Psykoterapiassa tärkeintä on tunne kuulluksi tulemisesta ja toimivan vuorovaikutuksen syntymisestä. Hoidosta hyötyy, kun sen aloittaa oikeaan aikaan ja voimat riittävät oman mielen kanssa työskentelyyn.
TEKSTI ANNA-KAISA PITKÄNEN KUVITUS MARIA VILJA
Kognitiivista, integratiivista, perheterapiaa vai sittenkin analyyttista tai psykodynaamista suuntausta? Montako käyntiä on tarpeeksi, ja riittävätkö rahat? Mistä löydän itselleni sopivat terapeutin?
Psykoterapiaan hakeutumista pohtivan mielessä risteilevät monet kysymykset – eikä vastausten saaminen ole välttämättä helppoa. Jokainen toivoisi silti mahdollisimman tehokasta ja toimivaa hoitoa ongelmiinsa.
– Psykoterapian tehon ja vaikuttavuuden ennustaminen ei valitettavasti aina ole kovin yksiselitteistä, sanoo psykologian emeritusprofessori Mikael Leiman.
Leimanilla on takanaan mittava, 1970-luvulla alkanut ura mielenterveyspalveluiden ja psykoterapian kehittämistyössä. Hän on tutkinut muun muassa psykoterapian asiakaskokemuksen parantamiseen liittyviä teemoja.
Tärkeintä on vuorovaikutus
Terapiaa pohtiva törmää nopeasti terveydenhuollon Käypä hoito -suosituksiin. Niissä listataan erilaisia terapiasuuntauksia ja hoitomalleja, joita suositellaan tiettyihin ongelmiin. Vaikkapa masennuksen hoidossa tieteellisesti vaikuttaviksi on todettu kognitiivinen käyttäytymisterapia, psykodynaaminen terapia, interpersoonallinen ja ratkaisukeskeinen terapia.
– Tässä ajattelussa on vinouma, jossa psykoterapiaa arvioidaan lääkehoidon kaltaisena hoitona. Terapianimikkeet eivät hoida ihmisiä, eikä psykoterapia ole lääkehoitoa, jonka vaikuttavuutta voisi arvioida lääkehoidon kaltaisilla kriteereillä, Leiman toteaa.
Psykoterapia on ihmisten väliseen vuorovaikutukseen perustuvaa hoitoa. Siksi vuorovaikutussuhteen laatu on Leimanin mukaan tärkein tuloksellisen terapian kriteeri. On tärkeää, että terapiassa pystytään muodostamaan yhteisiä tavoitteita ja löytämään keinoja niiden saavuttamiseen. Ne eivät synny ilman toimivaa vuorovaikutusta.
– Psykoterapeuttien välillä on terapiasuuntauksesta riippumatta suuria eroja siinä, millaisia tuloksia he saavat aikaan. Tiedetään, että esimerkiksi kognitiivisessa terapiassa joustavasti toimivat terapeutit saavat parempia tuloksia kuin menetelmäuskollisimmat.
Menetelmälleen liian uskollinen terapeutti saattaa asettaa esimerkiksi tietyn hoitomanuaalin ensisijaiseksi, jolloin asiakas ei välttämättä tunne tulevansa kuulluksi.
Menetelmille on Leimanin mukaan hoidossa myös hetkensä: niitä voi olla hyvä käyttää ja soveltaa siinä vaiheessa hoitoa, kun asiakas on siihen valmis.
– Menetelmät eivät kuitenkaan koskaan saisi mennä vuorovaikutussuhteen edelle.
Sen oikean löytäminen
Terapeuttia hakiessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millainen vuorovaikutus alussa syntyy. Yksinkertainen kysymys “tulenko kuulluksi ja ymmärretyksi” voi auttaa tässä eteenpäin.
– Hyvän terapeutin voi tunnistaa asiakaslähtöisestä asenteesta. Hän asettuu kuuntelemaan asiakkaansa ongelmia ja auttaa havainnoimaan niitä.
Koska psykoterapia rakentuu vuorovaikutukselle, psykoterapeutit tarjoavat tavallisesti mahdollisuuden tutustumiskäynteihin, joita voi olla yksi tai useampia. Usein niiden aikana selviää, haluaako jatkossakin puhua asioistaan juuri tälle ihmiselle. Myös terapeutin on tärkeä arvioida, voiko hän olla avuksi juuri tälle asiakkaalle.
Ensimmäisiä tutustumiskäyntejä varten voi miettiä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Milloin ongelmat ovat alkaneet, ja mikä on niiden tilanne tällä hetkellä? Millaisia vaikeita tilanteita olen kohdannut, ja miten olen selvinnyt ongelman kanssa tähän asti?
Voi myös hahmotella mielessään, millaista apua haluaisi saada ja mitä terapeutilta toivoo. Aiemmat kokemukset hoidosta on hyvä käydä läpi: onko jotain, mistä olen kokenut hyötyneeni, tai jotain, mitä haluaisin tehtävän toisin?
Ensimmäistä kertaa terapiassa
Usein hyvinkin valmistautunut asiakas saattaa kokea ensikäynnit hämmentäviksi, ja toisella taas juttu alkaa välittömästi luistaa. Terapiassa ei onneksi ole oikeaa ja väärää. Oma kokemus on aina merkittävä ja tärkeä.
– Yksilöiden välillä on suurta vaihtelua siinä, miten nopeasti terapiassa saa tunteen siitä, että on puhunut tärkeistä asioista. Joillekin on yllättävän helppoa lähteä keskusteluun, toisilla se kestää pidempään, Leiman sanoo.
Ensimmäiset terapiakäynnit ovat usein myös jännittäviä. Oma huomio voi mennä aivan muihin asioihin kuin terapeutin olemukseen, kysymyksiin ja reaktioihin. Jos kokemus tuntuu hankalalta, sitä ei kannata Leimanin mukaan heti kavahtaa.
– On ymmärrettävää, että omista vaikeista asioista puhuminen voi tuntua epämukavalta, eikä hankala tunne aluksi johdu välttämättä terapeutista. Siksi kannattaa antaa itselleen aikaa ja kuulostella muutamia kertoja, miltä psykoterapiassa käyminen tuntuu.
Voi olla hyvä käydä tunnustelemassa vuorovaikutusta usean terapeutin luona, mutta liian vaikeaa hakuprosessista ei kannata tehdä.
Kauanko hoito kestää?
Entä miten pitkään ja tiiviiseen hoitoon olisi mielekästä satsata? Riittäisikö muutaman kerran lyhytterapia, vai pitääkö varautua monta kertaa viikossa tapahtuviin käynteihin usean vuoden ajan?
Usein terveydenhuoltojärjestelmä asettaa psykoterapian kestolle rajansa. Harvalla on mahdollista kustantaa omasta pussistaan pitkiä psykoterapioita, koska psykoterapeuttien kertataksat liikkuvat 70–110 euron tuntumassa. Psykoterapioita toteutetaan eri pituisina julkisessa ja yksityisessä terveydenhuollossa, ja entistä useammin myös työterveyshuolto tarjoaa mahdollisuutta lyhyisiin psykoterapioihin.
Pääosa psykoterapioista tapahtuu kuitenkin Kelan osittain kustantamana yksilön työ- tai opiskelukykyä kuntouttavana hoitona. Terapiaa haetaan Kelan kautta vuodeksi kerrallaan, ja se voi tavallisesti kestää enintään kolme vuotta.
Terapian kesto ei Leimanin mukaan suoraan ennusta sen vaikuttavuutta. Osa terapiaan hakeutujista hyötyy nopeasti käynneistään, osa tarvitsee pitkiä prosesseja.
– Tehokas psykoterapia voi ulottua ajallisesti viidestä kerrasta satoihin kertoihin. Alussa on äärettömän vaikea sanoa, kauanko yksilöllinen prosessi vie.
Yksi nyrkkisääntö on kuitenkin hyvä muistaa: Mitä vaikeammat oireet, sitä pidempään hoito kestää. Mutta tästäkin säännöstä on poikkeuksia. Esimerkiksi vaikeana psykiatrisena diagnoosina pidettyyn epävakaaseen persoonallisuushäiriöön on myös lyhyitä ja tehokkaita hoitomalleja.
Leiman ei halua liputtaa yksinomaan lyhyiden hoitojen puolesta. Hän on huolestunut siitä, että esimerkiksi psykiatrinen erikoissairaanhoito tarjoaa useilla paikkakunnilla vaikeasti oireileville potilaille mekaanisesti 20 kerran hoitomalleja.
– Ei ole näyttöä, että 20 kertaa olisi jonkinlainen tehokkaan ja tuloksellisen hoidon raja.
Aallot tulevat ja menevät
Hyvä, laadukas ja asiakasta palveleva psykoterapia syntyy Mikael Leimanin mielestä usein terapiasuuntauksille yhteisistä asioista. Tärkeää on erilaisten mielensisältöjen tarkastelu turvallisessa vuorovaikutussuhteessa, arvottamatta ja neutraalisti.
– Freud puhui vapaasta assosiaatiosta, jossa asiakas tuottaa terapeutille vapaasti erilaiset mielensisältönsä terapiaistunnossa. Nykyajan kolmannen aallon kognitiiviset käyttäytymisterapiat puhuvat mindfulnessista, tietoisesta läsnäolosta ja omien mielensisältöjen hyväksyvästä havainnoinnista.
Leiman on viidessä vuosikymmenessä nähnyt monta psykoterapeuttista ”pelastuksen aaltoa”, jotka ovat tulleet ja menneet.
– Luulen, että se kertoo ihmisen taipumuksesta hakea yhtä yksinkertaista vastausta monimutkaisiin mielen ongelmiin.
Kun nuoriso voi huonosti, pelastusta odotetaan nyt perustasolle vietävistä, nopeasti koulutettavista lyhytterapiamenetelmistä. Hyviä kokemuksia on saatukin esimerkiksi interpersoonallisesta psykoterapiasta IPT:sta nuorten masennuksen hoidossa.
– Tämäkään menetelmä ei yksin hoida ketään, vaan hoitoa toteuttavat aina ihmiset ja ammattilaiset, jotka ovat koulutuksen saaneet. Liian kapea ja menetelmäkeskeinen koulutus tuottaa helposti kapeita ja menetelmäkeskeisiä terapeutteja, joiden työ tiedetään vähemmän tulokselliseksi.
Ole valmis jumppaamaan
Millaisin tavoittein asiakkaan kannattaa sitten psykoterapiaprosessiin lähteä? Mitä itselle ja ongelmille tapahtuu psykoterapiassa?
Terapiaprosessi on aina yksilöllinen ja omannäköinen, vaikka sen tavoitteena on psyykkisen toimintakyvyn paraneminen. Oma asenne, tavoitteet, motivaatio ja halukkuus työskennellä ratkaisevat sen, mitä terapiassa lopulta tapahtuu.
– Psykoterapiaa voi hyvin verrata fysioterapiaan. Jotta se toimii, potilaan on oltava valmis myös itse jumppaamaan oman sisäisen maailmansa parissa, Leiman sanoo.
Taitavinkaan psykoterapeutti ei ole niin kyvykäs, että voisi toteuttaa terapian potilaan puolesta. Kyseessä ei ole lääke, jonka voisi käydä ottamassa kerran viikossa ja elellä sen jälkeen tyytyväisenä seuraavaan kertaan.
Psykoterapiassa pitää olla valmis tarkastelemaan uudelleen omaa arkeaan ja toiminta- ja ajattelutapojaan sekä harjoittelemaan niiden muuttamista. Tämä paitsi tuo myös vie voimavaroja ainakin hetkellisesti.
– Ennen psykoterapiaan sitoutumista kannattaa myös miettiä, onko siihen valmis ja halukas. Salliiko oma elämäntilanne terapiatyöskentelyn?
Psykoterapian kävijän elämän ei tarvitse olla loistavassa järjestyksessä eikä toimintakyvyn huippuluokkaa. Mutta jos voimavaroja ja toimintakykyä on liian vähän, terapiasta voi tulla kuormittavaa eikä tavoitteellista muutostyötä ehkä kykene tekemään.
Mieli tarvitsee kuntouttajia
Terapiaan hakeutuja törmää useimmiten siihen, että terapeutteja on vähemmän kuin terapian tarvitsijoita. Useimmat psykoterapeutit saavat enemmän kyselyjä hoitoon halukkailta asiakkailta kuin pystyvät heitä vastaanottamaan.
Valinnanvapautta terapeutin tai suuntauksien välillä ei tosiasiassa ole, jos lähimmälle terapeutin tutustumiskäynnille on vuoden jono. Leimanin mielestä on surullista, että olemme tässä tilanteessa samaan aikaan, kun mielenterveyden ongelmat ovat suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja yhteiskunnassamme.
– Toivon, että tähän löydetään lähivuosina ratkaisuja. Esimerkiksi eduskunnan käsiteltäväksi tuleva lakialoite psykoterapiakoulutuksen kustannusten siirtämisestä yksilöiltä yhteiskunnalle voisi tuoda lisää terapeutteja kentälle.
Kirjoittaja on toimittaja ja psykologi.
MITÄ ON PSYKOTERAPIA?
Psykoterapia on tavoitteellista, psyykkistä toimintakykyä kuntouttavaa hoitoa, jota voi antaa vain psykoterapiakoulutuksen käynyt terveydenhuollon ammattilainen.
Vastaanotolle voi mennä itsemaksavana asiakkaana. Useimmat terapia-asiakkaat käyvät kuitenkin Kelan osittain kustantamassa 16–65-vuotiaille suunnatussa kuntoutuspsykoterapiassa, joka pyrkii työ- ja opiskelukyvyn tukemiseen.
Tavallisimmat syyt psykoterapiaan hakeutumiselle ovat erilaiset ahdistuneisuus- ja masennushäiriöt. Psykoterapiaa varten terapia-asiakas tarvitsee psykiatrian erikoislääkärin kirjoittaman lausunnon.
Kuntoutuspsykoterapiaan hakeutujalla täytyy olla todettu mielenterveyden häiriö, ja kuntouttavaa psykoterapiaa edeltää kolmen kuukauden arviointijakso terveydenhuollossa. Jos oireilu on vaikeaa, potilasta hoidetaan psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ja psykoterapiavalmiutta arvioidaan hoidon kuluessa.
Opiskelijaterveydenhuolto ja joillakin työpaikoilla työterveyshuolto tarjoavat mahdollisuutta erilaisiin lyhytpsykoterapioihin, jotka voivat olla kestoltaan esimerkiksi 5–20 kertaa.
Psykoterapia toteutuu useimmiten 45 minuutin mittaisina keskustelukäynteinä, mutta siihen voidaan yhdistää myös esimerkiksi taideterapeuttisia menetelmiä.
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 2/2021. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin tai lahjaksi.
