Rajaamalla tekemisiä ja laskemalla rimaa pääsee alkuun kestävän hyvinvoinnin tiellä.
TEKSTI MARJA-TERTTU KORPPILA
Kaikki joutuvat tekemään töitä tasapainoisen elämän rakentamisessa, sanoo työpsykologi ja psykoterapeutti Liisa Uusitalo-Arola.
Hän kouluttaa, ohjaa ja kirjoittaa uupumisesta ja palautumisesta. Lisäksi hän kehittää lyhytterapeuttisia menetelmiä ja itsehoidollisia keinoja uupumuksesta toipumiseen.
− Kenellekään tuskin tulee valmiina lautasella sellainen elämän kokonaisuus, ettei lepoa ja palautumista tarvitsisi yhtään ajatella. Moni ei edes tiedä, millaista on olla täysin levännyt ja palautunut.
Uusitalo-Arolan mukaan palautumisessa on kyse siitä, miten löytää tasapainoinen tila, josta sitten tarvittaessa pystyy vähän tahkoamaan ylimääräistä.
Koska täysi palautuneisuus on monelle niin vieras olotila, kuormittuneisuuden kierre syntyy helposti. Kun akussa on 25 prosenttia, lähdetään vetämään jo täysillä, Uusitalo-Arola kuvaa.
Kestävää hyvinvointia voi tavoitella pohtimalla elämäänsä kahta kautta: Mitä voin tehdä hyvinvointini tukemiseksi? Entä mitä voin tehdä kuormitustekijöille, joita on aina jossain määrin?
− Elämä heittää haasteita kaikille niin yksilöllisesti kuin kollektiivisestikin, eikä kaiken tarvitsekaan olla aina helppoa. Täysin stressittömään tilaan pyrkiminen tekisi elämästä kapeaa.
Äkkiromahdus yllättää
Mistä sitten tunnistaa hyvissä ajoin, että omat voimat hupenevat huolestuttavalla tavalla? Ainakin siitä, jos kaikki tekeminen ja oleminen tuntuvat pelkältä suorittamiselta. Ilo ja innostus katoavat.
Uusitalo-Arolasta on huolestuttavaa, jos jollain on enemmän kuin puolet elämästä sitä, että “pitäisi” jotain. Silloin kannattaa miettiä, mistä pakot ja pitämiset tulevat ja mitä jää syrjään kaiken suorittamisen takia.
Uupumus sinänsä oireilee monin tavoin, ja oireet voivat tulla eri järjestyksessä. Oirelistan kärjessä on väsymys, joka ei helpotu levolla. Uusitalo-Arola kuvailee tätä kuluneisuuden tunteeksi.
Hyvin monet saavat univaikeuksia melko varhaisessa vaiheessa. Oma vointi voi herättää huolta.
− Tulee tunne, ettei ole niin kuin ennen. Ei oikein muista asioita, ja tunteet heittelevät. Ihminen saattaa reagoida itselleen vieraalla tavalla, kuten suuttua yllättäen tai saada itkukohtauksia.
Tyypillisesti kuormittunut ei osaa yhdistää oireitaan pitkäkestoiseen stressiin. Syytä haetaan jostain kehon sairaudesta, koska on vaikeaa uskoa, että ”pelkkä stressi” voisi vaikuttaa niin dramaattisesti.
Toisinaan joku toinen ihminen huomaa kiukkuisuuden tai vetäytymisen. Vetäytyminen on pyrkimys säädellä omaa olotilaa tunteiden heitellessä ja voimien karistessa, Uusitalo-Arola selittää.
Myös huumorin sävy voi toimia hyvinvoinnin mittarina. Kuormittuneena huumori on sarkastista, jopa vihamielistä.
Jos oireet jäävät noteeraamatta, äkkiromahdus voi yllättää.
− Samalla, kun ihminen puskee viimeisillä stressihormonihöyryillään eteenpäin, tuntuma omaan olotilaan katoaa. Sen takia tippuminen kesken työpäivän tuntuu tulevan puskista, vaikka se olisi ollut nähtävissä jo aikoja sitten.
Kasi on riittävän hyvä
Ihmiset kipuilevat valtavasti riittämättömyyden kokemustensa kanssa, Liisa Uusitalo-Arola huokaisee. Samalla sallivuutta on vaikea mieltää omakohtaisesti. Mitä se tarkoittaa juuri minulle, että suhtaudun itseeni ymmärtäväisesti ja inhimillisesti?
− Elämme odotusten pakkopaidassa, mistä on kauhean vaikea hellittää ja uskoa, että oikeasti kohtuus riittää.
Ja odotuksiahan piisaa. Miten teet työsi? Millainen vanhempi ja puoliso olet, ja miten hoidat muita läheisiä ihmissuhteitasi? Odotukset eivät ole pelkästään päämme sisällä, mutta olemme kuka mistäkin syystä herkistyneet niille, Uusitalo-Arola huomauttaa.
Hän peräänkuuluttaa armollisuutta ja puhetta siitä, mitä kasin arvoinen suoritus käytännössä tarkoittaa. Eli tätä: Oman suorituksen ei oikeasti tarvitse olla priimaa alusta loppuun millään elämän saralla, ja sitä kannattaa opetella sietämään.
− Se on ok ja inhimillistä. Kukaan ei oikeasti voi vetää kymppejä koko ajan, se ei ole realismia, Uusitalo-Arola lohduttaa.
On ymmärrettävää, ettemme halua joutua kritiikin kohteeksi tai tuntea häpeää. Suorittaminen on yritys välttää näitä hankalia tunteita, mutta jos ei höllää, hintana voi olla vakava uupuminen. Siksi Uusitalo-Arola kannustaa tarkkailemaan sitä, mistä kukin tietää olevansa hyvällä kasin tasolla.
− Ja ei sille mitään voi, jos välillä tulee seiskakin.
Käytkö ylikierroksilla? Kokeile näitä!
Hidasta pikkuhiljaa
Täyspysäys ei välttämättä ole hyvä, koska rallin jälkeen se voi tuntua shokilta. Hidasta varovasti itsellesi sopivaan tyyliin, tauota tekemistä aiempaa enemmän ja tunnustele olemistasi: Mitä mielesi ja kehosi kertovat? Mikä työmäärä on sinulle sopiva? Mihin haluat aikaasi ja voimiasi käyttää, entä mitä karsia?
Suuntaa katse horisonttiin
Älypuhelimen kanssa katse kohdistuu lähelle, ja silmät tekevät jatkuvaa liikettä. Tämä stimuloi aivoja. Katseen suuntaaminen välillä kauemmas laskee kehosta kierroksia, rentouttaa ja rauhoittaa. Parhaita ovat liikkuvat, mutta hitaat asiat, kuten sula vesi tai tuli. Samalla voi nousta ajatuksia ja tunnetiloja, joilla saattaa olla tärkeä viesti.
Mitä eläin tekisi?
Jos ajattelet ihmistä eläinlajina, mikä on se luontainen ympäristö, josta ihminen hakisi rauhaa? Ehkä metsä, ranta tai rauhallinen puisto? Hakeudu luontoon palautuaksesi kuormituksesta.
Kun itseapu ei riitä
Oletko itkuinen? Pelkäätkö, että kierrokset kasvavat entisestään tai että romahdat? Hae apua esimerkiksi terveyskeskuksesta tai työterveyshuollosta. Jos uuvut, pyri löytämään vertaistukea. Hieman pidemmällä toipumisessa olevien avulla näet, että toipuminen on mahdollista.
Lue koko juttu Tunne & Mieli -lehden numerossa 6/2021. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin tai lahjaksi.
