Vaikka läheiset ihmissuhteet tutkitusti lisäävät onnellisuutta, aivan kaikki niistä eivät välttämättä tee hyvää. Jos jokin ihmissuhde jatkuvasti ottaa enemmän kuin antaa, tilannetta on syytä pysähtyä pohtimaan.

TEKSTI ANNE SALOMÄKI  

Toksinen positiivisuus, toksinen maskuliinisuus ja toksiset ihmissuhteet. Sanaa toksinen käytetään ahkerasti, mutta mitä se oikein tarkoittaa? 

Toksisuudella viitataan kirjaimellisesti myrkyllisyyteen, mikä voi ihmissuhteissa tarkoittaa esimerkiksi oman henkisen pahoinvoinnin vyöryttämistä toisen päälle niin, että myös tämä alkaa voida huonosti.

Vaikka vuorovaikutusongelmien taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä, joskus kyse saattaa yksinkertaisesti olla hankalasta ja vaativasta ihmisestä. 

Väestöliiton Terapiapalveluiden psykologi Jaana Ojanen muistuttaa, ettei huonoa käytöstä tarvitse sietää. Samalla on kuitenkin hyvä pohtia, voiko kyse olla erilaisista tulkinnoista, sekä miettiä omaa rooliaan tilanteessa. 

Suhteessa ei ole suuria ongelmia, mutta oloni on epämääräisen ahdistunut. Mistä tunnistaa toksisen suhteen? 

Se, ettei ihmissuhteessa ole hyvä olla, ei automaattisesti tee kummastakaan osapuolesta huonoa – saati toksista – ihmistä. Samalla on huomioitava, että joku suhdetta toksiseksi kuvaileva saattaa tarkoittaa oikeaakin vaaraa, kuten väkivaltaa tai vaikkapa persoonallisuushäiriötä: sitä, että esimerkiksi kumppani lyö tai kontrolloi.

Ojanen kuvailee toksista ihmissuhdetta sellaiseksi, jossa toista mitätöidään ja kritisoidaan jatkuvasti. Tällaisiin ihmissuhteisiin liittyy poikkeuksellisen paljon emotionaalista kuormaa, ja toisen rooliksi jää toimia ikään kuin oksennusämpärinä eli ottaa vastaan negatiivisuus vailla vastavuoroisuutta.

– Jos viettää hyvin paljon aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jolla on taipumusta arvostella ja mitätöidä, se voi laskea omanarvontuntoa.

Ajaudun aina samaan rooliin suhteissani. Miten voisin muuttaa tätä? 

Usein toistamme samanlaisia ihmissuhdeasetelmia, jos emme pysähdy miettimään, mitä niiden taustalla saattaa olla.

– On sellainen sanonta, että tuttu helvetti on parempi kuin vieras paratiisi. Sama kuvio voi toistua, vaikka ihminen vaihtuu, Jaana Ojanen sanoo.

Joku voi toistuvasti jäädä esimerkiksi kuuntelijan, auttajan tai hoivaajan rooliin, jolloin omat tarpeet jäävät syrjään. Siksi on tärkeää miettiä, mikä oma osuus – esimerkiksi tietynlaisen käytöksen mahdollistajana – pieleen menneessä ihmissuhteessa on.

Ulkopuolisen on usein vaikea päätellä, millainen ihmissuhde todella on. Lisäksi se, mihin vedämme rajan, on hyvin yksilöllistä. Siihen vaikuttavat esimerkiksi aiemmat kokemukset, elämäntilanne ja voimavarat.

– Jos on elänyt hyväksikäyttävässä suhteessa, jatkossa voi olla hyvin herkkä vetämään rajoja, Ojanen kuvailee.

Esimerkiksi aiemmassa ihmissuhteessa mustasukkaisuutta tai häiritsevää kateutta kokenut saattaa olla hyvin herkkä havainnoimaan merkkejä entuudestaan tutusta käytöksestä ja puuttumaan siihen.

Ystäväni kaataa kaiken päälleni ja käyttäytyy huonosti. Saako kriisissä oleva kohdella toisia miten vain? 

Niin ystävyys- kuin parisuhteessakin on hankalia kausia, ja joskus toinen tarvitsee tavallista enemmän tukea. Se, että kriisin kourissa painivan läheisen seura tuntuu väliaikaisesti vaikealta, ei vielä ole syy konmarittaa tätä elämästä kokonaan.

– Jos toisella on elämässään kriisi, totta kai se vaikuttaa niin, että hetkellisesti on raskaampaa. Terveessä ihmissuhteessa vuorotellen tuetaan toista, Ojanen toteaa.

Kriisitilannekaan ei silti ole peruste kohdella toista miten sattuu. Ojanen huomauttaa, että esimerkiksi puolisoon jatkuvasti tukeutuva saattaa ajatella, että koska toisen kanssa on lupa olla ”oma itsensä”, kumppanille voi kiukutella vailla rajoitteita. Tätä hän pitää vääränlaisena ajattelutapana.

– Jokainen on ensisijaisesti itse vastuussa hyvinvoinnistaan. Jos elämä on jatkuvaa vuoristorataa, vastuullista on ymmärtää hakea apua muualta.

Olen kiintynyt kumppaniini, vaikkei hän tee minulle hyvää. Miksi irti päästäminen on niin vaikeaa? 

Ikävästäkin ihmissuhteesta lähteminen voi olla korkean kynnyksen takana, ja lähtemistä vaikeuttaa se, jos muita tärkeitä ihmissuhteita ei oikein ole. Ojanen huomauttaa, että kun toiseen on kovin kiintynyt, huonon käytöksen sietäminen saattaa olla helpompaa kuin eron aiheuttaman ahdistuksen kohtaaminen.

Taustalla voi olla madaltunut omanarvontunto ja kokemus siitä, ettei saa tai ansaitse parempaakaan. Alistava ihminen voi myös olla hyvin karismaattinen.

– Joskus kyse saattaa olla siitä, että toinen kääntää oman huonon käytöksensä heikomman osapuolen syyksi. Suhdetta ylläpitävät kuviot voivat olla hyvinkin monimutkaisia.

Dramaattiseen ihmissuhteeseen voi myös jäädä lähes koukkuun, kun olotila vaihtelee ääripäiden välillä. Toisen rakkaudenosoitukset saattavat olla niin pursuilevia, että niihin muodostuu riippuvuus.

Tunnen, että kaikkea mitä sanon, mitätöidään. Voiko omaan tulkintaan luottaa? 

Jos tilanne tuntuu kurjalta, Ojanen rohkaisee kuuntelemaan omaa intuitiota. Kukaan ei voi tulla sanomaan toiselle, että esimerkiksi kokemus mitätöidyksi tulemisesta olisi väärä.

Samalla on syytä muistaa, että joskus ihminen projisoi omia ongelmiaan toiseen ihmiseen. Hän ei siis välttämättä tarkoita sanomisiaan pahalla, vaikka vastapuoli tulkitsisi puheet ilkeiksi. On mahdollista, ettei hän edes ymmärrä, että sanat ovat voineet loukata.

Ojanen kannustaa ottamaan asiat puheeksi, jotta väärinkäsityksiltä vältytään.

– Aika usein uskomme omat tulkintamme ja pidämme niitä totuuksina. Turvallisessa ja terveessä ihmissuhteessa asioista voidaan puhua.

Parhaimmillaan samalla voi oppia muovaamaan omia kielteisiä ja toistuvia ajatusmallejaan.

 

 

 

Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 3/2021. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto.  Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin tai lahjaksi.  

Tilaa lehti