TEKSTI MARJA-TERTTU KORPPILA

Iloitseminen, rakastaminen ja yhdessä nauttiminen sujuvat ihmissuhteessa yleensä luonnostaan. Vaikeista asioista puhuminen ja riiteleminen taas ovat taitoja, jotka pitää opetella, sanoo ratkaisukeskeinen yksilö- ja pariterapeutti, sovittelija Mippi Vuorikoski

MITÄ RIIDAT KERTOVAT SUHTEESTA?

Tuliko sanaharkkaa puolison kanssa, löitkö luurin korvaan äidille, pimahditko teinille?

Riiteleminen ei tee ihmissuhteesta huonoa. Vuorikoskesta asia on jopa päinvastoin: riiteleminen kertoo luottamuksesta.

− Suuttuminen ja viha nähdään liian usein negatiivisina asioina, vaikka niissä on kyse jonkin itselle tärkeän rajan puolustamisesta. Jos ei uskalla tai osaa riidellä ja päästää tunteitaan ilmoille, monia tärkeitä asioita voi jäädä käsittelemättä. Konflikti toisi ne näkyville.

Siinä, että suutut hetkellisesti omalle läheisellesi, ei ole mitään väärää tai pahaa. 

Eikä siinä, jos riitelette samasta asiasta monta kertaa. Vuorikoskesta toistuva riita on vain merkki siitä, että asiaa ei ole vielä saatu ratkaistua eikä riita ole valmis. 

MISTÄ OMA RIITELYTYYLI SYNTYY? 

Joku riitelee tämän tästä, toinen ei juuri koskaan. Se, miten suhtaudut riitoihin, on yhdistelmä temperamenttiasi, lapsuutesi malleja ja muita kokemuksiasi riitatilanteista.

Ehkä samaistut vanhempaasi, joka vetäytyi tai alistui − tai häneen, joka riiteli räiskyvämmin. 

Temperamentti vaikuttaa myös rytmiin konfliktitilanteessa, Mippi Vuorikoski huomauttaa. Jos suutut nopeasti, ehkä myös lepyt nopeasti. Toisella taas on pidempi sytytyslanka ja myös asioiden prosessointi riitatilanteessa voi kestää kauemmin. 

MITÄ JOS PELKÄÄ RIIDELLÄ?  

− On ymmärrettävää vältellä konflikteja, jos on muodostunut kokemus, ettei omien rajojen puolustaminen ole ok, tai jos siitä on seurannut esimerkiksi hylätyksi tuleminen, Vuorikoski sanoo. 

Turvaton olo voi laukaista myös traumareaktion. Silloin lievissäkin riitatilanteissa strategiana voi olla tilanteesta pakeneminen tai jäätyminen. Myös sanallinen hyökkäys saattaa kertoa turvattomuudesta. 

− Jos on joutunut jossain ihmissuhteessa puolustamaan itseään voimakkaasti, se voi jäädä päälle. 

Myötäileminen ja sovitteleminen voivat olla keinoja saada tilanne jälleen turvalliseksi ja palauttaa yhteys – omien rajojen puolustamisen kustannuksella.

Vuorikoski kehottaa pohtimaan, mitä konfliktit ovat omassa elämässä tarkoittaneet. Miten esimerkiksi vanhempien riidat vaikuttivat perheharmoniaan? Miltä se itsestä tuntui? Millaisia riitelystrategioita on tarttunut mukaan muista ihmissuhteista? 

− Itseään kannattaa lähestyä myötätuntoisesti. Ymmärtää, että omien reaktioiden takana on merkityksellinen tarina eikä ole ihme, että konfliktitilanteet tuntuvat itsestä pelottavilta.  

MITÄ HYVÄÄ RIIDASTA VOI SEURATA?

Riita leivänmurusista pöydällä ei liittynytkään mitenkään muruihin, vaan syvempään kuulluksi ja kunnioitetuksi tulemisen tarpeeseen. 

Rakentavasta riidasta tullaan viisaampina pois, Vuorikoski sanoo. Hänestä hyvä riita opettaa jotain tärkeää itsestä tai toisesta ihmisestä. Kun toisen rajat, arvot, tarpeet ja periaatteet tarkentuvat riidan ansiosta, niitä voi kunnioittaa ja huomioida aiempaa paremmin.

Jos taas tarpeet jäävät näkymättömiin, siitä voi seurata turhautumista. Pahimmillaan turhautumistaakka kärjistyy odottamattomaan välien katkaisuun.

Rakentava riita myös yhdistää ja vahvistaa: selvisimme tästä yhdessä!

− Vaikka yhteys hetkellisesti katkeaa, sen voi palauttaa. Tämä voi olla äärimmäisen korjaava kokemus ihmiselle, joka on kokenut turvattomuutta riitatilanteissa. 

Onnistunut riita auttaa myös riitelemään seuraavan riidan ainakin yhtä hyvin tai vielä paremmin. 

MITEN RIIDELLÄ RAKENTAVASTI?

Riitelysäännöistä sopiminen voi Mippi Vuorikosken mukaan olla käänteentekevää ihmissuhteelle.

On hyvä keskustella sovun aikana, rauhallisessa tilanteessa siitä, mistä periaatteista kumpikin haluaa pitää kiinni riidan hetkellä. Mikä tapa tai sana triggeröi itseä niin, ettei halua sitä käytettävän? Missä menee äänen korottamisen raja? 

− Väsyneenä, nälkäisenä tai tunteenpalossa mokatilanteet ovat inhimillisiä. Silti siellä on punaisena lankana se, miten haluamme jatkossa riidellä ja miten riitatilanteet ovat turvallisia ja rakentavia.

Nimittely, tahallisesti sanoilla satuttaminen ja uhkaileminen eivät kuulu rakentaviin riitatilanteisiin. Fyysiseen väkivaltaan Vuorikoski suhtautuu nollatoleranssilla. 

Hän kehottaa keskustelemaan myös siitä, mistä merkeistä tunnistaa aikalisän tarpeen. Kun sietokyky ylittyy riidan aikana, vartin tauko voi pelastaa tilanteen. Se saattaa auttaa myös, kun riidassa toistetaan samaa kehää eikä tilanne mene eteenpäin. 

Pariskunnille Vuorikoski antaa vielä yhden neuvon: erokorttia ei kannata riidan tuoksinnassa heilutella, koska se tuo pelkoa suhteeseen.

− Jos puhutaan erosta, se tehdään asiallisesti ja rauhallisesti eikä riitatilanteessa toisen tai tilanteen hallinnan välineenä.

ONKO AINA PYYDETTÄVÄ ANTEEKSI? 

Siitäkin on tärkeä keskustella, miten riidat sovitaan, jotta ne eivät jää roikkumaan ilmaan. Silti anteeksipyyntöä ei aina tarvita, Vuorikoski huomauttaa. Niiltä, jotka ovat sovittelevia ja miellyttämisenhaluisia, se saattaa lipsahtaa liiankin helposti.  

− Oma pohjatarve saa ja pitääkin pysyä, eikä omien rajojen puolustamista tarvitse pyytää anteeksi. Sitä taas voi pyytää anteeksi, jos kuppi menee nurin tai jos rikkoo mahdollisesti yhdessä sovittuja sääntöjä.

Automaattisen anteeksi pyytämisen sijaan Vuorikoski suosittelee toteamaan yhdessä, että olipa kurja tilanne ja ensi kerralla paremmin. Se saattaa monesti riittää. 

Jos anteeksi pyytäminen tuntuu itsestä vaikealta, sekin on hyvä tiedostaa. Anteeksi pyytäminen ei ole alistumista, vaan se voi olla myös äärimmäisen korjaava ja rakkaudellinen ihmissuhdeteko. 

 

 

 

Tunne & Mieli on lehti mielen hyvinvoinnista. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi myös tilata kotiin.  

Tilaa lehti