Dieetit, superfoodit ja muut ruokatrendit tulevat ja menevät niin, että on vaikeaa pysyä perässä. Fiksu lautasmalli löytyy kehoa kuuntelemalla, ei kurittamalla.
TEKSTI ANNE SALOMÄKI
Ruoka on paitsi jokapäiväistä leipäämme myös loppumaton puheenaihe. Luemme ihmedieeteistä ja pikapaastoista ja puristelemme vyötäröä miettien, mitä väärää lautasellamme milloinkin on. Se, että ruokailuun liittyy jatkuva stressi, ei edistä sen paremmin mielen kuin kehonkaan hyvinvointia.
Sopivin tapa syödä ei löydy klikkiotsikoista eikä lööpeistä. Sen sijaan Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier neuvoo kuuntelemaan omaa oloa. Hän huomauttaa, että joskus dieettiohjeissa jopa opastetaan ohittamaan kehon viestit, vaikka olisi hyvä toimia juuri päinvastoin.
– Tiedon viidakossa voi olla vaikea ymmärtää, mikä dieetti olisi toista parempi. Ainoa tapa saada asiasta varmuus on kehittää kykyä kuunnella omaa kehoa avoimesti ja rehellisesti, hän sanoo.
Charpentier vastaa ruokavalioon ja syömiseen liittyviin kysymyksiin, joihin jokainen meistä törmää.
1 Atkins, keto, viljaton ja niin edelleen. Erilaisia ruokavalioita tyrkytetään kaikkialla. Voiko ihminen kuitenkin elää ihan tavallisella ruoalla, jos ideologisia tai terveyteen liittyviä syitä erikoisruokavaliolle ei ole?
Suurimmalle osalle ihmisistä kansallisten ravitsemussuositusten mukainen ruoka toimii parhaiten. Vaikka ei noudattaisi mitään trendiä, voi hyvinkin syödä erittäin terveellisesti. Jos voi hyvin, jaksaa tehdä haluamiaan asioita ja ruoansulatus toimii, ei ole syytä muutoksiin. Oman ruokavalion arvioimisen voi aloittaa kysymällä omalta keholtaan, miten se voi. Jos se sanoo, että hyvin menee, ruokavalio on kunnossa.
2 Joillekuille ravinto on kuin uskonto, jota noudatetaan orjallisesti ja josta poikkeavia saatetaan jopa tuomita. Onko aina pakko mennä päätyyn asti? Miten välttää täydellisyyden tavoittelu?
Terveyden kannalta eniten merkitystä on sillä, mitä pääasiassa syö. Jos jonkin ruokavalion noudattamisen vie äärimmäisyyksiin, se todennäköisesti palvelee jotain psykologista tarvetta ja liittää dieettiin merkityksiä, jotka eivät oikeastaan liity ruokaan. Esimerkiksi itsetunto ja minäkuva saattavat olla sidoksissa ruokavalioon. Joustavuus ruokavaliossa on hyvä merkki siitä, ettei ruokavalio hallitse elämää ja siten haittaa hyvinvointia.
3 Tietty määrä tummaa suklaata tai punaviiniä on hyväksi, 200 grammaa mustikoita päivässä parantaa muistia. Kiinnostavia otsikoita tehdään usein esimerkiksi tutkimustuloksia yksinkertaistaen. Voiko yksittäinen ainesosa pelastaa ihmisen, vai onko luvassa vain stressiä?
Toki on yksittäisiä tarinoita, kuinka joku on vaikkapa itsepuristetulla porkkanamehulla päässyt eroon sairaudestaan. Jos tulee onnelliseksi, kun syö sen 200 grammaa mustikoita päivässä tai napsii leväpillereitä, siitä ei ainakaan ole haittaa. Päinvastoin se voi olla hyödyllistäkin. Tärkeintä on, ettei tämäkään ala häiritä arkea vaan tukee ja mahdollistaa hyvää elämää.
4 Joskus herkutellessa saattaa hieman innostua. Ihminen ei myöskään voi mitään sille, jos lempiruoka sattuu olemaan reilulla kädellä öljytyt ja suolatut uuniperunat. Kuinka monta päivää on podettava huonoa omaatuntoa – vai voisiko siltä välttyä?
Satunnainen epäterveellinen nautiskelu on osa normaalia syömistä. Epäterveellisyys tulee vasta siitä, jos herkkuja syö joka päivä ja pääasiallisesti. Syömisessä on hyvä säilyttää joustavuus ja muistaa, että kunhan elimistö saa tarvitsemansa ravinnon, sen ohella voi syödä muutakin. On ihan ymmärrettävää, jos ateria korvautuu joskus suklaakakulla, kunhan se ei ole jokapäiväistä. Tärkeintä elämänlaadun kannalta on vaalia hyvää meininkiä, ei keksiä sääntöjä, joilla pitää itseään kurimuksessa.
5 Voiko omaa hyvinvointia suorittaa liikaa? Voisiko joitain asioita tehdä ihan vaikka siksi, että ne tuntuvat hyvältä ja niitä tekee mieli tehdä?
Esimerkiksi pakkomielteinen liikunta tai tiettyjen ruokavalioiden noudattaminen on aika tavallista. Kun piiskaa kehoa voimaan hyvin, mieli voikin huonosti. Terveyden tavoittelemisessa voi unohtua, että myös mieltä pitää hoitaa.
Hyvinvoinnin suorittaminen aiheuttaa stressiä, ja monet ongelmat kumpuavat nimenomaan stressitilasta. Hyvään mieleen voi keskittyä esimerkiksi siirtämällä fokusta kokemukseen: Kun syön, nautin ruoasta ja varaan sille hiljaisen ajan. Silloin voin keskittyä sekä aistia maut ja ruoan rakenteen. Niin ruokaa ei lähesty ajattelun kautta vaan kokemalla syömisen kehon kautta.
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 6/2020. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin tai lahjaksi.