TEKSTI MERI NYKÄNEN
Miten puhua mielenterveydestä fiksusti? Kysymyksiin vastaa Mielenterveyden keskusliiton digipalveluiden asiantuntija Paula Paloheimo.
Millaista on hyvä puhe mielenterveydestä?
Fiksu puhe on kunnioittavaa, arvostavaa, ei-luokittelevaa, rehellistä ja tarkkaa puhetta. Se kunnioittaa jokaisen kokemusta, eikä arvostele tai yleistä. Ihminen on aina paljon enemmän kuin sairastuminen tai toipuminen.
Asiallista puhetta mielenterveydestä on tosi paljon, ja on ihanaa, että mielenterveydestä puhutaan. Meillä kaikilla on vastuu puhua aiheesta fiksusti ja avoimesti, sitä ei voi sysätä kenelläkään muulle.
Hyvä tapa puhua mielenterveydestä on puhua meistä, ei koskaan teistä. Ei ole heitä, jotka kokevat mielenterveyden ongelmia, vaan on meitä, sinua, minua, naapurin Liisaa, joilla on toisinaan vaikeaa, ahdistaa ja masentaa. Mutta ne ajat menevät ohi, toisilla nopeammin ja toisilla hitaammin.
Millaisia sanoja mielenterveysongelmia itse kokeneet toivovat käytettävän?
Tuskinpa kukaan meistä haluaa olla “kuntoutuja Pekka” tai “masentunut Paula”. Ihmiset haluavat olla ihan vain omia itsejään.
Mielenterveyden järkkyminen on iso kriisi, josta toipuminen voi viedä kauan, vuosiakin. Voi myös olla, että sairastuminen vie elämästä niin paljon tilaa, että muusta elämästä on vaikea pitää kiinni. Ihmiset kuvaavat usein sitä, kuinka esimerkiksi hoitotahoilla tulee kohdatuksi vain sairautensa kautta, vielä silloinkin, kun vointi on jo parempi.
On tärkeää pitää kiinni muustakin identiteetistä: siitä, että on äiti, veli, koiranomistaja, käsityöihminen tai vaikka konsultti. Ihminen on aina muutakin kuin mielenterveys ja sairastuminen.
Millaista puhetta pitäisi välttää?
Toisinaan olen törmännyt kategorisoivaan ja yksilöä syyllistävään puheeseen eri yhteyksissä. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan ymmärtämättömyydestä ja siitä, ettei ehkä itse ole elämässä kohdannut kolhuja.
Voi olla, että mielenterveyden ongelmat tuntuvat kaukaisilta ja etäisiltä, jos niiden kanssa ei ole ollut tekemisissä. Asiaan voi liittyä myös pelkoja tai ennakko-oletuksia.
Kukaan meistä ei kuitenkaan purjehdi elämän läpi tuntematta ahdistusta, masennusta, surua tai kiukkua. Jos itselleen ei anna lupaa tuntea koko tunteiden kirjoa, mielenterveyden ongelmat voivat tuntua vierailta ja pelottavilta.
Puhutaanko mielenterveysongelmista tarpeeksi, vai voisiko puhua enemmänkin?
Voisimme puhua enemmän siitä, että joskus mielenterveyden ongelmat kulkevat elämässä mukana vuosia – välillä on parempia kausia ja välillä huonoja. Ja se on ihan ok.
Toipuminen ei useimmiten ole mikään suora rata, jonka selvittämällä lopputuloksena on ikuisesti ”terve” ihminen. Mielenterveyden ongelmat voivat olla tosi vakavia, uhata henkeä ja vaatia pitkää hoitoa. Silti niistä voi toipua tai ainakin elämä asettuu uudelle uralle. Toipuminen ei yleensä ole mikään sankaritarina, jossa riittää terapia ja jooga – näin karrikoiden sanottuna.
Millaista puhetta haluaisit nähdä somessa?
Sellaista, jossa elämä ja arki jatkuvat mielenterveysongelmista huolimatta. Arki ei aina ole juhlaa tai sankaritekoja, vaan esimerkiksi pieniä hetkiä lasten kanssa iltapalaa syödessä.
On aina parempi, että asioista puhutaan kuin että niistä ei puhuttaisi. Somemaailmassa on hyvä pitää mielessä, että algoritmit suosivat kärkästä ja ristiriitaista keskustelua, ja siksi näemme eniten juuri sitä sisältöä.
Ihanteellisinta olisi, että mielenterveyteen liittyvissä somekeskusteluissa olisi aina mukana myös ammattilaisia.
Miksi on tärkeää, että mielenterveysongelmia itse kokeneet pääsevät ääneen?
Tarvitsemme erilaisia tarinoita ja kokemusten kuvauksia, koska mielenterveyden ongelmien kokeminen ja niistä toipuminen ovat yksilöllisiä asioita. Kahden ihmisen kokemus masennuksesta on aivan erilainen, samoin kokemus siitä, mitkä asiat auttavat toipumiseen. Kun erilaisia kokemuksia jaetaan, mahdollisimman moni löytää itselle resonoivia asioita ja saa apua.
Millaisia tarinoita kaipaat?
Sellaisia tavallisen elämän kuvauksia, joissa mennään eteenpäin, notkahdetaan taaksepäin, itketään ja yritetään uudelleen. Tarinoita, joissa elämä mielenterveyden ongelmista huolimatta jatkaa koko ajan kulkuaan. On lapsia, töitä, isovanhempia ja harrastuksia. Kaikkea sitä tavallista sen sijaan, että kerrotaan vain henkisen kasvun tarinoita, joissa mielenterveyden ongelmien kokeminen muuttuu mahtavaksi mahdollisuudeksi syventyä itseen ja kasvaa ihmisenä
Tunne & Mieli 50 vuotta – fiksu puhe jatkuu!
Tunne & Mieli on ilmestynyt jo kokonaiset viisikymmentä vuotta, sillä ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1972. Silloin lehti tunnettiin nimellä Käsi kädessä. Kannessa näkyi paljon poliitikkoja ja artisteja, jotka puhuivat ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista tai omista elämänkokemuksistaan.
Käsi kädessä -lehti oli alun perin Mielenterveyden keskusliiton jäsenlehti, mutta 1990-luvun alkupuolella sitä alettiin suunnata suurelle yleisölle. Vuonna 2015 nimeksi muutettiin Tunne & Mieli.
Lukijoilleen tärkeä lehti jatkaa fiksua puhetta mielen hyvinvoinnista. Vaikka mielenterveydestä keskustellaan entistä enemmän ja avoimemmin, ymmärrystä erilaisia kokemuksia kohtaan tarvitaan yhä.
Tunne & Mieli on lehti mielen hyvinvoinnista. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi myös tilata kotiin.
