Laulaja-lauluntekijä Vilma Talvitie, 33, on harjoitellut keinoja, joilla yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireet pysyvät hallinnassa.
TEKSTI MERI NYKÄNEN
KUVA PAULA VIRTA
“Aloin tuntea pitkäkestoista ahdistusta parikymppisenä opiskelijana. Selkä ja niska menivät jumiin, ja äänen kanssa tuli ongelmia, mikä oli laulajalle iso juttu. Opiskelin musiikkikasvatusta pääaineenani kansanlaulu.
Ramppasin lääkäreillä, ja minulla epäiltiin muun muassa skolioosia. Toivoin, että kivuille olisi löytynyt jokin yksinkertainen selitys. Jossain vaiheessa aloin pohtia, että onkohan tässä jotain muutakin kuin fyysistä. En osannut kuitenkaan yhdistää oireitani ahdistukseen.
Ymmärsin kunnolla vasta terapiassa, että fyysiset oireeni johtuvat ainakin osin yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä. Siihen asti olin ajatellut, että minulla on kipuja ja kivut aiheuttavat ahdistusta.
Kun oireet olivat pahimmillaan, aloin pelätä niitä ja eristäydyin. Tein koulutöitä etänä ja välttelin sosiaalisia tilanteita. Kaikista kohtaamisista toipuminen kesti monta päivää.
Ahdistus oli tuolloin päivittäistä, ja pelkäsin, että putoan yhteiskunnan ulkopuolelle. Ahdistus iski erityisesti sosiaalisissa tilanteissa. Menneet kokemukset parisuhteessa olivat jättäneet kehooni jälkiä, jotka aktivoituivat myös ihan läheisten ihmisten kanssa. Minua alkoi pyörryttää, sydän hakkasi, ja oli vaikea hengittää.
En osannut sanoa ääneen muille, että nyt ahdistaa. Aiheesta on vaikea puhua, jos muilla ei ole kokemusta samasta.
Purin hampaita yhteen öisin ja tunsin itseni tosi jäykäksi. Yritin venytellä ja tehdä koko ajan liikkeitä, jotta keho pysyisi auki. En osannut päästää irti jännityksestä.
Diagnoosin saaminen avasi asiaa, ja opin terapiassa, että on olemassa keinoja, joilla oloa voi helpottaa. Teimme siellä paljon hengitysharjoituksia, ja yritimme löytää keinoja helpottaa oloa tässä hetkessä. Harjoitukset auttoivat ylivirittyneeseen oloon, mutta kesti pitkään saada ne osaksi arkea.
Oireet ovat vähentyneet viime vuosien aikana. Siinä ovat auttaneet perusasiat: Kunnon uni, hyvä ruoka, liikunta ja säännölliset rutiinit. Työ, josta oikeasti nauttii.
Freelancemuusikon työ on taloudellisesti aika epävarmaa, mutta yritän silti tehdä vain sellaisia keikkoja, joiden koen olevan minun juttuni. Omien arvojen mukaan eläminen tuo rauhaa. Olen opetellut sanomaan ei, vetämään omia rajojani ja pitämään vapaapäiviä.
Vointini on nyt aika hyvä. Pystyn hallitsemaan ahdistustani, vaikka se kulkeekin joka päivä mukanani. Tunnistan ahdistuksen rinnassani, halun sulkeutua ja suojella itseäni.
Välillä säikähdän, kun tunnen ahdistuksen nousevan esimerkiksi jossain konfliktitilanteessa, ja kehoni jäykistyy. Silloin yritän antaa tunteen tulla ja mennä, reagoimatta siihen vahvasti, ja illalla saattaakin jo olla kevyt olo.
Ihminen on kokonaisuus, eikä ahdistukseen ole yhtä ja helppoa vastausta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Omaa oloani säätelee paljon se, miten olen nukkunut ja syönyt ja olenko tyytyväinen elämääni. Joskus olen inhonnut kehoani, kun kipuja on ollut paljon – nyt yritän hyväksyä sen sellaisena kuin se on. Kehossani on myös paljon hyvää ja toimivaa.”
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 3/2022. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin.
