Riippuvuus on aivokemiallinen prosessi, joka kehittyy usein salakavalasti. Filosofian tohtori ja psykologian dosentti Sari Castrén kertoo, mitä riippuvuuksien ja aivojen yhteyksistä tiedetään. Entä miten riippuvuuksista voi päästä irti?
TEKSTI MIRJA AARNIO KUVA EEVA ANUNDI
Odotatko päivällä, että pääset illalla kaatamaan itsellesi lasillisen viiniä? Oletko onnistunut lopettamaan tupakoinnin, mutta aloittanut sen jälkeen jatkuvan karkin syömisen? Tuntuuko siltä, että tarve päästä salille hallitsee ajatuksiasi niin, että muu elämä kärsii?
Jos vastasit johonkin näistä kyllä, mielihyvän tavoittelu on saattanut muuttua riippuvuudeksi. Alkoholi, tupakka ja huumeet ovat herkästi riippuvuutta aiheuttavia aineita, mutta niiden lisäksi on paljon toiminnallisia riippuvuuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi holtiton rahapelaaminen, shoppailu tai pornon katsominen.
Osittain toiminnallisiksi riippuvuuksiksi niputetaan myös pakkomielteisiä ajatuksia aiheuttavat häiriötilat, kuten syömishäiriöt ja ylenpalttinen urheilu oman terveyden kustannuksella.
– Riippuvuudet syntyvät mielihyvää tuottavasta kokemuksesta. Se voi olla onnistunut projekti töissä, suussa sulava suklaa, siemaus konjakkia tai arpavoitto. Nämä kokemukset eivät kuitenkaan automaattisesti johda riippuvuuden syntyyn, sanoo filosofian tohtori ja psykologian dosentti Sari Castrén.
Mielihyvää tuottavasta aineesta tai käyttäytymisestä tulee riippuvuus vasta, kun himo tai voimakas tarve aineeseen tai toiminnan jatkamiseen tulee tärkeämmäksi kuin mielihyvän tavoittelu – jopa siitä huolimatta, että ihminen tiedostaa aineen tai tavan olevan itselleen vahingollista.
DOPAMIINI TUO MIELIHYVÄÄ
Sari Castrén työskentelee erikoistutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Päihteet ja riippuvuudet -yksikössä. Hän on erikoistunut rahapeliriippuvuuden tutkimiseen, ja samaa aihetta käsitteli myös hänen 2013 valmistunut väitöskirjansa. Työssään hän tutkii laajasti monia muitakin riippuvuuksia.
– Kaikissa riippuvuuksissa yhteinen tekijä on aineen tai tietyn toiminnan kyky lisätä dopamiinitasoa aivoissa. Dopamiinin erittyminen saa ihmisen tuntemaan mielihyvää. Kun ihminen käyttää päihteitä tai jatkaa dopamiinin tuotantoa lisäävää toimintaa, se voi johtaa aivojen mukautumiseen ja sitä kautta riippuvuuteen.
Tämä johtuu Castrénin mukaan siitä, että aivot yrittävät pitää yllä tasapainoa dopamiinin tuotannossa. Tällöin aivojen neuronit alkavat tuottaa vähemmän dopamiinia tai dopamiinireseptorit vähenevät, minkä seurauksena ihmiselle tulee pakottava tarve jatkaa käyttöä tai toimintaa saadakseen dopamiinin tuotannon niin sanotusti normaalille tasolle.
Usein riippuvainen ihminen lisää käyttöä tai toimintaa, jotta saisi saman mielihyvän tunteen kuin aiemmin. Lisääminen johtaa toleranssin kasvuun, eli samaan mielihyvän tunteeseen tarvitaan koko ajan aiempaa isompia määriä.
Pikkuhiljaa lasillinen muuttuu kahdeksi ja lopulta jopa pullolliseksi. Nettipokerin pelaaminen tuo aluksi pientä jännitystä elämään, mutta voittojen ja häviöiden myötä pelaaminen lisääntyy ja panokset suurenevat. Kun ihminen ei enää hallitse sitä, kuinka paljon hän juo tai pelaa, riippuvuus on syntynyt.
YKSI KOUKUTTUU, TOINEN EI
Miksi toiset voivat juoda silloin tällöin viiniä, tupakoida satunnaisesti tai lotota ilman, että toleranssi ja määrät kasvavat? Toiset taas koukuttuvat nopeasti ja jopa useaan asiaan samanaikaisesti.
Addiktoituminen ei tapahdu automaattisesti. Riippuvuuden syntyyn vaikuttavat monet tekijät: perimä, haavoittavat sosiaaliset olosuhteet, traumat tai erilaiset mielenterveyden häiriöt.
Jotkut ihmiset ovat muita herkempiä neurobiologisille muutoksille aivoissa ja siksi myös haavoittuvaisempia riippuvuuksien syntymiselle. Tyypillistä riippuvuudesta kärsiville on, että he reagoivat stressiin, ahdistuneisuuteen, masennukseen ja muihin negatiivisiin tunnetiloihin muita herkemmin.
– Riippuvuuskäyttäytymisen takana on biopsykososiaalinen häiriö. Se on perimän ja neurobiologian yhdistelmä, joka on yhteydessä myös psykologisiin ja sosiaalisiin tekijöihin. Hoitamattomina riippuvuudet voivat kestää koko eliniän ja usein pahentua ajan myötä, Castrén sanoo.
PAKOON IKÄVIÄ TUNTEITA
Jokailtainen viinin juominen tai päivittäinen pelaaminen aiheuttavat usein sen, että muut päivän suunnitelmat jäävät toteuttamatta. Se johtaa helposti syyllisyyden tunteeseen, mikä taas kasvattaa riskiä lohduttautua nopealla mielihyvällä toistuvasti. Näin salakavala kierre pääsee syntymään.
Koukuttunut ihminen usein tietää, että riippuvuus on hänelle vahingollista, mutta ei silti ole valmis luopumaan siitä. Myös riippuvuuden kieltäminen on yleistä. Tämä johtuu siitä, että riippuvuudet toimivat usein selviytymiskeinoina erilaisiin psykologisiin tarpeisiin, kuten tunne-elämän vaikeuksiin ja traumojen unohtamiseen.
– Alkoholi, seksi, ostaminen, pelaaminen tai mikä tahansa koukuttava toiminta antaa meille hetkellisen mahdollisuuden paeta surua, pahaa oloa tai pelkotiloja. Käytämme niitä rauhoittumiseen, stressistä selviytymiseen ja vaikeiden asioiden unohtamiseen.
Riippuvuuksista haetaan myös jännitystä tai sisältöä elämään. Ne saattavat toimia apuna yksinäisyyteen tai ulkopuolisuuden tunteeseen.
– Päihteet koetaan helpottavina, tunnetilaa kohottavina ja jopa jonkinlaisena kumppanina. Se, että pysähtyisi tarkastelemaan, mikä oikeasti on vinossa, saattaa tuntua liian pelottavalta ja raskaalta vaihtoehdolta.
MIKSI LOPETTAISIN?
Miksi lopettaisin, kun tämä rentouttaa? Ei minulla ole ongelmaa! Aloitan muutoksen ensi viikolla. Tämä ei ole minulle hyväksi! En pidä itsestäni, kun teen näin.
Sari Castrén työskentelee myös psykologina ja tapaa vastaanotollaan paljon riippuvuuksista eroon haluavia asiakkaita. Monelle ajatus siitä, että pitäisi luopua tutusta selviytymiskeinosta, voi aiheuttaa voimakkaan sisäisen ristiriidan, jossa kaksi ääntä keskustelee.
– Sisäinen debatti on tärkeää ottaa vastaan myötätuntoisesti ja sitä kuunnellen, sillä ilman sitä muutos ei lähde käyntiin. Muutosta pohtiessa on hyödyllistä tarkastella omaa tilannetta avoimin mielin ja tunnistaa riippuvuutta aiheuttavan toiminnan tarkoitus itselle.
Lopettamista saattaa jarruttaa myös pelko fyysisistä ja psyykkisistä vieroitusoireista. Aivot tarvitsevat aikaa sopeutua muutokseen ja dopamiinitasapainon palauttamiseen. Siksi vieroitusoireet voivat olla alussa voimakkaita ja kestää pitkäänkin. Ajatukset, että ”minun on pakko saada, en kestä enää, ahdistaa niin, että en voi tehdä mitään” tuntuvat tulleen jäädäkseen.
– Dopamiini on yhteydessä sekä oppimiseen että muistoihin, ja siksi se altistaa henkilön helposti. Käyttöön tai toimintaan liittyneet ulkoiset ärsykkeet, kuten paikat, henkilöt, tuoksut ja tunnetilat, voivat toimia voimakkaanakin sytykkeenä retkahduksille.
Joskus sisäinen, retkahdukseen yllyttävä ääni saattaa tuntua täysin vastustamattomalta – siltä kuin joku ulkopuolinen olisi kaapannut aivot hallintaansa tai ajaisi autolla ilman jarruja.
– Möröltä tuntuvan äänen saa etäännytettyä esimerkiksi nimeämällä sen ja ottamalla sen vastaan myötätuntoisesti. Että huutele siinä rauhassa, sano sanottavasi ja sitten voit olla hiljaa.
AIVOT SOPEUTUVAT UUTEEN
Kun syy riippuvuuteen on tunnistettu, on mahdollista alkaa miettiä, kuinka sen voisi korvata terveemmällä vaihtoehdolla.
Alkoholin tai pelaamisen aiheuttama mielihyvä aivoissa on salamannopeaa, ja esimerkiksi liikunta vaatii enemmän ryhtymistä kuin lasi viiniä. Useimmiten silti suunniteltu mielihyvää tarjoava toiminta palkitsee kauemmin.
Ei myöskään ole tavatonta, että riippuvuuden tilalle vaivihkaa kehittyy jokin uusi voimakkaan intohimon kohde tai toiminta. Usein esimerkiksi alkoholista luopuminen lisää makeanhimoa, tai pelaamisen lopettaminen voi aiheuttaa aiempaa suurempaa tarvetta shoppailuun.
– Silloin on hyvä muistuttaa itseään, että aivojen mielihyväkeskushan se siellä vain hakee tasapainoa muutoksessa.
Riippuvuudesta toipumiseen vaikuttavat aivojen sopeutuminen uuteen tilanteeseen, oman toiminnan tarkkailu, sisäinen motivaatio ja ulkopuolinen apu. Koska päihde- ja toiminnallisilla riippuvuuksilla on monia yhtäläisyyksiä, hoitolinjaukset ovat varsin samanlaiset.
Tärkeässä roolissa on kognitiivinen käyttäytymisterapia, jossa omaa toimintaa, ajatuksia ja impulsseja pyritään tunnistamaan ja löytämään niihin toimivampia ratkaisuja.
– Lohdullista on, että aivot palautuvat ennen pitkää ja vieroitusoireet heikkenevät ajan myötä, kun oma minäpystyvyys ja kontrolli kasvavat. Asiakkaani kertovat usein, että suurin palkinto muutoksessa on juuri pystyvyyden tunteen lisääntyminen, ja se jo itsessään riittää jatkamaan muutosta.
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 5/2020. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin tai lahjaksi.
