TEKSTI NELLI LEPPÄNEN
Kun ihmisen mielessä myllertää liikaa, psyykkiset ongelmat saattavat äityä. Silloin kannattaa hakeutua hoitoon. Psykoterapiassa hiertäviä asioita käsitellään usein ensiksi keskustelemalla.
Viime vuosina on puhuttu yhä enemmän kehollisista menetelmistä. Ne tuovat oman lisänsä traumojen hoitoon psykoterapiassa, kertoo traumoihin ja kriiseihin erikoistunut psykoterapeutti Merja Munnukka-Dahlqvist.
– Kliiniset tutkimukset osoittavat, että traumaattiset kokemukset ja niihin liittyvät tunteet voivat säilyä kehossa ja muistissa alkuperäisinä jopa vuosikymmeniä, jos niitä ei käsitellä. Siksi kehollisuus on olennainen asia traumojen hoidossa.
Keholliset menetelmät tulivat osaksi psykoterapiaa 1990-luvun lopussa. Aivotutkimukset osoittivat, että ihmisen traumaattiset kokemukset tallentuvat aivojen ei-kielelliselle puolelle implisiittiseen eli tiedostamattomaan muistiin, joka käsittelee juuri kehollisia toimintoja.
Ymmärrys kehollisuudesta vaikutti merkittävästi psykoterapiaan ja traumojen hoitoon. 25 vuoden aikana keholliset menetelmät ovat vakiintuneet osaksi psykoterapiaa, jonka avulla Suomessa pääosin hoidetaan traumatapauksia.
Erilaisia traumoja
Millaisten traumojen käsittelyyn keholliset menetelmät sopivat?
Käytännössä kaikenlaisten, Munnukka-Dahlqvist toteaa. On kuitenkin olennaista selvittää, millaisia traumoja asiakkaalla on.
– Traumaattinen kokemus on sellainen, joka on mennyt yli ihmisen sietokyvyn. Kokemus ei ole sulautunut osaksi ihmisen muistia, mieltä ja persoonallisuutta, vaan se on jäänyt irralliseksi. Usein traumakokemus aiheuttaa oirehdintaa, epämukavuutta tai jopa sairastumista.
Irtisanominen työstä, äkillinen ihmissuhteen katkeaminen tai läheltä piti tilanne -liikenteessä voivat olla esimerkkejä ykköstyypin traumasta. Kyse on siis yksittäisestä traumaattisesta tilanteesta.
Kakkostyypin trauma taas viittaa kompleksiseen traumaan, kuten pitkään jatkuneeseen hyväksikäyttöön.
Hyviä tuloksia
Suomessa traumojen hoidossa käytetään yleisimmin kahta kehollista menetelmää: EMDR-hoitoa eli silmänliiketerapiaa sekä sensomotorista psykoterapiaa. Traumoja hoidetaan myös muilla kehollisilla metodeilla.
EMDR:n avulla oireita ja traumaattisia muistoja poisherkistetään silmänliikkeillä osana psykoterapiaa. Traumatisoitumisen vaikutus heikkenee, ja traumamuistot muuttuvat tavallisiksi muistoiksi. Lisäksi voidaan käyttää kehollisia vakauttavia menetelmiä.
Munnukka-Dahlqvistin mukaan ykköstyypin traumoja voidaan hoitaa tuloksekkaasti EMDR:llä. Esimerkiksi traumaperäisen stressihäiriön hoidossa ennuste on hyvä – jopa alle kymmenen hoitokertaa voi riittää.
Kakkostyypin traumoissa tarvitaan aina muutakin psykoterapiatyötä.
Huomio turvallisuuteen
Ennen kuin kehollisia menetelmiä aletaan käyttää, asiakkaan taustat arvioidaan samaan tapaan kuin psykoterapiassa muutenkin. Psykoterapeutti kartoittaa muun muassa ihmisen elämäntilanteen, traumataustan, resurssit, selviytymiskeinot ja defenssit eli psyykkiset puolustuskeinot.
– Arvioinnissa pohditaan myös, onko asiakkaalla dissosiatiivisuutta, koska silloin jotkin keholliset menetelmät voivat vaikuttaa todella voimakkaasti. Dissosiatiivisuus ei estä menetelmien käyttöä, mutta turvallisuuden takia sitä on hyvä arvioida.
Normaalia dissosiatiivisuutta on se, että ihminen vaikkapa uppoutuu kirjan tarinaan niin, että yhteys nykyhetkeen katoaa osittain tai kokonaan. Jos dissosiatiivisuus on kovin voimakasta, ihminen kokee nykyhetken tai oman kehonsa epätodellisena. Hän saattaa aistia kehoaan liikaa tai ei lainkaan tai kokea olevansa kehonsa ulkopuolella.
Olennaista kaikissa kehollisissa menetelmissä on turvallisuus. Siksi psykoterapiassa mietitään, missä hoidon vaiheessa ja millä tavalla niitä käytetään.
Koska kehollinen työskentely on suoraa ja vaikuttavaa, se voi myös tehdä hallaa hyvinvoinnille. Jos traumamuistoihin mennään suin päin ja menetelmä ei sovikaan asiakkaalle, hoito voi lisätä kurjaa oloa helpotuksen sijaan. Ihminen voi päätyä yli- tai alivireeseen.
– Perusperiaate on se, että asiakkaan kanssa lähdetään kokeilemaan pienemmillä harjoituksilla. Jos vaikutus on hyvä, harjoitusten määrää ja intensiteettiä voidaan lisätä vähitellen.
Tilalle hyvä olo
Mitä kehollisessa työskentelyssä sitten tavoitellaan?
Ensiksi huolehditaan, että asiakas pysyy sietoikkunansa sisällä. Silloin käytetään vakauttavia kehollisia menetelmiä, jotta ihminen ei ajaudu yli- tai alivireystilaan. Toiseksi kehollisten keinojen avulla työstetään ihmisen traumamuistoja.
Se, kumpaa tapaa käytetään, vaatii kliinistä asiantuntemusta tai psykoterapeutin konsultaatiota.
– Silloin, kun kehollisia menetelmiä käytetään onnistuneesti ja oikea-aikaisesti, ihminen itse tuntee hoidon hyödyn. Jokin oire tai taakka, jota hän on kantanut mielessään ja kehossaan, on poissa. Vaikkapa kipeän traumamuiston tilalle tulee rentous ja hyvä olo, Merja Munnukka-Dahlqvist kuvailee.
Ohjatusti vai yksin?
Kehollisessa työskentelyssä ei Munnukka-Dahlqvistin mukaan ole huolta siitä, että se olisi liian tehotonta. Jos vakauttavat menetelmät tuovat hyvinvointia, auttavat elämänhallinnassa ja tasapainottavat arkea, niitä voi hyödyntää jopa loppuelämän.
– Samoin kuin riittävä ja säännöllinen liikunta edistää terveyttä, myös keholliset menetelmät pitävät yllä hyvinvointia. Niitä kannattaa käyttää traumojen hoidossa aina tarpeen mukaan osana muuta psykoterapiatyöskentelyä.
Nykyään markkinoilla on monenlaisia kehollisia kursseja ja koulutuksia. Moni saattaa miettiä, voiko menetelmiä käyttää itsenäisesti vai vain asiantuntijan ohjeistamana.
Jos itsenäinen työskentely lisää hyvinvointia, sitä voi jatkaa.
– Jos taas ihmisellä on vakavampi ongelma, sairaus tai diagnoosi, suosittelen juttelemaan psykoterapeutin kanssa siitä, millaisia kehollisia menetelmiä on turvallista käyttää ohjatusti yhdessä ja itsehoitomenetelminä.
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 6/2022. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi myös tilata kotiin.
