TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVAT EEVA ANUNDI
Aamu-uinti, zen-hetki laiturilla ja rauhassa nautittu kahvikupillinen pulikoinnin jälkeen. Ne ovat nykyisin Leena Valmulle suuria nautintoja.
Aina hänen aamunsa eivät ole olleet yhtä ihania ja kirkkaita. Monta kertaa herätys uuteen päivään on ollut edellisillan viinittelyn tahmaama ja mieltä on vaivannut, millä tavalla juhlissa tällä kertaa tuli sekoiltua.
Harmaa, sateinen marraskuun aamu vuonna 2016, jonkin aikaa 50-vuotisjuhlien jälkeen, oli yksi ikävimmistä.
Keho tuntui raskaalta viinin kittaamisen jäljiltä, ja miehenkin kanssa oli illalla ollut itkuista sanaharkkaa. Puoliso oli jälleen kerran huomautellut liiasta juomisesta.
Valmu pakeni häpeää ja ahdistusta pitkälle metsälenkille, ja istuessaan laholla puunrungolla litimärkänä hän päätti toimia.
Hän polkaisi käyntiin vuoden mittaisen kokeilun, jonka tavoitteena oli kohtuullistaa kaukana riskirajojen tuolla puolen huitelevaa alkoholinkäyttöä.
– Tuolta ajalta ei ole tarkkaa statistiikka, mutta arvioisin, että helposti meni pullo viiniä päivässä, Valmu kertoo.
Vuoden mittainen ihmiskoe
Biotieteilijän koulutuksen hankkinut Valmu työskenteli tuolloin kansainvälisen terveysteknologiayrityksen johtotehtävissä, joten juomisen hallintaakin oli luontevaa opetella bisnesmaailmasta tutun kvartaalijaon avulla.
Hän loi kullekin vuosineljännekselle säännöt ja tavoitteet ja vahti niiden saavuttamista systemaattisesti.
Esimerkiksi ensimmäisten kolmen kuukauden aikana alkoholia ei saanut nauttia ollenkaan. Toisen jakson aikana oli sallittua juoda kymmenen alkoholiannosta – siis alle kaksi viinipullollista – kuukaudessa, mutta yksin juominen ja väkevät olivat kiellettyjä.
Valmu on tottunut pienestä saakka jäsentämään ajatuksiaan kirjoittamalla, ja päiväkirjaan hän ryhtyi dokumentoimaan myös kohtuullistamisvuoden tapahtumia, tunteita ja ajatuksia.
Pian yksityiset merkinnät muuttuivat blogiteksteiksi, ja tämän vuoden keväällä niiden pohjalta julkaistiin päiväkirjatyylinen teos Ulos baarikaapista.
Painava syy kirjaprojektille ja julkiselle ulostulolle ongelmajuojana oli halu auttaa muita samassa tilanteessa olevia.
– Näen ympärilläni todella paljon liikaa juovia ihmisiä. Monet heistä myös tietävät juovansa paljon, mutta jos ainoa heille tarjottava malli on korkin sulkeminen kokonaan, he eivät edes myönnä ongelmaansa. Jos voisi vain vähentää ja siihen saisi tukea, ehkä monet kykenisivät siihen.
Hilpeydestä pahaan oloon
Lapsuuden perheessään Leena Valmu sai aika tavallisen mallin alkoholinkäyttöön. Taustaltaan vanhoillislestadiolainen äiti ei jouluisia viinilasillisia lukuun ottamatta juonut ollenkaan, mutta isälle alkoholi maistui.
– Isä oli iloinen, sosiaalinen juoja. Hänen juomisestaan on vain hyviä muistoja.
Teini-ikäisenä tai nuorena aikuisenakaan alkoholilla ei vielä ollut merkittävää osaa Valmun elämässä, mutta vähitellen tilanne muuttui.
Valmu tapasi kolmikymppisenä nykyisen miehensä, ja pariskunnan isot ja iloiset ystäväpiirit yhdistyivät. Perheeseen syntyi pian myös kaksi lasta, mutta se ei hyydyttänyt hilpeää menoa ja meininkiä.
– Olemme mieheni kanssa hyvin sosiaalisia, ja sosiaalisuus on aina ollut tosi alkoholikeskeistä. Me todella tykätään järjestää juhlia, ja vaikkapa vappuina juominen jatkui koko päivän ajan.
Pikkuhiljaa juominen alkoi lisääntyä ja viinipullon puoleen tuli käännyttyä yhä useammin myös silloin, kun oli paha olo ja paineet jyskyttivät päässä.
Suhdetta alkoholiin ei helpottanut sekään, että uralla eteneminen toi mukanaan edustuspäivälliset ja raskaat matkapäivät.
– Kun odotteli lentoa Atlantin yli, oli rankan työpäivän jälkeen helppo kitata ilmaista viinaa lentokentän loungessa. Alkoholi on pelottava aine, sillä jos sitä käyttää pahan olon puuduttamiseen, sitä tarvitsee koko ajan enemmän.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 6/2023 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea lisää? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
