Ystävyyden
yhtälöitä
14.2.2019
Muutin viime syksynä Espanjaan koirani kanssa. Monet kauhistelivat sitä, että uskalsin muuttaa yksin. Minä taas luotin, etten tulisi olemaan yksin. Minulla oli jo kokemus siitä, että saan helposti ystäviä tai ainakin kavereita. Jotenkin ihmeellisesti niin tapahtui täälläkin heti ensi päivistä lähtien.
Ystävä- ja tuttavapiirini on aina ollut yhtä kirjava kuin on ollut elämänikin. En ole luonteeltani mikään mega-ekstrovertti, vaikka olenkin avoin. En myöskään ole maailman puheliain ihminen, mutta olen hyvä kuuntelija.
Erityisesti olen aina ollut äärettömän utelias. Siksi olen ehtinyt olla monessa mukana, kuten opiskellut joka vuosi jotain uutta, tehnyt monenlaista työkeikkaa ja hakeutunut samanhenkisten ihmisten pariin. Tästä kaikesta on jäänyt erilaisia suhteita elämääni, mikä on auttanut myös yllättäen uudessa elämäntilanteessani. Joihinkin Espanjassa asuviin ihmisiin olen tutustunut tänne muutettuani ja toisiin olin tutustunut jo edellisillä reissuillani. Joistakin sain vinkkejä tutuilta ja jopa tuntemattomilta, kun he kuulivat, minne olin muuttamassa.
Kolumnisti Satu Väisänen on toimittaja, kirjailja ja bloggaaja.
Vaikka olen saanut helposti uusia ystäviä ja kavereita, eivät suhteet ole aina kestäneet kuin tietyn ajan. Erään teorian mukaan tosi ystävyyden lujittumiseen tarvitaan jopa 200 tuntia. Ehkä se pitää paikkansa.
Mielestäni jo yhden tosiystävän saaminen on onnekasta.
Vaikka joillakin itsensä kehittämisen kursseilla olemme tunteneet toisemme hyvinkin läheisiksi jakaessamme keskenään intiimeitä asioita, olemme voineet kurssin ulkopuolella huomata, että eihän meillä olekaan oikein muuta yhteistä. Ne ystävät, jotka jäivät Suomeen, olen tuntenut parhaimmillaan 10–20 vuotta, ja heidän kanssaan olen kokenut tuhansien tuntien edestä monenlaisia elämänvaiheita.
Mielenkiintoisia lukuja ovat nämäkin: erään teorian mukaan elämäämme mahtuu vain tietty määrä ihmisiä, joille meidän on mahdollista antaa aikaamme ja energiaamme. Tosiystäviä on 3–5, hyviä ystäviä 15 ja kavereita 50. Merkityksellisten ihmisten rajapyykki on 150, sisältäen kaikki mahdolliset ympärillämme olevat ihmiset. Luvut kuulostavat aika isoilta. Mielestäni jo yhden tosiystävän saaminen on onnekasta. Lisäksi, kun todellisen ystävyyden eteen tulee nähdä myös vaivaa, ei syvällisiä suhteita ehkä pystykään pitämään yllä kovin montaa. ”Reservissä” voi helposti olla enemmänkin hyviä kavereita, joiden kanssa ollaan yhteydessä vain silloin tällöin.
Jos ajateltaisiin, että vain 200 jaetun tunnin jälkeen voi saada tosi ystävän, voisi kuvitella, että vanhemmalla iällä ystävystyminen olisi todella vaikeaa. Itse kuitenkin uskon, että laadulla voi korvata aikaa. Lyhyessäkin ajassa voi kokea paljon asioita, jotka hitsaavat yhteen. Oikean ystävän kanssa suhteeseen kuuluu hauskanpidon lisäksi myös syvällisiä kokemuksia: sitä, että näytämme toiselle oman haavoittuvaisuutemme, saamme tukea ja hyväksymme myös toisen juuri sellaisina kuin hän on.
Minusta on lohdullista ajatella, että voin tavata milloin vain uuden ystävän tai kaverin, jos vain olen sille avoin. On myös hyvä muistaa, että ystäviä ei noin vain saada, vaan todellinen ystävyys on sekä antamista että saamista, molemminpuolista yhteydenpitoa ja tukemista. Uskon, että lyhemmilläkin kohtaamisilla on tarkoituksensa. Me kaikki olemme myös toistemme opettajia ja auttajia.
Kuuntele!
Kolumni on tehty yhteistyössä Ylen Havaintoja ihmisestä -ohjelman kanssa. Ystävänpäivän jaksossa käsitellään ystävyyttä: Millainen vaikutus ystävyydellä on meihin? Millainen on hyvä ystävä? Miksi ystävyys joskus katkeaa? Mitä jos ei ole yhtään ystävää? Miten uusiin ihmisiin tutustumista voi helpottaa?
Tunne & Mieli on mielen hyvinvoinnista kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.
Kolumnisti Satu Väisänen on toimittaja, kirjailja ja bloggaaja.
Ystävyyden
yhtälöitä
14.2.2019
Muutin viime syksynä Espanjaan koirani kanssa. Monet kauhistelivat sitä, että uskalsin muuttaa yksin. Minä taas luotin, etten tulisi olemaan yksin. Minulla oli jo kokemus siitä, että saan helposti ystäviä tai ainakin kavereita. Jotenkin ihmeellisesti niin tapahtui täälläkin heti ensi päivistä lähtien.
Ystävä- ja tuttavapiirini on aina ollut yhtä kirjava kuin on ollut elämänikin. En ole luonteeltani mikään mega-ekstrovertti, vaikka olenkin avoin. En myöskään ole maailman puheliain ihminen, mutta olen hyvä kuuntelija.
Erityisesti olen aina ollut äärettömän utelias. Siksi olen ehtinyt olla monessa mukana, kuten opiskellut joka vuosi jotain uutta, tehnyt monenlaista työkeikkaa ja hakeutunut samanhenkisten ihmisten pariin. Tästä kaikesta on jäänyt erilaisia suhteita elämääni, mikä on auttanut myös yllättäen uudessa elämäntilanteessani. Joihinkin Espanjassa asuviin ihmisiin olen tutustunut tänne muutettuani ja toisiin olin tutustunut jo edellisillä reissuillani. Joistakin sain vinkkejä tutuilta ja jopa tuntemattomilta, kun he kuulivat, minne olin muuttamassa.
Vaikka olen saanut helposti uusia ystäviä ja kavereita, eivät suhteet ole aina kestäneet kuin tietyn ajan. Erään teorian mukaan tosi ystävyyden lujittumiseen tarvitaan jopa 200 tuntia. Ehkä se pitää paikkansa.
Mielestäni jo yhden tosiystävän saaminen on onnekasta.
Vaikka joillakin itsensä kehittämisen kursseilla olemme tunteneet toisemme hyvinkin läheisiksi jakaessamme keskenään intiimeitä asioita, olemme voineet kurssin ulkopuolella huomata, että eihän meillä olekaan oikein muuta yhteistä. Ne ystävät, jotka jäivät Suomeen, olen tuntenut parhaimmillaan 10–20 vuotta, ja heidän kanssaan olen kokenut tuhansien tuntien edestä monenlaisia elämänvaiheita.
Mielenkiintoisia lukuja ovat nämäkin: erään teorian mukaan elämäämme mahtuu vain tietty määrä ihmisiä, joille meidän on mahdollista antaa aikaamme ja energiaamme. Tosiystäviä on 3–5, hyviä ystäviä 15 ja kavereita 50. Merkityksellisten ihmisten rajapyykki on 150, sisältäen kaikki mahdolliset ympärillämme olevat ihmiset. Luvut kuulostavat aika isoilta. Mielestäni jo yhden tosiystävän saaminen on onnekasta. Lisäksi, kun todellisen ystävyyden eteen tulee nähdä myös vaivaa, ei syvällisiä suhteita ehkä pystykään pitämään yllä kovin montaa. ”Reservissä” voi helposti olla enemmänkin hyviä kavereita, joiden kanssa ollaan yhteydessä vain silloin tällöin.
Jos ajateltaisiin, että vain 200 jaetun tunnin jälkeen voi saada tosi ystävän, voisi kuvitella, että vanhemmalla iällä ystävystyminen olisi todella vaikeaa. Itse kuitenkin uskon, että laadulla voi korvata aikaa. Lyhyessäkin ajassa voi kokea paljon asioita, jotka hitsaavat yhteen. Oikean ystävän kanssa suhteeseen kuuluu hauskanpidon lisäksi myös syvällisiä kokemuksia: sitä, että näytämme toiselle oman haavoittuvaisuutemme, saamme tukea ja hyväksymme myös toisen juuri sellaisina kuin hän on.
Minusta on lohdullista ajatella, että voin tavata milloin vain uuden ystävän tai kaverin, jos vain olen sille avoin. On myös hyvä muistaa, että ystäviä ei noin vain saada, vaan todellinen ystävyys on sekä antamista että saamista, molemminpuolista yhteydenpitoa ja tukemista. Uskon, että lyhemmilläkin kohtaamisilla on tarkoituksensa. Me kaikki olemme myös toistemme opettajia ja auttajia.
Kuuntele!
Kolumni on tehty yhteistyössä Ylen Havaintoja ihmisestä -ohjelman kanssa. Ystävänpäivän jaksossa käsitellään ystävyyttä: Millainen vaikutus ystävyydellä on meihin? Millainen on hyvä ystävä? Miksi ystävyys joskus katkeaa? Mitä jos ei ole yhtään ystävää? Miten uusiin ihmisiin tutustumista voi helpottaa?
Tunne & Mieli on mielen hyvinvoinnista kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.
