaiset kokemuksettomat eli pimeät hetket, joita on univaiheesta riippuen todennäköisesti 20–50 prosenttia nukkumisajasta. Unitutkimusta hyödynnetään nykyään ihmisen tajunnankokemusten hermostollisen perustan tutkimisessa.
Tietoisuuden hermostollista perustaa ei voida tutkia valveilla, koska ihminen on silloin aina tietoinen. Parhaimmat meditoijatkin ovat aina tietoisia tilastaan, vaikka saavuttaisivatkin ikään kuin sisällöttömän olemisen tason. Sen osoittaminen, mitkä aivojen osat rakentavat ihmisen tietoisuuden, olisi suuri tieteellinen läpimurto.
”Nykyään unennäköä voi tutkia uskottavasti. Tutkijanurani alussa unien tutkimiseen suhtauduttiin vielä hiukan naureskellen. Ei ihme, sillä uniin liittyvän vanhanaikaisen symboliikan ja tulkinnan painolasti on iso.”
Hänestä olisi hienoa, jos kirjakaupoissa olisi symboliikkakirjojen rinnalla myynnissä edes yksi tutkimukseen perustuva kirja unien näkemisestä. Unet kun ovat kiehtova ilmiö ilman symboliikkaakin.
Haluatko lukea lisää mielen hyvinvoinnista? Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin.
