TEKSTI MIINA LEPPÄNEN
Oletko huomannut, ettei pipo kiristä enää niin paljon kuin aiemmin? Ihminen ei automaattisesti viisastu vanhetessaan, mutta vanheneminen voi tuoda mukanaan rentoutta, sallivuutta ja suhteellisuudentajua.
Kun tietää, mitä tahtoo, huumori pääsee kukkimaan ja arkeen voi ilmestyä leikillisyyttä sinne, missä sitä ei aikaisemmin välttämättä ollut.
− Keski-iässä ihmiset tuntevat itsensä aiempaa paremmin ja ovat keskimäärin sinut itsensä ja oman tekemisensä kanssa, sanoo tutkimusjohtaja ja psykologian tohtori Katja Kokko. Hän on tutkinut ihmisen psykologista kehitystä elämänkaarinäkökulmasta.
Vaativuus vähenee
Nuorena aikuisena ihmisellä on monenlaisia vaiheita, jotka liittyvät oman roolin etsimiseen eri elämänalueilla. Sopiva koulutus, parisuhde, työ ja sosiaalinen elämä ovat hakusessa.
Uusien roolien etsiminen voi tuoda nuoren elämään vaativuutta ja pingottamista − ainakin keskimäärin enemmän kuin myöhemmissä elämänvaiheissa. Myös persoonallisuuksissa on eroja: jotkut ovat päämääräsuuntautuneempia, kunnianhimoisempia tai suorituskeskeisempiä kuin toiset.
Entä löystyykö pipo sitten automaattisesti vanhemmiten? Tuleeko ihmisestä rennompi keski-iässä?
− Ikinä mikään ei tapahdu aina. Keski-iässä on usein löydetty omat roolit eri elämänalueella verrattuna nuoreen aikuisuuteen, joten elämässä voi olla enemmän roolien ylläpitämistä kuin niiden tavoittelua, Katja Kokko sanoo.
Toisaalta on mahdollisuus myös uusiin alkuihin. Voi vaihtaa työpaikkaa tai opiskella uuden ammatin, ja myös parisuhteessa voi tapahtua muutoksia. Vaikka “omat juttunsa” olisi jo löytänyt, niihin saattaa haluta muutosta.
Iän myötä tunne-elämän tasapainoisuus keskimäärin kasvaa. Tunnollisuus ja ystävällisyys tai sovinnollisuus lisääntyvät. Sallivuus myös itseä kohtaa paranee.
Vanhetessa viisastuu?
Ihmisestä voi tulla aiempaa tasapainoisempi, mutta hän ei Katja Kokon mukaan automaattisesti viisastu vanhetessaan.
− Ikävä tuottaa pettymys, mutta tutkimus ei tue havaintoa, että ikä toisi automaattisesti viisautta.
Viisaus on kuitenkin siitä hankala käsite, että sitä on vaikea mitata. Kokko puhuukin kyvystä suhteellisuuteen sekä kyvystä sietää epävarmuutta.
Elämänkokemuksen karttuessa vastaan tulee myös pettymyksiä, joita iän myötä osaa käsitellä aiempaa joustavammin. Tämä edistää viisauden kehittymistä.
− Viisaus sisältää universaalin ulottuvuuden, että pystyy katsomaan asioita itsensä ulkopuolelta. Se ei tule automaattisesti, mutta kokemukset edesauttavat näkemään laajemmin.
Iän myötä ihmisten persoonallisuuden piirteissä tapahtuu keskimäärin muutoksia. Kun tunne-elämän tasapaino, tunnollisuus ja ystävällisyys lisääntyvät, se tulkitaan helposti henkiseksi kasvuksi tai viisastumiseksi. Kyse on kuitenkin enemmän sosiaalisiin rooleihin sopeutumisesta.
Sekä sopeutuminen että henkinen kasvu ovat eri tavoin myönteisen kehityksen merkkejä.
− Henkisen kasvun liitän viisauteen eli avoimuuden, älyllisyyden ja uteliaisuuden lisääntymiseen, Kokko sanoo.
Myytti keski-iän kriisistä
Entä sitten keski-iän kriisi vanhenemisen pelkoineen? Tuleeko se kuin juna asemalle, ennemmin tai myöhemmin?
Keski-iän kriisi on Katja Kokon mukaan myytti, eikä se varsinaisesti liity tiettyyn ikään vaan elämäntapahtumiin tai -tapoihin. Se ei siis ole mikään automaatio. Ihmisen mielen hyvinvointi muuttuu ajan oloon, ja siihen vaikuttaa moni tekijä. Vuosien karttuessa elämästä tulee monesti helpompaa.
− Mielen hyvinvointi kasvaa iän myötä. Onnellisuus, tyytyväisyys ja omaksi itseksi tuleminen eivät ainakaan vähene keski-iässä eivätkä myöhemminkään elämässä, Kokko toteaa.
Kyse on elämän tarkoituksellisuuden kokemuksesta ja oman näköisestä elämästä. Muutoksen suunta ei ole yksiselitteisesti hyvä tai huono.
− Mielen hyvinvoinnin kehitys on suhteellisen tasaista, kun vuosia tulee. Onnellisuus näyttää iän myötä kasvavan.
Persoonallisuus pysyy
Psyykkinen hyvinvointi riippuu elämän eri alueista: työstä, parisuhteesta, vapaa-ajasta, ystävyyssuhteista ja taloudellisesta tilanteesta.
Hyvinvointi rakentuu siis olosuhteissa, mutta siihen vaikuttaa myös ihmisen persoonallisuus.
Katja Kokon mukaan yli puolet psyykkisestä hyvinvoinnista selittyy persoonallisuudella. Esimerkiksi ulospäinsuuntautuneisuus liittyy mielen hyvinvointiin myönteisesti, tunne-elämän epätasapainoisuus taas negatiivisesti.
Toisaalta osa selittyy olosuhteiden ja elämäntilanteen ja -tapahtumien avulla. Yksilöiden välisiä eroja on myös siinä, mikä painoarvo kullakin elämäntapahtumalla on eri ihmisille. Persoonallisuus kytkeytyy siihen, miten eri tavoin ihmiset kohtaavat vastoinkäymisiä.
− Osa ihmistä on hyvin herkkiä reagoimaan tapahtumiin. Sama asia voi aiheuttaa yhdelle kriisin, toista se ei paljon heilauta. Kumpikaan reagointitapa ei ole hyvä tai huono vaan erilainen.
Jokainen voi silti vaikuttaa omaan tyytyväisyytensä tai onnellisuuteensa. Ne ovat kaikille eri asioita: yhdellä ne ehkä liittyvät työhön, toisella perheeseen, kolmannella harrastukseen.
Siinä määrin kuin mahdollista, arkeaan ja elämäänsä voi muuttaa oman näköiseksi − sellaiseksi, että se vastaa omia arvoja ja itselle tärkeitä asioita, Kokko sanoo.
Merkityksellisyyttä tuo jo se, että ylipäänsä elämäänsä voi vaikuttaa.
− Kaikkeenhan ei tietenkään voi vaikuttaa. Mutta jos se on mahdollista, omaan elämään olisi tärkeää yrittää löytää tarkoituksellisuuden kokemuksia ja myönteisiä tunteita tuovia asioita.
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 5/2022. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi myös tilata kotiin.
