Kun toimittaja-juontaja Baba Lybeckin tytär ja poika olivat pieniä ja työ kiireistä Nelosen uutisissa, stressikertoimet nousivat välillä korkeiksi. Sitten rentoutumisen muodoksi löytyi liikunta.

MARJO HENTUNEN, TEKSTI
HELI HIRVELÄ, KUVAT

Kun Baba Lybeck eli ruuhkavuosiaan 2000-luvun taitteessa, arjen aikataulutus oli palapeliä. Työvuorot Nelosen uutisissa olivat pitkiä ja hektisiä, minuuttipeliä, kirjoittamista ja suoria lähetyksiä, iltapäivästä puoleenyöhön. Itsestä huolehtimiseen ei juuri jäänyt aikaa. Välillä Baba oli niin väsynyt, ettei jaksanut tehdä mitään, lysähti vain kaukosäädin kädessä telkkarin ääreen.

­–Avomieheni on muusikko, joka oli välillä kiertueilla. Myös lapset harrastivat paljon ja kuljetimme heitä harrastuksiin. Meille järjestely sopi hyvin, vaikka se olikin välillä kalenterisulkeisia. Mies hoiti lapsia aamulla ja saimme apua myös mieheni äidiltä. Välillä meillä oli naapurintyttöjä lastenkaitsijoina, tein sitä itsekin teininä, Baba kertoo.

Työpäivien aikana syötiin, kun ehdittiin. Kun työkaverit valitsivat lähikaupasta pitsaa tai muuta ”tukevampaa” evästä, Baba otti usein salaattia sekä mansikoita, banaania ja maustamatonta jogurttia. Työkaverit vitsailivatkin, että Baballa on aina noita terveellisiä juttuja.

­–Edelleen suurinta herkkuani ovat turkkilainen jogurtti ja tuoreet marjat tai hedelmät. Välillä herkuttelen myös pullalla, suklaakakulla tai raparperipiirakalla. Arjessa suosin paljon kalaa ja kasviksia, syön parin tunnin välein.

Välillä Baba kävi kotona vain nukkumassa. Kun työvuoro päättyi 23.30, piti hetken aikaa nollata. Uni tuli noin kahden tietämissä yöllä.

–En ole onneksi ollut koskaan herkkäuninen. Olen aina nukkunut hyvin, jopa silloin, kun lapset olivat pieniä ja nukkuivat kainalossani. Uni on ollut voimavarani.

Neljän vuorokauden työputken katkaisi usein kuuden päivän vapaa, jolloin ehti hieman rentoutua.

Pyörtymiset pysäyttivät

Baba oli nuorena opiskellut kirjallisuustiedettä ja tiedotusoppia ja päätti viimeistellä opintonsa ennen kuin täyttäisi neljäkymmentä vuotta. Hän otti gradun kirjoittamiseen kuusi viikkoa opintovapaata, mutta opiskeli muuten työn ohella.

Yksi merkittävä käänne Baban elämässä tapahtui, kun Helsinki City Marathonin johtaja Pertti Raunio tuli puhumaan pitkänmatkanjuoksusta Baban työpaikalle. Mies vakuutti, että kuka tahansa, jolla on terveet jalat, voi  pärjätä siinä.

Aluksi Baba ei ottanut puheita kuuleviin korviinsa, sillä oli aina mielestään ollut lyhyenmatkanjuoksija, mutta päätti yllytyshulluna tarttua tilaisuuteen.

 

Olin teininä harrastanut juoksua ja huomannut, kuinka rentouttavaa se oli.

–Olin teininä harrastanut juoksua ja huomannut, kuinka rentouttavaa se oli. Perehdyin Tukholman maratonin harjoitusohjelmaan ja osallistuin ensimmäiselle puolimaratonilleni. Muutin haahuilun liikunnaksi. Kun päätin tietyt lenkkipäivät, nukuin paremmin ja heräsin virkeämpänä. Kun fyysinen kunto on hyvä, voi henkisestikin paremmin, ja jaksaa suhtautua elämään ja vastaan tuleviin murheisiin valoisammin.

Vuonna 2000 Baban terveys alkoi reistailla ja hän pyörtyi muutaman kerran. Se sai pysähtymään ja miettimään omaa hyvinvointia.

–Minulle tehtiin verikokeita ja tutkimuksia, mutta mikään ei ollut pielessä. Lääkäri suositteli, että minun pitäisi alkaa syödä säännöllisemmin, sillä olen aina ollut luontaisesti hoikkuuteen taipuvainen. Joskus korvasin aterioita kahvilla ja se kostautui. Yhdessä vaiheessa ostin ison teekupin ja aloin juoda vihreää teetä.

Juoksua myös sateessa ja myrskyssä

Baba nauttii erityisesti ulkona liikkumisesta, kuntosalit eivät ole koskaan olleet hänen juttunsa. Edes sää ei rajoita liikkumista. Mitä rajumpi sää, sitä mielekkäämmältä liikkuminen tuntuu. Esimerkiksi sade ja myrsky tuntuvat luuytimissä asti ja saavat stressin ja pahan tuulen kaikkoamaan.

Nyt seitsemän vuotta Uutisvuodon ankkurina toiminut nainen harrastaa juoksun ohella niin uintia, kahvakuulailua kuin pyöräilyäkin. Tanssikin on tuttu laji. Baba muistetaan myös Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta.

Baban mielipaikkoja ovat rannat ja saaret. Uimaan hän suuntaa usein Katajanokalle, kodin lähellä sijaitsevaan Merikylpylä Allas Sea Pooliin.

–Aamuisin siellä on ihanan rauhallista. Saatan olla yksin altaassa ja saunassa. Freelancerina minulla ei ole säännöllisiä työaikoja, vaan voin aloittaa aamun vaikka uimalla. Kesällä uin myös luonnonvesissä. Keho tuottaa hyvänolonhormoneja, niihin jää helposti koukkuun. Liikunta auttaa jopa unohtamaan kiireen, se on halpaa terapiaa, mutta missään tapauksessa kaikki asiat eivät ratkea liikunnalla.

Baba on liikkuessaan tehnyt tärkeitä ja vaikeita päätöksiä. Kerran hän päätti irtisanoutua silloisesta työpaikastaan, jossa oli jo pitkään tuntenut oloni huonoksi.

–Siinä uidessa kaakelinpohjia tuijotellessani upposin ikään kuin omaan maailmaan ja ajatukset olivat yhtäkkiä kirkkaita ja selkeitä.

Lue koko juttu Tunne & Mieli -lehden numerosta 4/2017.

Tilaa lehti