Ahdistaako ikääntyminen? Ikäinstituutin toimialapäällikkö Sirkkaliisa Heimonen kannustaa silloin itsetutkiskeluun.
TEKSTI MARJA-TERTTU KORPPILA KUVITUS MARIA VILJA
Sana ikäkriisi herättää Ikäinstituutin toimialapäällikkö Sirkkaliisa Heimosessa kielteisiä mielikuvia. Aivan kuin ikääntymisen pitäisi olla kriisi tai vähintäänkin jotain vaikeaa.
Heimonen on psykologian tohtori ja ratkaisukeskeinen valmentaja, joka pohtii työssään hyvää ikääntymistä voimavaralähtöisestä näkökulmasta. Hän sanoo, että jos ikääntymistä kuvaisi kriisin sijaan pysähtymisen ja pohdinnan paikkana, koko asiaan tulisi erilainen sävy.
Elämän taitekohdat voivat olla oivia tilaisuuksia seisahtumiseen, vaikka samaan aikaan tuntisi kipua omasta elämäntilanteesta.
− Kriisi on aika iso sana. Jos yleistä puhetta onnistuisi kääntämään niin, että elämän taitekohdat ovat mahdollisuus tunnistaa vahvuuksiaan ja voimavarojaan sekä pohtia itseään, elämäänsä ja arvojaan, niistä tulisi jo lähtökohtaisesti enemmän kasvun ja kehittymisen paikkoja.
Apua, hiuksissani on harmaata!
On yksilöllistä ja monen tekijän summa, minkälaisia tunteita vaikkapa viidenkympin täyttäminen herättää. Heimosen mukaan suhtautumiseen vaikuttaa senhetkinen elämäntilanne ja se, millainen elämä on tähän saakka ollut.
Myös asennoituminen elämään ja aiemmat kokemukset vaikeista tilanteista vaikuttavat siihen, mitä tunteita ikääntyminen nostaa pintaan.
− Pyöreät vuodet voivat olla kohtia, joissa voi tehdä inventaariota. Vaikka taitekohdassa eläminen tuntuisi vähän vaikealta ja synnyttäisi haastavia tunteita, on tärkeää muistaa, että se on mahdollisuus suunnata elämäänsä eteenpäin itseä tyydyttävällä tavalla, Heimonen sanoo.
Myös elämän jollain tavalla pysäyttäessä on mahdollisuus itsetutkiskeluun ja eteenpäin suuntautumiseen. Heimosen mielestä näitä mahdollisuuksia ei kannata jättää käyttämättä.
Monta latua valittavana
Uuden vuosikymmenen pyörähtäessä elämässä voi tapahtua samaan aikaan muitakin isoja asioita. Esimerkiksi kuudenkympin kynnyksellä eläkkeelle siirtyminen saattaa pohdituttaa.
Toisaalta ikätoveri voi vielä opiskella tai vaihtaa jopa alaa. Kolmenkympin, neljänkympin tai viidenkympin ”kriisien” sisältöjä ei voi enää yleistää.
− Ennen opiskeltiin, sitten hankittiin asunto, perustettiin perhe ja oltiin samassa työpaikassa eläkkeelle asti. Nykyään valinnan paikkoja on enemmän eikä elämän odoteta menevän niin tasaista latua kuin aiemmin, Heimonen sanoo.
Oma elämänpolku vaikuttaa siihen, mitä on edessä esimerkiksi viisikymppisenä. Jos on vaikkapa perustanut perheen nelikymppisenä, lapset eivät muutakaan vielä pois kotoa.
Kannattaako elämän taitekohtiin sitten yrittää valmistautua etukäteen? Heimonen huomauttaa, että vaikka vanhemmat tietäisivät lasten muuttavan jossain vaiheessa omilleen, tarkka ajankohta ei ehkä ole tiedossa. Ja vaikka olisikin, tilanteen kulkua ei voi silti ennustaa.
− Tietysti voi miettiä etukäteen, miltä lasten poismuuttaminen ehkä tuntuu tai millaisen suhteen haluaisi rakentaa lapsiinsa siinä vaiheessa, kun he aikuistuvat. Kuitenkin tilanne realisoituu vasta sitten, kun se tapahtuu. On tärkeää keskittyä tähän päivään.
Katse omaan tarinaan
Ura, perhe, asuminen. Vertailemme herkästi elämäämme ja saavutuksiamme muihin samanikäisiin. Se on Sirkkaliisa Heimosesta ymmärrettävää.
− Eihän ihminen koskaan elä umpiossa, vaan katsomme itseämme myös suhteessa toisiimme, hän sanoo.
Elämäntilanteita vertaillessa huomio kiinnittyy helposti niihin asioihin, joita itsellä ei ole. Ikääntyessä esimerkiksi terveydentila ja sen vaikutus toimintakykyyn voivat aiheuttaa vertailua. Sairaus saattaa nyrjäyttää elämän sijoiltaan ainakin hetkeksi.
Sairastumisesta huolimatta voi pyrkiä pitämään itsestään hyvää huolta ja rakentaa hyvää arkea niissä olosuhteissa ja niillä voimavaroilla, joita itsellä on. Vaikka emme voikaan valita kaikkia elämäntapahtumiamme, meillä jokaisella on omanlaisemme elämä.
− Se on elämän realiteetti. Jos alkaa verrata, mitä muilla on ja mitä itsellä ei ole, sieltä löytyy niin paljon kaikkea, että vertailu voi näivettää arkea huomattavasti. Avain on tunnistaa ne asiat, jotka ovat omassa elämässä hyvin ja joihin voi vaikuttaa, ja keskittyä niihin.
Heimonen toivoo, ettei kukaan tekisi iästään estettä jonkin toiveen toteuttamiseen, jos se muuten on mahdollista.
− Oman elämäntarinan ei tarvitse olla samanlainen kuin jonkun toisen tarina, koska niitä toisten tarinoita on lukemattomia. Itsellä on vain yksi. Jokainen tekee omaa elämäänsä koskevia valintoja ja ratkaisuja.
Ei se mennyt kuten piti
Ikääntyminen voi ahdistaa siksi, ettei elämä ole mennyt nuoruuden suunnitelmien ja kuvitelmien mukaan. Ehkä parisuhde ei kestänyt, lasta ei koskaan kuulunut tai työelämässä ei päässyt sinne, minne oli toivonut.
− Toisaalta kuka sen sanoo, miten elämän pitäisi mennä, kun valmista kaavaa ei ole? Ihmisellä on tapana saada arjesta, elämästä ja maailmasta ymmärrettävää, kun mietimme sitä tietynlaisten reunaehtojen mukaan. Mutta kuten tiedämme, elämä on yllätyksellistä, Heimonen toteaa.
Pettymyksen tunteet voivatkin syntyä siitä, että omat tavoitteet ja vaatimukset itseä kohtaan sekä odotukset elämältä ovat ristiriidassa sen kanssa, miten elämä on mennyt. Ihmisestä voi tulla katkera, jos tietyt asiat tuntuvat olevan jo ulottumattomissa.
Silloin näiden tunteiden ääreen on hyvä pysähtyä. Mitä pettymyksen tunteiden takana on? Mistä ne kumpuavat?
Kannattaa myös pohtia, mitä asioita menneestä voisi hyväksyä ja miten suunnata elämäänsä eteenpäin. Olisi tärkeää pystyä antamaan oman elämänhistoriansa kululle sellainen asema, ettei pettymys tai katkeruus vie tästä hetkestä kohtuuttomasti tilaa.
− Emme pääse elämässämme taaksepäin rakentamaan asioita, jotka jäivät toteutumatta, mutta pystymme tekemään asioita, jotka tekevät tästä hetkestä hyvää. Oman elämänsä kulusta voi myös poimia myönteisiä käänteitä ja kiittää itseään siitä, että on selviytynyt erilaisista vaiheista.
Elämä kuluu väistämättä
Kun puhutaan hyvästä ikääntymisestä, puhutaan hyvästä elämästä. Ja ikääntymiseen liittyvä mahdollinen kipuilu on kohta, jossa voi miettiä, mitä se oma hyvä elämä on. Taitekohtien anti onkin sen kirkastumisessa, mitä kokee tarvitsevansa ja mikä itselle on tärkeintä.
− Samalla kirkastuu myös se, minkälaisiin asioihin haluaa antaa aikaa. Kestävää hyvinvointia syntyy, kun elää oman arvomaailmansa näköistä arkea, Heimonen sanoo.
Elämään voi suhtautua tutkiskelevalla otteella: Mitähän se vielä tarjoaa? Entä mitä olen oppinut ja minkälaiseksi ihmiseksi kasvanut kokemusten myötä?
Ikääntyminen usein opettaa, että haasteet, vaikeudet ja pettymykset kuuluvat elämään. Vuosien myötä myös luottamus omaan selviytymiseen voi vahvistua.
− Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ihmisellä on kokemuksia tilanteista, joissa on joutunut miettimään selviytymistä päivästä tai hetkestä toiseen. Samalla on kertynyt kokemuksia vaikeuksien kanssa elämisestä tai niiden voittamisesta.
Ja ikääntyminen nyt vain on tosiasia. On elämän laki, että jokainen päivä tuo ikää lisää, hän toteaa.
− Sehän on elämää! On omissa käsissä valita, miten ikääntymiseen asennoituu: käyttääkö aikansa elämän kulumisen pohtimiseen vai siihen, että tekee tästä päivästä rikasta ja hyvää?
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 5/2021. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin tai lahjaksi.
