Mikäli aina pyrkii täydellisyyteen, koko homma saattaa jäädä tekemättä: miksi edes aloittaa, jos lopputulos ei ole täydellinen? Pelkistäminen, riman laskeminen ja tavoitteiden vähentäminen vievät useammin täyttymyksen ja jopa onnen äärelle kuin suuret suunnitelmat.
TEKSTI MERI NYKÄNEN
Onko aina tehtävä parhaansa ja tavoiteltava kuuta taivaalta? Ei ole, sanoo kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala. Häneltä on ilmestynyt liiallista kunnianhimoa pohtiva kirja Vähemmällä enemmän – Miksi pienet askelet ovat hyvästä ja liiallinen kunnianhimo pahasta (Alma Talent 2020).
Hakala havahtui tutkijana ja opettajana siihen, kuinka liiallinen yrittäminen ja kunnianhimo voivat saada ihmisen lukkoon ja ikuiseen tyytymättömyyden kierteeseen. Kirjoittaja ottaa esimerkiksi Nobelin voittaneet tutkijat, joita hän on haastatellut aiempaa tutkimustyötään varten. Jopa nämä huippututkijat arvostavat korkealle tavoitteetonta vapaa-aikaa, esimerkiksi taide-elämyksiä. He ymmärtävät, ettei tutkimustyössä synny onnistumisia pakottamalla. Jos mailaa puristaa koko ajan täysillä, rentous katoaa.
Opiskelijoiden graduja ohjatessaan Hakala huomasi, että riman pudottaminen auttaa saamaan valmiiksi työn, joka saattaisi jäädä muuten kokonaan tekemättä valtavien paineiden edessä. Kun rima on alhaalla, tavoitetta pystyy lähestymään yksi askel kerrallaan. Hakala onkin kehottanut opiskelijoitaan kirjoittamaan huonoa tekstiä tietyn määrän päivässä. Yllättäen tekstin seasta saattaa löytyä jotain kelvollistakin, joskus jopa loistavaa. Mikä tärkeintä, työ etenee.
Onko kunnianhimo siis huono juttu? Hakalan kehotus on, että meidän pitäisi pysähtyä ajattelemaan, mihin nimenomaan liiallinen kunnianhimo ja liian korkeat tavoitteet johtavat. Olemmeko valmiita uhraamaan koko elämämme siihen, että juoksemme ylimitoitettujen tavoitteiden perässä?
Hakalan väite on, että pelkistäminen, riman laskeminen ja tavoitteiden vähentäminen vievät useammin täyttymyksen ja jopa onnen äärelle kuin suuret suunnitelmat. Onni kun on seuraus, ei päämäärä.
Ajatus pienistä askelista lopettaa myös ikuisen sitten kun -ajattelun. Elämä on pieniä askelia tässä ja nyt eikä ylivoimaisia tavoitteita kaukana viiden vuoden päässä. Kun uurastamisen tilalle tulee rentoa tekemistä, aikaa ja energiaa jää myös ystäville, perheelle sekä omille harrastuksille – siis elämiselle.
POHDITTAVAA
1 Pienin askelin. Paljon käytettyä ajattele isosti -fraasia voi kyseenalaistaa. Suuret ja kirkkaat tavoitteet voivatkin toisinaan asettua esteiksi yllättävien ja tärkeiden asioiden näkemiselle.
2 Rento ote. Suurimmat oivallukset syntyvät usein silloin, kun ei purista ja pähkäile tavoitettaan työpöydän ääressä. Idea saattaa syttyä puiston penkillä istuskellessa tai taidenäyttelyssä.
3 Irti viilailusta. Mikäli aina pyrkii täydellisyyteen, koko homma saattaa jäädä tekemättä: miksi edes aloittaa, jos lopputulos ei ole täydellinen? Stressaamisen sijaan voi laskea tasoa.
Juha T. Hakala: Vähemmällä enemmän – Miksi pienet askelet ovat hyvästä ja liiallinen kunnianhimo pahasta (Alma Talent 2020)
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 6/2020. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin tai lahjaksi.
