TEKSTI ANNE SALOMÄKI
Englanniksi puhutaan bucket lististä, kun kirjataan asioita, joita halutaan tehdä ennen kuin kuollaan – eli potkaistaan ämpäriä, kick the bucket. Suuret haaveet kuuluvat yhdysvaltalaiseen mentaliteettiin, mutta ajattelutavalla voisi olla annettavaa suomalaisellekin.
Erikoispsykologi, tietokirjailija ja valmentaja Satu Pihlaja näkee listan ensisijaisesti mahdollisuutena edistää omannäköistä ja merkityksellistä elämää. Mutta miten välttää ”ämpärilistan” tuomat suorituspaineet ja varmistaa, että haaveet ovat oikeasti omia?
Listaa ja konkretisoi
Kun kirjaa haaveitaan ylös, tulee käytännön tasolla miettineeksi, mitä elämältä haluaa.
– Olisipa ihana matkustella ei vielä johda mihinkään, mutta haluaisin käydä Uudessa-Seelannissa on jo konkreettinen asia, Pihlaja sanoo.
Kun mielessä on konkreettinen tavoite, alkaa nähdä – ja itse järjestää – mahdollisuuksia sen toteuttamiseksi sen sijaan, että jäisi odottamaan parempia aikoja. Pihlaja muistuttaa, että monet elävät sitku-elämää eli ajattelevat tekevänsä asioita sitten, kun sopiva aika tulee.
– Harvoin myöhemmin on sen parempi aika kuin nytkään. Jos ei itse tee mitään haaveidensa hyväksi, eivät ne taivaastakaan eteen tipahda.
Huomaa pienetkin asiat
Haaveet voivat olla elämää mullistavia, kuten muutto ulkomaille tai ammatin vaihto, mutta yhtä lailla on lupa unelmoida pienistä ja arkisista asioista.
Neulomaan opettelu, säännöllisen juoksuharrastuksen aloittaminen tai uuden kielen harjoittelu eivät vaadi kohtuuttoman suuria taloudellisia tai ajallisia uhrauksia.
Haavelistalta voi löytyä myös arkea piristäviä tavoitteita, kuten jokaviikkoinen joogatunti tai kuukausittainen elokuvissa käynti ystävän kanssa. Silloin tulee priorisoineeksi itselle merkityksellisiä asioita ja tehneeksi muutoksia omassa arjessaan.
Joskus vähempikin riittää
Tavoitteista ei kannata tehdä liian tuhteja, ja itselleen on syytä olla lempeä. Pihlaja muistuttaa, että jos asettaa päämääräksi lukea 50 kirjaa vuodessa ja lukeekin 25, tavoite on silti 50-prosenttisesti täyttynyt.
– Ei itseään kohtaan kannata olla turhan tiukkapipoinen.
Tapojen syntyminen on hidasta, eikä esimerkiksi lenkkeilyharrastuksen aloittamista auta se, että ylisuorittaa itsensä kipeäksi verenmaku suussa. Pihlajan mukaan ammattiurheilijat tietävät hyvin sen, mikä monelta tavalliselta liikkujalta unohtuu: Jos jonain päivänä ei homma kulje, sitten toimitaan sen päivän kunnon ja voinnin mukaan. Muuten tulee vammoja.
– Joko tai -ajattelu on ihmisissä tiukassa. Se, ettei tee jotakin täydellisesti, ei tarkoita, ettei sitä kannattaisi tehdä lainkaan.
Keskity omiin haaveisiin
Joskus kadehdimme asioita, joita emme loppujen lopuksi edes haluaisi. Pihlaja toteaa, että muiden haaveiden erottaminen omista voi välillä olla vaikeaa. Lisäksi saatamme sortua pohtimaan, mitä muut haaveistamme ajattelevat, tai tavoittelemme tarkoituksella jotakin sellaista, millä yritämme tehdä vaikutuksen muihin.
– Kannattaa tosissaan miettiä, ketä varten tavoitelistaansa tekee ja onko siinä mukana näyttämisen halua.
Yksi tapa pohtia asiaa on kysyä itseltään, mitä tekisi, jos ei ikinä kertoisi saavutuksestaan kenellekään eikä julkaisisi siitä yhtäkään kuvaa somessa.
Muiden mahdolliset kannanotot on hyvä sivuuttaa myös silloin, jos haave osoittautuukin mukavaksi vain ajatuksena. Jos esimerkiksi avantouinti ei olekaan oma juttu, sen voi kaikin mokomin lopettaa. Lopputuloksen on velkaa ainoastaan itselleen.
Testaa unelmaasi
Isojen haaveiden kohdalla ei tarvitse heti haukata koko palaa. Esimerkiksi uuteen kaupunkiin tai ulkomaille muutosta haaveileva voi käydä ensin testikäynnillä kokeilemassa, miltä uudet nurkat tuntuisivat.
Pihlaja neuvoo, että isoa muutosta edellyttävää haavetta voi lähestyä mielikuvien voimin. Silloin ihminen elää vaikkapa viisi päivää ajatellen, että päätös on jo tehty.
– Jos miettii aamulla hampaita pestessä ja iltapalaa syödessä, että pian minä muutan Espanjaan, huomaa pian, millaisia ajatuksia tulee mieleen ja miltä idea todella tuntuu.
Sama toimii pienempiinkin toiveisiin. Tuntuuko ajatus avannossa käymisestä edelleen kutkuttavalta, vai alkaako varpaita palella ja kurkkua kutittaa inhottavasti heti pelkästä ajatuksesta?
Hyvä minä, uskalsin!
Satu Pihlaja on jo pitkään tehnyt itselleen vuosikompassia, joka auttaa käymään läpi mennyttä vuotta ja pohtimaan toiveita tulevalle. Sitä voi ajatella eräänlaisena bucket listin muotona, vaikka vuosikompassiin tulisikin kirjattua myös sellaisia toiveita, joihin ei itsellä ole juurikaan vaikutusvaltaa. Esimerkiksi elämänkumppanin löytäminen ei ole läheskään aina ihmisen omissa käsissä.
– Toisaalta silloinkin voi pohtia tavoitelistalleen asioita, joiden avulla voi tutustua uusiin ihmisiin, kuten tapahtumissa tai harrastuspaikoissa käymistä, Pihlaja neuvoo.
Iloa voi tuoda myös listan tekeminen takaperoisesti. Silloin saa olla kiitollinen menneisyyden minälle, joka uskalsi lähteä yksin reissuun, hypätä benjihypyn tai perusti kaveriporukalle kirjakerhon.
Haluatko lukea lisää fiksuja juttuja mielen hyvinvoinnista? Tunne & Mieli löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi myös tilata kotiin.
