Tytti Pasanen tutki väitöskirjassaan luonnon vaikutuksia hyvinvointiin. Hän havaitsi, että mitä suurempi tarve on lievittää stressiä, sitä enemmän ihminen hyötyy luonnosta.
TEKSTI MARJAANA TUNTURI KUVA MARJAANA MALKAMÄKI
Menneen vuoden aikana ihmiset ovat lähteneet sankoin joukoin luontoon ulkoilemaan. Vuosi sitten haimme niin innokkaasti metsistä hyvää mieltä, että osa suosituista ulkoilureiteistä oli suljettava ja ihmisiä piti kannustaa liikkumaan lähimetsissä.
– Koronan aikana luontoliikunnan merkitys on korostunut, koska monille metsä on ainoa paikka päästä liikkumaan ja pois kotoa. Jos ei aiemmin osannut arvostaa lähiluontoa, sen arvon on ehkä nyt tunnistanut, sanoo filosofian tohtori Tytti Pasanen.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksessa tilastotutkijana työskentelevä Pasanen on selvittänyt väitöskirjassaan liikkumisen hyvinvointivaikutuksia. Liikkumisen fyysisistä terveysvaikutuksista on jo aiemmin saatu kiistatonta tietoa. Samoin tiedetään, että liikunta parantaa psyykkistä hyvinvointia. Mutta onko merkitystä sillä, missä ympäristössä liikkuu? Vaikuttaako liikkumisen ja ulkoilun lisäksi luonto hyvinvointiimme?
Pasanen vertaili liikunnan koettuja yhteyksiä hyvinvointiin eri ympäristöissä: sisätiloissa, ulkona rakennetussa ympäristössä ja luontoympäristössä. Selvisi, että kaikki ulkona tapahtunut liikunta on yhteydessä parempaan koettuun terveyteen.
– Kiinnostavaa on, että ainoastaan luontoympäristössä liikkumisella on yhteys koettuun emotionaaliseen hyvinvointiin, hän kertoo.
RAUHAA STRESSAANTUNEELLE
Mikä meihin sitten luonnossa vaikuttaa? Miksi esimerkiksi pelkkä oleilu metsässä rauhoittaa mieltä?
Luonnon hyvinvointivaikutuksia on selitetty jo kymmeniä vuosia teorialla, jonka mukaan aivojen on helpompi käsitellä luontoympäristöä kuin kaupunkiympäristöä.
– Tätä on tutkittu näyttämällä ihmisille kuvia eri ympäristöistä. Aivojen on helpompi prosessoida kuvaa metsästä kuin kuvaa kerrostalosta, Pasanen sanoo.
Viime vuosina teoria on saanut tukea aivokuvantamisen tuloksista. Nykykäsityksen mukaan aivojen on helpompi käsitellä esimerkiksi virtaavaa vettä, linnun lentoa tai jalan alla rasahtavaa oksaa kuin kaupunkiympäristön virikkeitä. Alustavia tuloksia on siitä, että luonnon virikkeet olisivat aivoille myös palauttavia.
Ei siis ole yllätys, että Pasasen tutkimuksen vahvin näyttö luonnossa liikkumisen koetuista hyvinvointivaikutuksista saatiin erityisen stressaantuneilla ihmisillä. Mitä suurempi tarve ihmisellä on lievittää stressiä, sitä paremman hyödyn hän saa luonnosta.
– Metsässä oleilu parantaa stressaantuneen ihmisen kokonaishyvinvointia, mielialaa ja myös tarkkaavuutta.
Koettu hyvinvointi ei parantunut vastaavanlaisesti esimerkiksi niillä, jotka menivät metsään saadakseen olla yksin. Halu ja tarve rentoutua näyttäisi siis johtavan parhaaseen hyötyyn.
PELKKÄ LUONNOSSA OLEMINEN RIITTÄÄ
Pasasen tutkimukseen kuului sekä kenttäkokeita että usean tuhannen vastaajan valtakunnallinen ulkoilukysely. Kenttätutkimuksissa koehenkilöiltä kysyttiin ennen ja jälkeen kävelyn mielialaan liittyviä kysymyksiä, kuten rentoutuneisuuden tai rauhallisuuden kokemuksia. Lisäksi tutkittiin muun muassa tarkkaavuuden muutoksia.
Osa kenttäkokeisiin osallistuneista kävelijöistä teki matkan aikana rentoutusharjoituksia, jotka ohjasivat tarkkailemaan luontoa ja omaa olotilaa. Pasanen halusi tietää, lisäävätkö rentoutusharjoitukset luontoympäristössä koettua hyvinvointia, ja aavisteli etukäteen, että näin voisi käydä.
Eroja sen välillä, kuka harjoituksia teki ja kuka ei, oli kuitenkin yllättävän vähän. Suurin vaikutus harjoituksilla oli tarkkaavuuden ylläpitoon, joka sekin parani vain hieman. Tulos osoittaa tutkijan mukaan vain sen, ettei tiettyjen harjoitteiden voida sanoa vaikuttavan yleisellä tasolla.
– Ei siis ole syytä jättää rentoutusharjoituksia tekemättä, jos on kokenut niiden auttavan. Jos taas ei koe luontoa ollenkaan rentouttavana, voi kokeilla, auttaisiko tietoinen luonnon havainnointi, vaikkapa eri lintujen lauluun keskittyminen, kokemaan luonnon rauhoittavana.
YKSILÖLLINEN LUONTOSUHDE
Marjastaja marjastaa, maratoonari juoksee, lintubongari keskittyy lintuihin, pilvibongari makaa kalliolla ihailemassa taivasta. Luonto näyttäisi vaikuttavan riippumatta siitä, miten siellä on.
– Näyttää siltä, että olennaista on tehdä sitä, mistä itse pitää. Kenttäkokeissa emme tosin tutkineet esimerkiksi musiikin tai äänikirjan kuuntelun vaikutuksia luonnossa kävellessä, Pasanen sanoo.
Koettuun hyvinvointiin ei vaikuttanut myöskään se, oliko ihminen luonnossa yksin vai toisten kanssa tai kiinnittikö hän seuraansa huomiota vai ei. Olennaista on vain se, että on seurassa omasta tahdosta.
Toistaiseksi luontotutkimuksissa ei ole saatu selville systemaattisia eroja esimerkiksi metsä- tai peltoympäristöjen vaikutuksista. Ylipäätään hyvinvointia edistävät luonnossa melutason alhaisuus, miellyttävä äänimaisema ja hyvä ilmanlaatu.
Metsällä on kuitenkin omanlaisiaan piirteitä, kuten puiden tarjoama suoja. Vesiympäristön erityisen vaikutuksen ajatellaan liittyvän siihen, että vesi on ihmiselle elintärkeää. Monien tutkimusten mukaan lähellä rannikkoa asuminen on yhteydessä parempaan terveyteen.
Ihmiset kokevat eri luontoympäristöjä tietenkin yksilöllisesti. Pasanen kertoo, että yleisesti luonto kuitenkin mielletään rauhoittavaksi paikaksi. Siihen ei välttämättä vaikuta se, onko ihminen syntynyt suurkaupungissa vai maaseudulla.
– Suhde metsään voi olla toiselle arkinen ja toiselle harvoin koettu erityinen asia. Tällä ei silti välttämättä ole vaikutusta aivojen reagointiin ja luonnon palauttavaan vaikutukseen.
TILAA OLLA OMA ITSENSÄ
Pasanen itse kertoo lähtevänsä metsäkävelylle yleensä liikkumisen takia, mutta huomaa löytävänsä samalla ratkaisuja ja uusia oivalluksia mielessä pyöriviin kysymyksiin.
– Erityisesti työasiat tuntuvat selkeytyvän metsäkävelyn jälkeen, vaikka en niitä mitenkään tietoisesti lähde pohtimaan.
Moni saattaa harmitella, että omalle tutulle metsäpolulle tai rantakalliolle on löytänyt moni muukin rauhaa etsivä. Pasanen toteaa, että mahdollisuus säädellä sosiaalisia suhteita haluamallaan tavalla on yksi luontoympäristössä vaikuttava tekijä. Metsään voi mennä halutessaan yksin tai yhdessä. Kaupunkiympäristössä rajaaminen ei ole yhtä helppoa.
Metsä on myös perinteisesti koettu paikaksi, jossa on tilaa olla oma itsensä. Ehkä se on yksi luonnon elvyttävän vaikutuksen tekijä.
– Meillä on kansainvälisesti erinomaiset mahdollisuudet päästä kotoa metsään ilman autoa. Pidän tärkeänä, että tästä pidetään kiinni.
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 3/2020. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin tai lahjaksi.
