Marja Matikainen, 45, on opetellut erottamaan, mikä on omaa ja mikä toisen tunnetta. Erityisherkkää mieltä suojaa kalvo, joka ei päästä enää kaikkea läpi.
TEKSTI MERI NYKÄNEN
HAASTATELTAVAN KUVA PAULA VIRTA
“Olen aina kulkenut syvissä vesissä, sillä koen tunteet vahvasti ja kokonaisvaltaisesti kehossani. Tunnen, mitä ympärilläni tapahtuu ja keitä vieressäni on. Toisen olotila saattaa mennä itselläni ikään kuin luihin ja ytimiin. Joskus omasta olotilastani tulee niin yltiömäinen, että saatan alkaa itkeä tai nauraa hysteerisesti purkaakseni tunnetilaa.
Aiemmin tämä tuntui pelottavalta ja ahdistuksen tunne oli niin voimakas, että sitä oli vaikea sietää. Kun olen ymmärtänyt, mistä on kyse, olen oppinut elämään asian kanssa.
Aloin tunnistaa itsessäni tuntemattomia osia noin kymmenen vuotta sitten. Tärkeä parisuhteeni oli juuri katkennut, ja ero oli voimakas kokemus. Aloin tehdä matkaa syvemmälle itseeni kuin koskaan aiemmin, ja asioita aukesi pikkuhiljaa.
Olin yhdeksänvuotias, kun aloin kokea ahdistuksen tunteita. Äitini oireili perheemme ikävien tapahtumien vuoksi, ja otin hänen tunteita itseeni. Olin ison osan lapsuuttani ahdistunut ja peloissani. Koulussa vetäydyin tai olin ulospäin rauhaton. Tämä aiheutti myös oppimishaasteita, sillä en pystynyt tuossa olotilassa sisäistämään informaatiota.
Erityisherkkyys jää helposti esimerkiksi ADHD-piirteiden alle. Herkkyys voi myös olla se, joka saa aikaan levottomuutta. Itselläni on ollut hyvinkin vauhdikkaita jaksoja ja toisaalta taas autistisuutta ja sisäänpäin kääntymistä.
Muut ihmiset ovat päässeet erityisherkkyyden takia helposti sisääni, joten olen opetellut sulkemaan arjessa itseäni. Mieleni on oppinut tekemään suojaavia kalvoja, jolloin toisen tunne ei pääse läpi. Yllättävissä tilanteissa esimerkiksi työpaikalla en aina ehdi suojautua, mikä näkyy väsymisenä ja kuormittumisena.
Tietoisuuteni on viime vuosina kasvanut, ja tiedän, mistä on kyse. Voin vain katsoa tilannetta kauempaa ja parhaimmillaan osaan jopa rauhoitella itseäni: tunne tulee toisaalta, ei ole mitään hätää. Joskus ajattelen, että seison tukevasti ja tunne menee jalkojen kautta maahan.
Minulla on kaksi aikuista tytärtä ja 16-vuotias poika. Olen välillä katunut sitä, että olen ollut vanhempana tunteissani niin ylitsevuotava ja räjähdysaltis. Kun lapsi on kiukkuinen, se saattaa tulla minun kauttani ulos, ja muutun vihaiseksi. Olemme kyllä puhuneet asiasta lasten kanssa nyt, kun he ovat jo isoja.
Olen hyväksynyt itseni tällaisena. Olen mikä olen. Käyn terapiassa ja oivallan itsestäni koko ajan jotain uutta. Runojen ja tarinoiden kirjoittaminen on ihan ykkösjuttu selviytymisessäni. Vesi tuo rauhaa: meren äärellä käveleminen, uiminen ja jopa suihkussa käyminen puhdistavat mieltäni.
Erityisherkkyydessä on myös hyviä puolia. Aistini ovat niin auki, että saan paljon infoa ihmisistä ja ympäristöstä. Aistin helposti tunteita, hajuja ja makuja. Saatan jopa haistaa tai tuntea kehossani, jos esimerkiksi treffikumppanissa on jotain pielessä. Silloin ei taatusti tule uusia treffejä. Olen niin monta kertaa todennut nämä tuntemukset tosiksi, että luotan niihin – sitä voi sanoa herkkyydeksi tai intuitioksi. Näen myös paljon unia, ja osa niistä on selvänäköisiä.
Herkkä ihminen peilaa usein toisen tunteita. Siitä joka reagoi, etsitään turhan usein syytä. Esimerkiksi ensimmäisenä työyhteisössä uupunut ei ole syyllinen. Hän vain on aistinut olemassa olevan ongelman ennen muita.
Olin lähdössä ennen koronaa Havaijille, mutta matka peruuntui. Haaveilen asuvani lämpimässä paikassa, jossa saan olla luonnon ja veden äärellä. Vaikka olen jo 45-vuotias, kiipeilen puissa ja elän mielelläni teltassa. Olen hyvällä tavalla hullu, samaan aikaan kevyt ja syvä.”
”Olen hyväksynyt itseni tällaisena. Olen mikä olen. Käyn terapiassa ja oivallan itsestäni koko ajan jotain uutta.”
Haluatko lukea lisää mielen hyvinvoinnista? Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin.