Elämäni paras päätös
Tämä on yksi aikuisen elämäni parhaista päätöksistä. Sitä lausetta olen toistellut itselleni viime syksystä alkaen. Aloitin silloin terapian, vuosien harkinnan jälkeen.
Pitkä harkinta johtui aikaisemmista kokemuksista. Teininä ja nuorena aikuisena, kun moni asia ympärilläni romahti, hakeuduin useita kertoja terapiaan. Kokemukset olivat hirveitä.
16-vuotiaana kerroin uudelle terapeutille haluavani kuolla.
”Upeaa”, terapeutti vastasi. ”Jos olisit Intiassa, sinua pidettäisiin valaistuneena.”
Hän suositteli, että aloittaisin terapian sijaan transsendenttisen meditaation kurssin. Kurssi oli kallis, ja hän opetti sitä itse. Suostuin, koska olin 16-vuotias ja täysin rikki.
Kun hieman aikaisemmin kerroin toiselle terapeutille kokemastani fyysisestä väkivallasta, hän kehotti kuvittelemaan väkivallan tekijän pieneksi ja harmittomaksi hahmoksi olkapäälleni.
Vuosien varrella vastaavia kokemuksia oli useita. Kipeimpien asioiden avaaminen uudelle ihmiselle on aina raskasta, ja akuutin hädän keskellä jo avun hakeminen on ponnistus. Kohtaamiset terapeuttien kanssa, jotka eivät edes yrittäneet kuulla, olivat musertavia.
Nyt terapian aloittamiseen liittyi paljon onnekkuutta: Löysin hyvän terapeutin ja minulla oli taloudellinen mahdollisuus aloittaa terapia omalla rahalla. Lisäksi elämäntilanteeni kestää hetket, jolloin minun on terapiakäynnin jälkeen oltava ajatusteni kanssa yksin.
Elina Hirvonen on kirjailija ja dokumenttielokuvaohjaaja, jota kiinnostaa loputtomasti ihmisen mielen ja maailman ristiriitaisuus.
Kipeimpien asioiden avaaminen uudelle ihmiselle on aina raskasta. Akuutin hädän keskellä jo avun hakeminen on ponnistus.
Pidän terapiaa yhtenä elämäni parhaista päätöksistä, koska se auttaa ymmärtämään kaikkea muuta elämässäni. Asiat, joista on ollut mahdoton puhua, voi terapeutin vastaanotolla kohdata turvassa. Pelot, joita olen pitänyt voittamattomina, saattavat muuttua voitettaviksi. Olen löytänyt valoa pimeyksiin, joiden luulin olevan valaisemattomia.
Oman terapian merkityksen iloa himmentää suru siitä, että läheskään kaikki terapiaa tarvitsevat eivät sitä saa. Terapiaan pääseminen vaatii voimia, taitoja ja usein myös rahaa. Kaikkia tai edes osaa näistä on hyvin harvoin silloin, kun apua kipeimmin tarvitsisi. Julkisessa terveydenhuollossa jonotusajat ovat pitkät, palveluita ei riitä kaikille, ja niiden saatavuudessa on alueellisia eroja.
Hankaluuksista huolimatta on tapahtunut myös paljon hyvää. Vuonna 1992, jolloin psykoterapeutti myi minulle terapian sijaan meditaatiokurssin, Kelan tukemassa terapiassa kävi 4 000 ihmistä. Nyt määrä on lähes kymmenkertainen.
Se, että apua uskalletaan hakea, on loistava asia. Seuraavaksi tavoitteena pitää olla se, että avun saamisesta ei joudu kamppailemaan.
Olen varma, että kaikille riittävät, matalan kynnyksen terapiapalvelut maksavat pitkällä tähtäimellä itsensä takaisin esimerkiksi työkyvyn säilymisenä sekä alkoholi- ja muiden päihdeongelmien vähenemisenä.
Haluatko lukea lisää mielen hyvinvoinnista? Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin.
