Säveltäjä Maija Kaunismaa löysi uuden tasapainon, kun hän tunnisti kuormittuvansa ryhmätöistä ja sosiaalisuudesta.
TEKSTI KAISA PASTILA
KUVAT EEVA ANUNDI
Säveltäjä, muusikko, laulaja Maija Kaunismaa, 47, sanoo tunnistavansa itsessään nykyään samaa kuin vanhoissa ihmisissä, jotka tekevät yhden asian päivässä ja keittävät sitten kahvit.
– Olen alkanut ihailla mummoja. On mahtava tietää, mikä on itselle hyvä, eikä tarvitse jaksaa yhtään sen enempää. Kaikkien pitäisi saada toimia näin koko ajan – ei vasta sitten, kun on ikäihminen.
Kaunismaa sai reilu vuosi sitten adhd-diagnoosin. Jo etukäteen hän tiesi, että hänen piirteensä luultavasti sopisivat diagnoosilokeroon, mutta asiasta oli silti mukava saada varmuus.
– Diagnoosi teki minusta entistä suvaitsevamman itseäni kohtaan. Olen aina osannut kuunnella itseäni, mutta nykyään olen vielä lempeämpi kuin ennen.
Säveltäjä valitsee vain niitä töitä, jotka kiinnostavat häntä sataprosenttisesti. Silloin hän tietää, että keskittymisen löytäminen on helppoa.
– Minun on entistä helpompi valita ne työt, joihin lähden mukaan. Aiemmin jäin jossittelemaan: olisiko sittenkin pitänyt sanoa joo. Enää en jää märehtimään päätöksiäni.
Unelmaelämä uuvutti
Vielä kahdeksan vuotta sitten Kaunismaan työelämä näytti hyvin erilaiselta. Hän työskenteli helsinkiläisissä teattereissa, päivät venyivät ja olivat stressaavia. Säveltäjä-kapellimestarilta odotettiin joka hetki täydellistä heittäytymistä.
– Olin aina halunnut päätoimiseksi säveltäjäksi ja elin unelmaani. Silti tunsin, ettei kaikki ollut hyvin.
Kaunismaa oli aina pitänyt huolta fyysisestä kunnostaan, mutta nyt hän huomasi, ettei uiminenkaan enää auttanut palautumaan, vaan väsymys painoi koko ajan. Iltaisin oli vaikea rauhoittua, ja Kaunismaa nukkui huonosti.
Kunnes vuonna 2015 tuli täydellinen stoppi. Kaunismaa jättäytyi pois teatterimaailmasta, hänellä oli työuupumus.
– Teatterityö ei ollut minua varten silloin. Jatkuvat keskeytykset ja monen pallon pitäminen samaan aikaan ilmassa kuormittivat liikaa mieltäni.
Mieluummin yksin kuin ryhmässä
Uusi tasapaino alkoi löytyä, kun Kaunismaa siirtyi säveltämään kotiin tai työhuoneelleen ja alkoi opiskella uudestaan laulamista. Hän tunnisti, että työn kuormittavuus liittyi ennen kaikkea ryhmätyöhön ja teatterin sosiaalisuuteen.
Yksin tehdessä pystyi rauhoittumaan. Samalla tunne ylikierroksilla olosta hävisi, eikä työ tuntunut enää raskaalta. Hän tapaa nykyään vain niitä ihmisiä, joista oikeasti tykkää ja joiden kanssa on hyvä olla.
Uutta mielenrauhaa toi myös meditaatioharjoitus. Kaunismaa huomasi, että samoin kuin säveltäessä myös meditoidessa hän pystyi saavuttamaan tilan, jossa mieli lepäsi. Hän otti meditaation jokapäiväiseen ohjelmaansa.
– Juuri meditoidessa aloin ensimmäisen kerran miettiä, että mieleni ei ehkä toimi samalla tavalla kuin muilla. Olin alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten ajatukseni harhailivat jatkuvasti menneessä tai tulevassa.
Kaunismaa alkoi tutkia adhd:stä kertovia kirjoja ja tunnisti itsensä kuvauksista. Löydös ei kuitenkaan järkyttänyt häntä.
– Oivalsin, että olin pärjännyt adhd-mielen kanssa, koska olin tehnyt sellaisia valintoja, joilla pärjään. Olin elämäni aikana tehnyt monet asiat eri tavalla kuin toiset. En ole koskaan ajatellut, että minun pitäisi sopeutua johonkin, josta en pidä.
Irti haitallisista malleista
Kun diagnoosi vuoden kestäneen prosessin jälkeen tuli, ensimmäisenä hoitomuotona Maija Kaunismaalle tarjottiin lääkkeitä. Ne eivät kuitenkaan sopineet hänelle. Säveltäjä koki, että lääkkeet muuttivat hänet kuin zombieksi, sillä ne kavensivat tunteista huiput ja alhot.
Seuraava hoitovaihtoehto oli terapia. Kaunismaalle myönnettiin Kelan kolmevuotisesta terapiasta ensimmäinen vuosi. Hän käy kerran viikossa puolentoista tunnin istunnossa psykoterapeutin vastaanotolla.
Terapiasuuntaukseksi Kaunismaa halusi skeematerapian. Ideana on tunnistaa omia haitallisia toiminta- tai ajatusmalleja, joita on rakentanut itselleen pärjätäkseen neurotyyppillisten mukaan rakennetussa yhteiskunnassa. Monet skeemat ovat voineet syntyä jo lapsena.
– Olen terapian aikana alkanut nähdä eri tavalla lapsuuteni. Olen ymmärtänyt, että aloin säveltää jo pienenä, koska tarvitsin sitä. Se oli oma paikkani, täydellinen lepopaikka.
Kaikki eivät sovi muottiin
Tärkeä löytö terapiassa on ollut ymmärrys, että kaikilla ihmisillä on erilaiset mielet. Samalla tavalla kuin olemme erilaisia esimerkiksi fyysisiltä ominaisuuksiltamme, meillä on myös kaikilla uniikki mieli – olemme eri kohdissa neurodiversiteettiä, ihmisten neurologista monimuotoisuutta.
– Kaikki mielet ovat erilaisia, eikä kukaan voi sanoa, mikä niistä on oikein, mikä väärin. Tämä on auennut mulle terapiassa.
Kaunismaa haluaisikin, että kaikkien tietämys neurodiversiteetistä kasvaisi.
– Kyse on nimenomaan diversiteetistä. Myöskään adhd-diagnoosi ei ole mikään monoliitti, joka ei olisi jatkuvassa muutoksessa tai joka ei sisältäisi erilaisia piirteitä itse kullakin.
Koko yhteiskuntamme on rakennettu neurokeskiarvon mukaan, Kaunismaa muistuttaa. Olisi tärkeää huomata, ettei malli sovi läheskään kaikille.
– Miksi meillä on niin paljon masennusta ja uupumusta? Ehkä osittain siksi, että ihmiset yrittävät pyristellä yleisten vaatimusten mukaan, vaikka heidän mielensä tarvitsisi jotain muuta.
Kaikilla ei ehkä ole adhd-tyyppistä mieltä, mutta silti oma mieli saattaa kaivata esimerkiksi jotain olosuhdetta enemmän kuin jonkun toisen mieli. Kaunismaan mielestä jokaisen kannattaisikin kuunnella omia tarpeitaan ja sitä, mitä itse haluaa. Toisia ihmisiä ei voi muuttaa, mutta itse voi valita ne paikat ja ne ryhmät, joissa on hyvä olla.
Lue koko juttu Tunne & Mieli -lehden numerosta 1/2022. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin.
