Pahimpia ovat normit, joista ei puhuta
6.10.2017
Nathan Hillin menestysromaanissa Nix on rohkea sotilas, joka toimii kuolemanvaarassa kylmäpäisesti. Mutta sen sijaan hän ei uskalla jutella tytölle, jota rakastaa. Rohkeutta on monenlaista, eikä kaikkiin rohkeiden lajeihin ole kannustettu samalla tavalla kuin niihin, jotka vaativat tunteiden tukahduttamista tai vähintään piilottamista.
Erityisesti rakkauteen ja ruumiillisuuteen liittyy meidän kulttuurissamme paljon sellaisia asioita, joista olemme oppineet vaikenemaan, koska niitä pidetään noloina tai jopa ällöttävinä. Näin pääsee syntymään kiiltävä ja sliipattu kuva ihmisen kehosta. Sellainen, johon ei mahdu syöksyripuleita liiallisen kahvinjuonnin seurauksena, pimppipieruja pikaisessa yhdynnässä, lerputtavia kaluja, lepattavia häpyhuulia, hikinäppylöitä nivusissa ja eriparitissejä.
Pidin nuorempana 9-12-vuotiaille tytöille suunnatussa Sisters-lehdessä kysymys–vastaus-palstaa. Sain kuukausittain satakunta kirjettä, jotka alkoivat sillä, että lapset kertoivat pituutensa ja painonsa ja kysyivät, onko se ok. Aina silloin tällöin laitoin lehteen tämän ikuisen kysymyksen ja selitin vastauksessa, miksi jokainen on ok juuri sellaisena kuin on. Luulen, että aikuiset tarvitsisivat aivan vastaavanlaista palvelua. Listat vain ovat pidentyneet olenko ok -kysymyksen edellä.

Kolumnisti Rosa Meriläinen on vapaa kirjoittaja ja feministi. Kuva: Heini Lehväslaiho
Allen Ginsbergin kauniissa Sunflower sutra -nimisessä hippirunossa kysytään, milloin unohdit olevasi kukka. Omassa tapauksessani se tapahtui jokseenkin yksitoistavuotiaana. Siihen asti olin pitänyt omaa omanlaisuuttani hienona. Siitä pitäen olin tietoinen siitä, että on olemassa standardeja, joihin en mahdu.
Useimmat sosiaaliset normit muuttuvat ääneen lausuttuina naurettaviksi.
Mitä vanhempi minusta on tullut, sitä parempi olen ollut taistelemaan standardeja vastaan. Pahimpana pidän kaikkia niitä normeja, joista ei suoraan puhuta. Olemme vain tietävinään, miten häpykarvat kuuluu ajella ja mitkä kiinnostuksenkohteet ovat sopivia. Useimmat sosiaaliset normit muuttuvat ääneen lausuttuina naurettaviksi. Ai, miten niin kaikilla pitäisi olla yhtään mitään samalla tavalla?
Siksi olen ollut mukana Lupa puhua – Sex, Tits & Periods -kampanjassa, jossa on kannustettu ihmisiä jakamaan kokemuksiaan siitä, mistä kaikesta pitäisi olla lupa puhua ja mitä siitä on seurannut, kun sitä ei ole ollut. Jotta olisimme vapaita olemaan oma itsemme. Olemaan kukkia – siis kukoistamaan.