Menneiden märehtiminen ja tulevaisuuden vatvominen vievät voimia. Olo voi helpottua, kun hyväksyy asioista murehtimisen yhdeksi piirteeksi itsessään.
TEKSTI MARJA-TERTTU KORPPILA KUVITUS MARIA VILJA
Olin tapaamisessamme väsynyt ja siksi vaisu. Loukkaantuikohan ystäväni? Ärähdin lapselleni. Olenko huono vanhempi? Mitä jos iäkkäät vanhempani sairastuvat vakavasti tai työpaikalleni tulee yt-neuvottelut?
Mielen ralli alkaa helposti. Vatvomme mennyttä tapahtumaa, joko todellista tai kuviteltua, tai pyörittelemme päässämme tulevaisuuden huolta. Termi märehtiminen kuvaa tätä hyvin. Mielemme jää kiinni johonkin, ja sitten toistamme samaa kelaa sekä ajatuksissamme että vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Moni ehkä tunnistaa lähipiirinsä märehtijät − ja vapaat ellun kanat, jotka eivät kanna huolta huomisesta. Vatvominen voi olla myös kausiluonteista. Vaikka emme yleensä vatvoisi asioita, saatammekin tehdä niin stressaantuneena.
− Stressiin liittyvä ahdistuneisuus voi ilmetä mielen sisäisenä jumittumisena johonkin asiaan. Kun kuormittuneisuus ja stressi jatkuvat pitkään, voimavarat alkavat kulua. Silloin pienimmätkin huolet voivat aiheuttaa kenellä tahansa märehtimistä, sanoo työ- ja organisaatiopsykologi Erja Kemilä. Hän on erikoistunut terveyspsykologiaan ja työskentelee kognitiivisena psykoterapeuttina (VET).
Kemilä luonnehtii märehtijöitä tyypillisesti huolen- ja vastuunkantajiksi. Hän pitää vastuun kantamista hyvänä asiana yhteisön kannalta, mutta ihmiselle itselleen rooli voi käydä raskaaksi.
Herkkä saattaa vatvoa
Siihen, miksi jotkut meistä märehtivät enemmän kuin toiset, on useitakin selityksiä. Luonteen tai persoonan rakenteeseen voi sisältyä taipumus vatvoa menneitä tai ahdistua etukäteen tulevasta. Tällainen ominaisuus sisältyy usein herkkyyteen. Herkkyys taas on hermoston korkeaa reaktiivisuutta.
− Luontaisesti tunneherkälle on ominaista jäädä jumiin asioihin, joihin hän on reagoinut vahvasti. Varsinkin, jos tapahtuma on ollut järkyttävä tai ihminen on tulkinnut tapahtuman joksikin kamalaksi, mitä ei olisi saanut tapahtua. Hänelle saattaa tulla tarve puhua siitä vaikka kuinka kauan, Erja Kemilä toteaa.
Hän mainitsee esimerkkinä ihmissuhteet. Herkkä voi kokea loukanneensa sanoillaan vaikkapa ystäväänsä. Kun hän ottaa asian puheeksi, ystävä ei välttämättä edes muista koko tilannetta.
− Herkällä ihmisellä on voinut mennä tilanteen vatvomiseen paljon voimavaroja. Hän on ehkä nukkunutkin huonosti, koska kuvitteli, että sanoi jotain tosi epäkohteliasta. Toinen, jolla ei ole samanlaista tunneherkkyyttä, ei taas pohtisi samaa tilannetta jälkeenpäin yhtään.
Joskus asioiden vatvominen etukäteen voi osoittautua myös hyödylliseksi. Herkkä saattaa osata ennakoida tulevia sudenkuoppia esimerkiksi työprojektissa. Silloin niihin voidaan varautua.
− Herkkä ihminen voi havaita asioita, jotka jäävät muilta huomaamatta. Hän saattaa myös aistia etukäteen vaaroja, vaikeita tapahtumia tai virheiden mahdollisuuksia, kuten vaikkapa projektin liian tiukan aikataulun.
Kielteisyys voi olla opittua
Oliko palaverissa esittämäni idea ihan nolo? Mitä työkaverini mahtoivat ajatella? Mitä jos pomoni pettyy minuun ja antaa minulle potkut?
Esimerkiksi jatkuva mokaamisen pelkääminen tai tehtyjen virheiden märehtiminen voi heikentää itsetuntoa − ja kehittyä myös itseään toteuttavaksi asenteeksi. Kuitenkin on hyvä muistaa, että mielemme kauhuskenaariot toteutuvat vain harvoin.
− Mielikuvituksemme luo suuruuskuvitelmia. Eli kuvittelemme asian ja siihen liittyvät kauhukuvat paljon todellista suuremmiksi, ja niiden rinnalla oma pienuutemme ja kyvyttömyytemme korostuvat, Erja Kemilä sanoo.
Jos märehtijän ajatuskulut ovat kovin kielteisiä ja jarruttelevia, hän saattaa olla myös pessimisti. Pessimistisellä luonteella voi olla biologinen perusta, eli se voi liittyä temperamenttiin ja olla synnynnäistä. Mutta ei aina. Joskus negatiivisuuden taustalla voi olla raskas elämänhistoria. On ymmärrettävää pelätä tulevaa, jos menneisyydessä on tullut jatkuvasti lunta tupaan.
− Negatiiviselle henkilölle on voinut kasautua elämän varrella paljon vaikeita asioita ja pettymyksiä. Häntä on saatettu kohdella huonosti. Tai hän on kokenut menetyksiä ja hylätyksi tulemista eikä ole saanut tukea. Silloin kielteinen asenne voi olla kokemusten kautta opittua.
Jos kielteisyyden taustalla on vaikeita kokemuksia, ne on hyvä käsitellä. Kirjoittamisesta ja puhumisesta on yleensä apua. Raskaita elämänkokemuksia kantava voi myös hakeutua terapiaan.
− Menneisyyden taakoistaan on mahdollista vapautua ja saada uutta toivoa elämäänsä, Kemilä sanoo.
Jos taas tunnistaa itsessään luontaista pessimistisyyttä, sen voi hyväksyä itseensä kuuluvana ominaisuutena. Silloin on hyvä kiinnittää huomiota tunnevastuullisuuteen eli siihen, ettei siirrä omaa pessimistisyyttään liikaa toisten kannettavaksi.
Kuormitusta ihmissuhteisiin
Istut ystäväsi kanssa kahvikupposen ääreen. Kuuntelet taas kerran hänen vatvomistaan jostain mielestäsi mitättömästä asiasta, etkä saa tilaa omille kuulumisillesi.
Ystävyyssuhteesta märehtijän kanssa voi tulla yksipuolinen. Hän ei tee sitä kuitenkaan tahallaan.
− Vatvoja voi tuntea hyvin voimakasta ahdistusta. Hän hakee ahdistukseensa tukea läheisiltään ja tuo vatvomalla ajatuksiaan ja kokemuksiaan esille. Märehtiminen on keino tuoda hätää näkyväksi, Erja Kemilä sanoo.
Kemilän mukaan vatvoja ei ehkä ole kokenut tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi, ja juuri sitä hän tarvitsisi. Vatvomisessa on pohjimmiltaan kyse turvattomuuden tunteesta ja epävarmuudesta. Siksi toisen antama tuki, ymmärrys ja lohdutus auttavat.
− Psyyken alueella asiat hoituvat ja muuttuvat kuitenkin usein hitaasti, ja siksi vatvoja saattaa tarvita pitkiäkin aikoja ja useita kertoja sen, että joku aidosti keskittyisi kuulemaan häntä.
Mutta vastassa saattaakin olla muuri. Keskustelukumppani ehkä viestittää nonverbaalisesti, että on jo aivan kyllästynyt märehtijän juttuihin.
− Hän saattaa sanoa vaikka, että yritä ryhdistäytyä ja unohda koko asia, mutta ei todella keskity kuuntelemaan, mistä toinen kertoo ja mitä hänelle on tapahtunut.
Toisaalta on ymmärrettävää, että läheiset kyllästyvät saman kelan kuuntelemiseen yhä uudestaan. Tässäkin kolikossa on kaksi puolta. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi, myös märehtijällä. Mutta kuulijallakin on oikeus huolehtia siitä, ettei kuormitu liikaa toisen vatvomisesta.
Kemilästä kyse on rajojen löytämisestä. Löytääkö märehtijä rajan vatvomiselleen? Ja löytääkö jatkuvasti puolella korvalla kuunteleva, itsensä uhraava läheinen omat rajansa suhteessa märehtijään.
− Meillä jokaisella on oikeus pitää huoli hyvinvoinnistamme ja jaksamisestamme. Läheisissä ihmissuhteissa on oikeus pyrkiä vastavuoroisuuteen.
Katse eteenpäin
Jatkuva vatvominen ei tee hyvää hyvinvoinnille. Ihmissuhteiden hankaloitumisen lisäksi se voi esimerkiksi aiheuttaa stressiä, huonontaa yöunia sekä vaikeuttaa keskittymistä ja päätöksentekoa. Ja kun emme pysty tekemään päätöksiä, se vain ylläpitää ajatusten jumia.
Märehtimiseen taipuvaiset ihmiset saattavat soittaa ahdistavassa tilanteessa useille ystävilleen vatvoakseen asiaa. Näin asia ei usein kuitenkaan etene. Soittelukierros vain vahvistaa märehtimistä, kun jokainen ystävä antaa oman neuvonsa tai kommenttinsa asiaan.
− Ratkaisut eivät yleensä ole toisella. Keskeistä on ottaa itse vastuu omista tunteistaan ja ajattelustaan, Erja Kemilä sanoo.
Joskus kaverille kilauttaminen saattaa kuitenkin laukaista tilanteen. Olennaista on, kuka toisessa päässä on. Henkilön on oltava sellainen, jolta tietää saavansa positiivisuutta. Lisäksi on maltettava olla kertomatta vain omista ongelmista ja kuunnella toisen kuulumisia. Jospa ne liittyisivät tähän hetkeen ja olisivat mieluummin myönteisiä kuin kielteisiä.
− Olen itse herkkä. Muistan, kun nuoruudessani soitin aina sydänystävälleni, kun mieltäni alkoi painaa jokin asia, johon liittyi ennakoivaa pelkoa tai jännitystä. Puhuimme ensin jostain ihan muusta. Lisäksi kävimme läpi suurimman mahdollisen mokan ja pelon aiheen, mitä minulle saattaisi tapahtua. Ystäväni sai minut aina nauramaan, ja oloni keveni, Kemilä kertoo.
Hän neuvoo, että vatvomisen keskellä kannattaa suunnata katsettaan eteenpäin. Miten selviäisin, jos pahin mahdollinen tapahtuisi? Mihin voin itse vaikuttaa ja mihin en? Miten selviäisin niiden asioiden kanssa, joihin en voi vaikuttaa?
− Jo nämä kysymykset yleensä vähentävät vatvojan stressiä.
Lupa märehtiä
Tietenkin ensi viikon lääkärikäynti ahdistaa minua. Ahdistus vie aikaani ja voimiani, ja juuri nyt minun on vaikeaa keskittyä muihin asioihin. Mutta kaikki tämä on ok.
Itseään ei kannata väkipakolla yrittää estää märehtimästä, saati soimata itseään siitä, jos tuli taas kerran pyöritettyä tuttua kelaa. Vatvojan ei myöskään tarvitse yrittää pakottaa itseään positiivisuuteen. Kun mieli junnaa, vaihtoehtoinen tapa toimia voi olla jo asian hyväksyminen. Voi todeta, että joku muukin olisi samassa tilanteessa huolissaan.
− Usein jo se helpottaa oloa, kun hyväksyy oman märehtimisen ja ymmärtää, miten joku toinen kokisi samassa tilanteessa. Silloinkin voi päästä ratkaisun polulle, Erja Kemilä sanoo.
Myös itsetuntemuksen lisääminen voi auttaa vatvojaa. Saatamme huomata, että meissä on tällainen piirre tai ominaisuus kuin märehtiminen. Mutta se on vain yksi piirre muiden joukossa. Piirteen hyväksyminen helpottaa oloa. Voimme myös tietoisesti alkaa harjoitella vaihtoehtoisia ajattelutapoja.
− Elämän suhteen voi olla utelias ja hankalissa tai haastavissa tilanteissa vain katsoa, miten tässä käy. Voi myös olettaa, että asiat menevät hyvin.
HARJOITTELE!
Vaihda näkökulmaa
Pyri vähentämään kielteistä ajattelua muulloinkin kuin vatvomisen yhteydessä. Miten muuten voisin nähdä tämän asian? Voit ottaa käyttöön myös niin kutsutun sisäisen toisesi. Se voi olla joku hyvänä ja viisaana pitämäsi henkilö, joka on joskus ollut tai on yhä elämässäsi. Kysy mielessäsi, miten hän näkisi tilanteesi. On lohdullista ajatella, että tuon sisäisen toisen kautta meissä kaikissa on märehtivän puolen lisäksi luottava ja tyyni puoli. Kokeile keskustella sen puolen kanssa.
Erota tosiasiat
Märehtiessä mieli ottaa ajatukset helposti tosina. Kokeile haastaa ajatuksiasi. Kun ajatuksesi lähtevät laukalle, voit kysyä itseltäsi, mitkä tosiasiat tukevat tätä kertomustasi jostain tilanteesta tai tapahtumasta. Mitä ihan oikeasti on tapahtunut? Onko asia näin todellisuudessa vai vain ajatuksissasi? Mitkä tosiasiat puhuvat tapahtuman puolesta ja mitkä vastaan?
Tee jotain muuta
Yksi keino katkaista vatvominen on alkaa tehdä jotain ihan muuta. On yksilöllistä, millainen tekeminen auttaa olotilaa muuttumaan. Monia helpottaa kävelylle lähteminen. Suositeltavaa on kävellä yksin, jotta ei tulisi kiusausta jatkaa märehtimistä lenkkikaverin kanssa. Kävellessäsi mielesi prosessoi sisältöjään. Voit kokeilla myös esimerkiksi käsitöiden tekemistä, siivoamista tai ajatusten kirjoittamista päiväkirjaan.
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 3/2021. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin tai lahjaksi.
