TEKSTI MERI NYKÄNEN
Mistä tunnistaa lempikirjailijansa? Ainakin siitä, että tekstiä lukiessa välittömästi rentoutuu ja tuntee olevansa kuin kotonaan. Vähän kuin hyvän ja turvallisen ystävän seurassa, tai lempiruoan ääressä.
Itselleni – ja aika monelle muullekin – tällainen kirjailija on Eeva Kilpi. Tänä syksynä häneltä ilmestyi kolmas osa muistikirjojen sarjaan, Valkoinen muistikirja (WSOY). Aiemmin ovat ilmestyneet Punainen muistikirja ja Sininen muistikirja.
Muistikirjat ovat pienikokoisia teoksia, joihin on koottu nimensä mukaisesti muistiinpanoja ja päiväkirjamerkintöjä. Valkoinen muistikirja sijoittuu vuosituhannen vaihteeseen, siis noin 20 vuoden päähän.
Vaikka kirjan koko on pieni ja tekstiasettelu väljää, lukeminen ei ole nopeaa. Kirjaa tekee mieli nautiskella ja sulatella hitaasti sivu kerrallaan kuin parhaita suklaakonvehteja. Kilpi jatkaa tuttujen teemojensa käsittelyä: ihmissuhteita, vanhemmuutta, surua, luopumista, luontoa ja evakkokarjalaisuutta.
Viimeinen tosin jää vähemmälle näissä muistiinpanoissa, vaikka – kuten Kilpi on itsekin todennut – evakkous kulkee ikuisesti hänen mukanaan esimerkiksi melankoliana ja muista huolehtimisena.
Valkoinen muistikirja ei kuitenkaan ole pelkkää surumielistä pohdintaa. Osa Kilven tekstien viehättävyyttä on juuri huumori ja se, ettei hän paasaa tai ohjeista. Kaikkea ei voi selittää – sellaiseen pyrkiminen jopa ärsyttää kirjailijaa. Kilpi kirjoittaa: “Heillä on selitys kaikkeen, näillä ihmisillä, ja he tarjoilevat sitä niin, että tekee mieli juosta pakoon.”
En ole muistaakseni lukenut yhtään Kilven kirjaa, jossa hän ei kirjoittaisi parisuhteista ja seksistä. Iästä viis, tämä on Kilvelle aina tärkeä teema.
Eeva Kilpi on myös luonnonsuojelija: hän on kirjoittanut vuosikymmenien ajan eläinten ja luonnon puolesta. Syksyllä ilmestyneessä hienossa tietokirjassa Heräämisiä (Siltala) nelikymppinen Juha Kauppinen kirjoittaa omasta heräämisestään luonnonsuojelijaksi. Viimeisessä luvussa hän kirjoittaa Eeva Kilvestä, kutsuu tätä luonnonvoimaksi ja kautta aikojen yhdeksi tärkeimmistä luonnosuojelijoista. Kauppinen kirjoittaa olevansa eevalainen eli ihminen, joka ei vähättele tunteitaan, kertoo mitä näkee eikä lähde ihmisvihan tielle. Kilpi on hänen esikuvansa luonnonsuojelijana.
Eeva Kilven tekstit tuovat lohtua ja myös innoittavat ajattelemaan rohkeasti.
Kolme sitaattia kirjasta
“Motiivi elämiseen tulee vasta toisista ihmisistä, lähimmäisistä, joihin kuuluvat myös eläimet, velvoitteista, siitä että on vastuu toisista, ja myös iloa toisista.”
“Elämä on antanut minulle lapset pyytämättäni, kyselemättä. Se on varmaan onnea!”
“On otettava vastaan kaikki se mikä on tulollaan ja paljon muuta mitä ei edes aavista. Sitä on elämä: tuntemattoman kohtaamista.”
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 6/2021. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin tai lahjaksi.
