TEKSTI TIMO TERÄSAHJO JA MANU VESTERINEN KUVITUS MARIA VILJA
Voiko traumaattisista kokemuksista toipua niin, että työkyky palaa ja elämä tuntuu mielekkäältä? Juttusarjan kolmannessa osassa kysymykseen vastaa traumaspykoterapeutti Marko Punkanen.
Ensimmäisen osan löydät täältä. Toisen osan täältä.
Marko Punkanen on musiikkiterapeutti, tanssi-liiketerapeutti ja traumapsykoterapeutti. Työssään hän kohtaa asiakkaita, jotka ovat kohdanneet elämässään erityisen traumatisoivia elämäntapahtumia, kuten väkivaltaa tai pitkäkestoisiakin lapsuusiän traumoja.
– Traumaattiset tapahtumat voivat tuntua ihmisestä vierailta. Aivan kuin ne eivät olisi tapahtuneet itselle. Ne on suljettu osittain pois tietoisesta mielestä. Toisaalta traumaattiset tunnemuistot voivat hallitsemattomasti tulvia mieleen aivan kuin aikaa ei olisi kulunut ollenkaan, Punkanen sanoo.
Hänen mukaansa vakavasti traumatisoitunut ihminen yrittää usein vain jatkaa elämäänsä. Päivät voivat esimerkiksi täyttyä työstä, jotta muistot pysyvät poissa mielestä.
– Niin kauan kuin tapahtumat on suljettu pois mielestä, ihmisen elämä voi kuihtua. Todentuminen voi puolestaan alkaa avata ihmisen elämää. Jos mielensä sisällä taistelee vastaan sellaista asiaa, joka on kuitenkin tapahtunut, kuluttaa energiaa.
Punkanen on valinnut työssään kehollisen lähestymistavan. Hän sanoo taustalla olevan omat kokemukset nuoruudesta, jolloin hän huomasi kamppailulajien ja tanssin vaikuttavan positiivisesti omaan oloon. Hän alkoi kiinnostua kehollisesta näkökulmasta ihmisenä olemiseen.
Asiakastyössä Punkanen ohjaa kehon tuntemusten huomioimiseen ja myös keholla vaikuttamiseen. Kehosta käsin voidaan vaikuttaa tunnekokemukseen sekä ravistella jähmettyneitä ajattelumalleja.
Traumakokemus voi kaapata kehon
Punkasen mukaan tietyissä traumareaktioissa, kuten jähmettymisessä ja lamaantumisessa, kehollinen aktiivisuus katoaa ja ihmisestä tulee passiivinen kohde jollekin, jota tapahtuu. Ihminen on voinut olla esimerkiksi avuttomassa asemassa ylivoimaiseen väkivallantekijään nähden.
Mitä enemmän yhteys omaan kehoon katoaa, sitä suurempia psyykkisiä vaikeuksia siitä seuraa. Traumaattisissa tiloissa traumakokemukset voivat joskus suorastaan kaapata kehon.
– Eläin osaa purkaa henkeä uhkaavan tilanteen tärinällä ja vapinalla, mutta ihmisille se ei aina tapahdu näin luontevasti. Monesti jäädään jumiin. Syynä voi joskus olla se, ettei vaara olekaan ohi, vaan sen lähde saattaa esimerkiksi olla omassa perheessä.
Tällaisen tilanteen seurauksena traumaattinen kokemus saattaa jäädä elämään kehoon tilannesidonnaisina kehon reaktioina. Traumaattinen kokemus ei ole kokonaan läsnä, mutta jos jokin muistuttaa asiasta, ihminen saattaa jähmettyä.
Keho-orientoituneessa traumaterapiassa pyritään viemään loppuun se impulssi, joka on ollut olemassa mutta jäänyt kesken. Traumaattisen tapahtuman todentumisen ohella tämä loppuunsaattaminen on tärkeä osa trauman hoitoa.
Oman kehollisuuden takaisin saaminen on Marko Punkasen mielestä tärkeää. Toipumista luonnehtii jokin elävöityminen, joka näkyy myös kehossa. Ihminen on vapaa olemaan sitä, mitä on.
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 5/2022. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi myös tilata kotiin.
