TEKSTI HELINÄ KUJALA KUVITUS MARIA VILJA
KOLME OIVALLUSTA YSTÄVYYDESTÄ
1 Ystävyys on vapaaehtoista ja tasavertaista
Ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen, mikä tekee siitä joustavamman kuin vaikkapa sukulaissuhteesta.
Valitsemme itse ystävämme, ja vietämme heidän kanssaan aikaa sen verran ja sillä tapaa, kuin kullekin suhteelle on ominaista. Yhden ystävän kanssa saatamme turista tuntikausia viikoittain, toista tapaamme kesälomalla kerran vuodessa. Silti molemmat suhteet voivat tuntua meistä yhtä tärkeiltä.
Ystävä ajattelee toisesta hyvää ja toivoo tälle parasta. Päsmäröinti ja sanelu eivät kuulu hyvään suhteeseen, jonka pitää olla tasavertainen.
– Toki suhteen dynamiikka saattaa olla sellainen, että toinen tekee aloitteita ja innostuu helposti, kun taas toinen mielellään mukailee. Molemmilla on silti suhteeseen annettavaa, ja kummankin panos on merkityksellinen, sanoo vuorovaikutussuhteita tutkinut filosofian tohtori Ira Virtanen Tampereen yliopistosta.
Ystävän seurassa ei tarvitse pingottaa vaan saa olla rennosti oma itsensä. Hauskanpitokin kuuluu Virtasen mukaan olennaisesti asiaan: mikä sen vapauttavampaa kuin nauraa yhteisille jutuille, joista ulkopuoliset eivät välttämättä ymmärrä mitään.
Viestintä on vuorovaikutussuhteiden, myös ystävyyden, kulmakivi.
– Ihmisillä on sellaisia vuorovaikutussuhteita kuin niiden viestintä on. Jos toiselle jätetään vastaamatta ja ollaan muulla tavoin tylyjä tai välinpitämättömiä, silloin suhde on tyly ja välinpitämätön.
2 Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä
Toinen kierrättää ja ryhtyy vegaaniksi ympäristösyistä, toinen lentää tämän tästä kaukomaihin ja vähät välittää hiilijalanjäljestään.
Elämänarvojen erilaisuus voi toisinaan etäännyttää ystävyksiä toisistaan.
– Joskus nämä asiat ovat niin perustavanlaatuisia, että ne tuntuvat ylittämättömiltä. Jollei suhteessa ole ollut molemminpuolista viehtymystä debattiin ja intensiivisiin keskusteluihin, voi tuntua helpommalta antaa suhteen väljähtyä, Virtanen pohtii.
Toisaalta se, että ihmiset myöntävät toisilleen ajattelevansa asioista eri tavalla mutta kuitenkin pyrkivät ymmärtämään toisiaan, lähentää heitä.
Ehkä ystävän erilaiseen elämänkatsomukseen voi suhtautua myös uteliaisuudella. Virtanen kertoo tämän tyyppisissä tilanteissa ajattelevansa, miten kiinnostavaa on, kuinka erilaisia me ihmiset olemme. Tuomalla esiin omat mielipiteemme voimme myös oppia jotain toisiltamme.
– Ystävyyden ei tarvitse perustua siihen, että kaikesta ollaan samaa mieltä. Silti voi arvostaa ja kunnioittaa toista. Mutta jos jokin keskustelunaihe tekee toistuvasti olon epämukavaksi ja herättää jännitteitä, voi myös pyytää, ettei siitä puhuta enää.
Joskus ristiriidat syntyvät erilaisista persoonallisuuden piirteistä. Esimerkiksi introvertti saattaa uuvahtaa sosiaalisuuteen kesken kaveriporukan mökkireissun. Jos hän ei avoimesti kerro, miksi hän haluaa lähteä pariksi tunniksi yksin metsään samoilemaan, ystävät helposti kokevat tehneensä tai sanoneensa jotain väärää.
– Hyvät ystävät ymmärtävät, joten kannattaa myös antaa heille mahdollisuus osoittaa tukeaan. Se vaalii heidän myönteistä käsitystä itsestään ystävinä, Virtanen kehottaa.
3 Hiipunut ystävyyskin on arvokas
Koetko syyllisyyttä siitä, että jotkin aikoinaan läheisetkin ystävyyssuhteet ovat vuosien mittaan hiipuneet? Olisi pitänyt olla aktiivisempi! Olisi pitänyt välittää enemmän!
Ira Virtanen ymmärtää kipuilun, mutta kehottaa myös olemaan itselleen armollinen. Jos pyrkisimme pitämään yllä kaikkia elämämme varrella olleita vuorovaikutussuhteita, moni ei ehtisi vanhemmiten muuta tehdäkään.
Se, että joku on ollut meille aikoinaan läheinen, on yhä arvokas kokemus, vaikkei tämä ihminen enää omaan elämään kuuluisikaan.
Toisaalta ystävyyssuhteiden joustavuus sallii sen, että yhteys voi säilyä melko pieninkin teoin. Joissakin suhteissa toimii mainiosti se, että tavataan harvakseltaan ja silloin tällöin lähetetään postikortti tai viesti.
– Esimerkiksi minulla ja lapsuudenystävälläni on tapana lähettää toisillemme rusetti-emojeita. Se on meidän tapamme ilmaista, että olet ajatuksissani, Virtanen kertoo hymyillen.
Jos vuorovaikutussuhde ei syystä tai toisesta toimi, moni haluaisi hoitaa sen päättämisen selkeästi ja “siististi”. Ystävän suusta kuultu en halua tavata enää sattuisi kuitenkin ehkä vielä enemmän kuin vastaava ilmoitus kumppanilta. Ei siis ole ihme, että ystävyyssuhteet useammin hiipuvat vähitellen kuin katkeavat kerrasta.
Haluatko lukea lisää fiksuja juttuja mielen hyvinvoinnista? Tunne & Mieli löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi myös tilata kotiin.
