TEKSTI MERI NYKÄNEN
Miten omasta masennuksestaan kannattaa puhua kotona? Mielenterveyden keskusliiton kuntoutussuunnittelija Sanna Hyry kehottaa pitämään yllä avointa ja arkista puhetta.
Lapset ja nuoret ovat hyvin tarkkanäköisiä ja aistivat herkästi perheen tunneilmapiiriä. Jos asioista ei puhuta avoimesti, he saattavat herkästi syyllistyä tilanteesta.
Lapsi voi esimerkiksi ajatella, että hän on itse tehnyt jotain väärin ja siksi vanhempi ei halua tehdä hänen kanssaan asioita. Hän ei välttämättä osaa itsekseen päätellä, että syynä on masennukseen kuuluva jaksamattomuus.
On tavallista yrittää suojella lasta vaikeuksilta ja olla puhumatta niistä, mutta elämässä vastaan tulevat hankaluudet eivät estä lapsen kehitystä. Kun vaikeuksista puhutaan, lapsi osaa tulkita oikein vanhemman puheita ja tekoja. Hän tietää, että esimerkiksi vetäytyminen johtuu masennuksesta.
Lapselle on tärkeä puhua masennuksesta arkisin, hänen ikätasoonsa sopivin sanakääntein. Vanhempi voi kertoa, mitä masennus on ja miten se näkyy perheen arjessa.
Lapselle kannattaa myös sanoa, ettei hän ole vastuussa vanhemman jaksamisesta tai hoitamisesta. Hän voi elää omaa lapsen tai nuoren elämäänsä, vaikka vanhemmalla olisikin vaikeaa.
Puhumisen voi aloittaa esimerkiksi asioista, joita lapsi on nähnyt: ”Olet varmasti huomannut, että olen ollut viime aikoina väsynyt…” Voit kertoa vähän kerrallaan ja ottaa asian uudelleen puheeksi myöhemmin, jotta keskusteluyhteys säilyy. Jutteluun on hyvä valita rauhallinen ja kiireetön hetki.
Lapsi ei ehkä ensimmäisellä kerralla juurikaan juttele asiasta – se on ihan normaalia. Tärkeää on, että puhuminen on aloitettu ja lapsi tietää, että asiasta on lupa kysellä. Jos keskustelu tuntuu sinusta vaikealta, voit pyytää apua hoitotaholta tai joltakulta läheiseltäsi.
Lasta ja nuorta usein auttaa, jos hänellä on turvallisia aikuisia myös kodin ulkopuolella. Yksikin riittää.
Voitte keskustella yhdessä siitä, kenen perheen ulkopuolisen aikuisen kanssa lapsen olisi luonteva puhua. Turvallinen aikuinen voi olla vaikka mummu, pappa tai muu sukulainen, opettaja tai harrastusryhmän vetäjä. Apua voi saada myös koulun terveydenhuollosta, jos koette sen yhdessä tarpeelliseksi. On tärkeää, että vanhempi antaa lapselle luvan puhua perheen asioista.
Lapset, joille puhutaan kotona avoimesti läheisen mielenterveyden ongelmista, kehittävät itselleen hyviä selviytymiskeinoja. Kun saa selityksen asioille ja ongelmia ratkaistaan yhdessä aikuisten kanssa, saa keinoja selviytyä muistakin elämän haasteista.
Myös rutiinit ovat tärkeitä uudessa tilanteessa. Säännölliset aikataulut, ruoka-ajat ja ”tavallinen arki” riittävät luomaan turvallisuutta kaikille perheenjäsenille.
Lapselle on hyvä kertoa, että hän saa harrastaa ja viettää aikaa läheisten ihmisten kanssa, vaikka vanhempi ei kaikkeen jaksaisikaan osallistua. Lähipiiriä voi pyytää mukaan tukemaan lapsia, esimerkiksi kuskaamaan harrastuksiin, jos omat voimat eivät riitä.
Jos tarvitsette tukea asiasta puhumiseen tai perheen jaksamiseen, kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä hoitavaan tahoon. Voitte pyytää esimerkiksi Lapset puheeksi -keskustelua, jossa voitte ammattilaisten kanssa yhdessä suunnitella, miten perheenne jaksamista parhaiten tuettaisiin.
Tukea keskusteluun!
Fiksua luettavaa
Mieli.fi-sivustolta löytyy hyviä oppaita keskustelujen ja pohdintojen tueksi, esimerkiksi Lapset puheeksi, Miten autan lastani ja Mikä meidän vanhempia vaivaa.
Maksuttomia kursseja
Mielenterveyden keskusliitto järjestää maksuttomia kursseja, joilta saa tukea perheelle, kun vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia.
Vertaistukea perheelle
Finfamin yhdistysten kautta voi saada tukea koko perheelle, kun vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia.
Haluatko lukea lisää? Tunne & Mieli on fiksu lehti mielen hyvinvoinnista. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi myös tilata kotiin.
