TEKSTI ANNE SALOMÄKI
Yksinkertaisimmillaan huumori koostuu psykologian tohtori Paavo Kerkkäsen mukaan kahdesta osasta: kyvystä havaita ja ymmärtää huumoria sekä nauttia siitä.
Havaintokyky on ikään kuin asian älyllinen puoli, nautinto taas liittyy tunteeseen.
Mitään hauskuuden oivaltamisen geeniä ei ole löytynyt, mutta kyse voi olla perinnöllisestä taipumuksesta.
Paraneeko huono fiilis nauramalla?
Sanonta naurun ikää pidentävästä vaikutuksesta ei Kerkkäsen mukaan sellaisenaan pidä paikkaansa. Mutta huumorin synnyttämä yhteisöllisyyden kokemus kyllä tukee hyvinvointia, kun ihminen voi kokea kuuluvansa samalla tavalla ajattelevien porukkaan.
Joidenkin tutkimusten mukaan nauru voi lievittää esimerkiksi stressiä ja ahdistusta. Huumoria ei kuitenkaan synny väkisin.
– Väsyneenä, masentuneena tai peloissaan ihminen on yleensä sen verran lamaantunut, ettei hän nauti huumorista, vaikka sitä havaitsisikin. Päinvastoin jos yrittää hauskuuttaa vaikkapa surevaa ihmistä, se voi tuntua hänestä vähättelyltä.
Millainen huumori tekee hyvää – tai pahaa?
Jos huumori perustuu pilkkaan, se ei tee hyvää kenellekään. Kerkkänen painottaa, että esimerkiksi rasistinen, seksistinen tai muuten aggressiivinen ”huumori” ylläpitää syrjiviä rakenteita ja voi olla kohteeksi joutuneelle traumaattinen kokemus.
– Huumorin ei myöskään pitäisi kohdistua heikommassa asemassa olevaan ihmiseen. Niiden, joilla on valtaa ja julkisuutta, täytyy hyväksyä enemmän vitsailua.
Monesti kyse on makuasioista. Kerkkäsen sanoin ”yhdet loukkaantuvat vähän kaikesta ja toiset eivät oikein mistään”. Hyvä huumori edellyttää yhteistä käsitystä siitä, mikä on hauskaa ja millaisissa tilanteissa sopii vitsailla.
Kerkkänen kertoo, että jos olemassa olisi huumorin tutkimuksen peruskurssi, siellä käytäisiin läpi kolme huomioitavaa asiaa. Yksi on ihmisen persoona ja esimerkiksi vireystila. Toinen koskisi tilannetta – onko kyse häistä vai hautajaisista. Kolmas on huumorin tyyli eli esimerkiksi satiiri, sarkasmi tai musta huumori.
Yhdistelmästä riippuu, mikä kulloinkin ketäkin naurattaa. Mitään kaikkiin tilanteisiin sopivaa yleisohjetta ei ole.
Entä kun yhtä naurattaa ja toista ei?
Joillakin on tapana vitsailla kaikkialla ja kaikesta. Läheisissä ihmissuhteissa tekniikka ei välttämättä auta. Varsinkin päätöksenteko- ja valintatilanteissa esimerkiksi kumppani saattaa kyllästyä toisen jatkuvaan huulenheittoon, Kerkkänen toteaa.
– Jos asioista ei päästä puhumaan kunnolla, ihmissuhde ei pidemmän päälle toimi.
Yhteistä hauskuuden taajuutta ei pidä etsiä raivopäin. Kannattaa keskustella niin huumoriin liittyvistä kuin muistakin ristiriidoista rauhallisesti sitten, kun pahin suuttumus on hellittänyt.
Haluatko lukea lisää fiksuja juttuja mielen hyvinvoinnista? Tunne & Mieli löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi myös tilata kotiin.
