TEKSTI JAANA TAPIO
Trauma on vaikea seuralainen. Se luikertelee mukaan läheisimpiin ihmissuhteisiin ja on aina valmiina tekemään niille hallaa. Sinnikkäällä työllä traumojensa kanssa voi kuitenkin tulla niin sinuiksi, etteivät ne vaikeuta elämää liikaa.
Trauma määritellään sietokyvyn ylittäväksi kokemukseksi, joka aiheuttaa psyykkisen vaurion. On osittain yksilöllistä, mikä aiheuttaa kenellekin trauman. Sama tilanne voi tuntua toisesta täysin sietämättömältä, kun taas toisella on sen käsittelyyn paremmat ongelmanratkaisukeinot.
– Siihen, miksi joku traumatisoituu ja toinen selviää, vaikuttavat monet asiat. Merkityksellistä on esimerkiksi se, missä iässä järkyttävä asia tapahtuu. Lapsilla ja nuorilla on vähemmän kapasiteettia selviytyä vaikeista tapahtumista jo ihan kehityksensä puolesta, sanoo psykoterapeutti, psykiatrinen erikoissairaanhoitaja Anna-Maija Lampinen Traumaterapiakeskuksesta.
Trauman syyt vaihtelevat
Yksittäinen vakavakin tapahtuma, kuten luonnonmullistus tai onnettomuus, on trauman syynä erilainen kuin vaikkapa lapsuudessa pitkään jatkunut kaltoinkohtelu. Jälkimmäisessä trauman aiheuttajia ovat ne, joihin luotamme eniten – usein omat vanhemmat.
Aina trauman taustalla ei ole suoranaista väkivaltaa. Kyse voi olla siitäkin, että lapsi on jäänyt ilman hoivaa ja huolenpitoa, hänet on esimerkiksi jätetty selviämään liian varhain yksin tai heitteille, eikä tervettä vuorovaikutussuhdetta ole päässyt syntymään. Näin on voinut käydä esimerkiksi vanhemman päihde- tai mielenterveysongelmien takia mutta myös muista syistä.
Tilastotietoa traumojen määrästä ei ole suoraan saatavilla, koska hoitojärjestelmämme toimii oireisiin pohjautuvien diagnoosien pohjalta. Tiedetään kuitenkin, että monien psyykkisten sairauksien, kuten masennuksen sekä päihdeongelmien, taustalta löytyy trauma.
Mieli tahtoo kieltää trauman
On tyypillistä, ettei traumatisoitunut tunnista omaa traumaansa. Hoitoon hakeudutaan oireiden vuoksi, ja niiden taustalla olevat traumat tulevat esiin ehkä vasta pitkänkin työskentelyn jälkeen. Oireena voi olla esimerkiksi masennus, ahdistus, päihdeongelma, syömishäiriö tai jokin pelko.
– Vakavasti traumatisoituneella voi olla pitkä tie trauman tunnistamiseen. Tunnistaminen on kuitenkin avain siihen, että asiaa voi alkaa käsitellä, Lampinen toteaa.
Traumatisoivien kokemusten luonteeseen myös kuuluu, että mieli haluaa unohtaa tai kieltää ne. Voi olla vaikea myöntää edes itselleen esimerkiksi sellaista kipeää asiaa, että oma puoliso on väkivaltainen. Trauma voikin vaikuttaa myös muistiin.
– Meillä ihmisillä on tarve suojata omaa mieltämme ja mennä elämässä eteenpäin, vaikka olisimme kokeneet kovia. Ei ole mitenkään epätavallista, että moni vähättelee omia kokemuksiaan, Lampinen sanoo.
Trauma voi aktivoitua psyykkisinä tai fyysisinä oireina jopa vuosia tapahtuneen jälkeen, usein kriisitilanteessa, kuten avioerossa tai muussa elämää mullistavassa muutoksessa. Moni syyttää itseään, ja voi kestää pitkään, ennen kuin tapahtuneesta osaa olla edes vihainen.
– Traumaoireiden nousu pintaan on kuitenkin aina myös mahdollisuus. Silloin traumaa on mahdollisuus alkaa käsitellä, Lampinen muistuttaa.
Sitkeä harjoittelu palkitsee
Traumatisoitunut voi terapian avulla alkaa vapautua menneisyydestä kumpuavasta häpeästä ja peloista.
– Toipuminen on mahdollista, ja enemmänkin. Myötätuntoisen itseymmärryksen avulla tulee monesti isoja oivalluksia. Ne vaikuttavat toimintakykyyn ja kykyyn solmia ihmissuhteita, joiden kautta taas saa korjaavia kokemuksia.
Toipumisen aikana oppii tunnistamaan, mitkä ovat itselle traumatriggereitä eli mitkä tapahtumat saavat traumaan liittyvät tunteet ja ajatukset aktivoitumaan. Näitä tilanteita voi oppia ennakoimaan ja samalla opetella keinoja, joiden avulla toimia tilanteissa aiempaa harkitummin.
– Traumareaktiot ovat autonomisen hermoston toimintaa, eli ne tapahtuvat ei-tahdonalaisesti. Vastalääke on, että oppii keinoja säädellä omaa oloaan niin, että pystyy miettimään reaktioille eri vaihtoehtoja.
Sitkeällä harjoittelulla vaikeat tunteet pikkuhiljaa helpottavat. Niinpä esimerkiksi tilanteessa, joka ennen olisi johtanut väkivaltaan, voi oppia ensinnäkin tunnistamaan tunteensa mutta tarvittaessa myös ottamaan aikalisän.
Myös erilaiset maadoitusharjoitukset, hengittäminen, mielikuvaharjoittelu ja vaikkapa asiasta kirjoittaminen ovat hyödyllisiä työkaluja.
– Toipuessa traumatisoitunut alkaa ymmärtää, että hänen kantamansa taakka ei ole se, mitä hän on, vaan seurausta jostakin, minkä ei olisi pitänyt tapahtua. Onhan se aika mullistava ajatus.
Mistä apua trauman käsittelyyn?
Ysittäisestä traumaattisesta tapahtumasta voi selvitä omin ja läheisten voimin varsinkin, jos taustalla on turvallinen lapsuus ja voimavarat muuten riittävät. Läheinen voi tarjota vakaat olosuhteet ja kuuntelevan korvan, ja sillä päästään jo pitkälle. Lähteisten kannattaa kuitenkin pitää huolta myös omasta jaksamisestaan.
Omien, voimakkaidenkin tunteiden kohtaaminen ja hyväksyminen, rutiineista kiinni pitäminen sekä perheeseen ja ystäviin tukeutuminen auttavat. Jos tilanne ei helpota kohtuullisessa ajassa, on syytä hakea muutakin apua.
Myös silloin, jos traumatisoituminen on ollut pidempikestoista ja tapahtunut esimerkiksi lapsuudessa, tarvitaan usein ulkopuolista apua. Ensimmäinen askel on ottaa yhteyttä oman paikkakunnan sosiaali- ja terveyskeskukseen, kriisipäivystykseen tai esimerkiksi perheneuvolaan.
Tyypillisesti trauman hoitona on psykoterapia. Sitä voidaan täydentää esimerkiksi silmänliiketerapialla (EMDR), joka on tehokasta erityisesti yksittäisen traumaattisen tapahtuman hoidossa.
– Myös vertaistukiryhmät ovat hyödyllisiä. Niissä kuulee, että muillakin on samanlaisia kokemuksia. Ryhmissä ei käydä traumamuistoja yksityiskohtaisesti läpi vaan opitaan saamaan parempi yhteys itseen sekä löytämään keinoja tulla toimeen traumaseurausten kanssa, Anna-Maija Lampinen sanoo.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 5/2023 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea lisää? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
