TEKSTI HELINÄ KUJALA
Äiti tietää taas, mikä minulle on parasta. Miksi jäädyn enkä pidä puoliani, vaikka olen jo neljäkymmentä!
Vanhemman kypsymättömyys jättää lapseen jälkiä, jotka vaikuttavat hänessä vielä aikuisenakin. Kypsymättömyys on voinut ilmetä esimerkiksi korostuneena vaativuutena, kontrollointina ja kriittisyytenä lasta kohtaan.
Psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti Katja Myllyviita on asiakastyössään huomannut vaativan vanhemmuuden yleistyneen kymmenen viime vuoden aikana.
Vaativa vanhempi voi näyttäytyä superäitinä tai -isänä, joka tekee paljon lastensa hyväksi: auttaa koulutehtävissä, valmentaa harrastuksissa, asettaa lapsen menestyksen usein omien tarpeidensa edelle.
Jos lapsen on vastattava kohtuuttomiin odotuksiin, hän ehkä huomaa aikuisena olevansa sarjasuorittaja, joka ei pysty aidosti iloitsemaan saavutuksistaan. Tai hän pitää itseään luuserina, jonka ei kannata edes yrittää.
– Tietynlainen vaativuus toki kuuluu terveeseenkin vanhemmuuteen. Jos Wilma-viestissä kerrotaan, että läksyt ovat olleet tekemättä, vanhemman pitää katsoa, että lapsi asettuu niitä tekemään. Raja voi ylittyä, jos vanhempi alkaa tehdä koulutöitä lapsen puolesta ja auttaa häntä tavalla, joka passivoi lasta, Myllyviita sanoo.
Vanhemman kypsymättömyys voi ilmetä myös epävakautena, rajattomuutena, passiivisuutena ja torjuvuutena – tai eri piirteiden yhdistelmänä. Kypsymättömyyden astekin voi vaihdella hienovaraisesta lapsen tarpeiden sivuuttamisesta avoimen julmaan kohteluun.
Näitä piirteitä Myllyviita käsittelee kirjassaan Sairas perhe – Kun vanhempi ei kasva aikuiseksi (Duodecim 2025). Usein vanhemman aikuiseksi kasvamista jarruttaa tämän omassa lapsuudessaan kokema kaltoinkohtelu. Kyse on siis sukupolvien yli heijastuvista traumoista.
Epävakaan ja passiivisen liitto
Millähän tuulella isä tänään on?
Epävakauteen kuuluu voimakas minätilojen vaihtelu, joka lapselle näyttäytyy arvaamattomuutena ja ennakoimattomuutena. Kaikki on ihan hyvin, kunnes yhtäkkiä tavarat lentelevät tai mykkäkoulu alkaa. Perheessä saattaa olla myös fyysistä väkivaltaa.
Epävakaus voi johtua persoonallisuushäiriöstä tai päihteiden käytöstä – joskus kummastakin.
– Tällaisessa perheessä lapsesta tulee valpas. Hän alkaa lukea rivinvälejä ja kehittää anturit tunnistamaan hienovireisiäkin tunnelman muutoksia. Se voi auttaa elämään vanhemman kanssa mutta muuttua myöhemmin raskaaksi. Sosiaalisista tilanteista tulee kuormittavia, Katja Myllyviita sanoo.
Passiivinen vanhempi taas on usein epävakaan tai päihteitä käyttävän vanhemman puoliso. Tasapainon säilyttämiseksi hän myötäilee ja joustaa mutta ei pysty suojelemaan itseään eikä lastaan.
Usein lapsen ollessa pieni passiivinen isä tai äiti on lapselle se kiva ja turvallinen vanhempi. Sittemmin hänen alistuvuutensa estää lasta itsenäistymästä, koska tämä kantaa jatkuvaa huolta vanhemman selviytymisestä. Myllyviita puhuu perheen draamakolmiosta.
– Päihdeongelmainen tai muuten epävakaa vanhempi on perheen pahis, ja passiivinen vanhempi on uhri. Lapsesta tulee sankari ja vastuunkantaja, joka yrittää pelastaa uhrivanhemman.
Kaverivanhempi on rajaton
Voiko vanhempi olla lapsensa bestis?
Jos vanhempi ei kykene vastuullisen aikuisen rooliin, tämänkaltaiseen asetelmaan saatetaan päätyä. Niin kutsutun kaverivanhemman on vaikea asettaa lapselle rajoja, koska hän ei pysty ottamaan vastaan tämän pettymystä. Lapsessa se herättää turvattomuutta.
Vanhempi saattaa jopa kietoa lapsensa symbioosiin, jossa lapsesta tulee vanhemman uskottu tai tukihenkilö.
Vanhemman rajattomuus altistaa lapsen emotionaaliselle insestille. Se voi tarkoittaa esimerkiksi, että vanhempi kertoo lapselle parisuhteensa intiimeistä asioista, kommentoi lapsen ulkonäköä seksuaalissävytteisesti tai flirttailee tälle. Räikeimmin raja ylittyy, jos vanhempi kajoaa lapseen fyysisesti.
– Yhteistä kaikille kypsymättömän vanhemmuuden piirteille on, että lapsi ei saa olla lapsen asemassa. Se rooli riistetään häneltä, Myllyviita toteaa.
Emotionaalista insestiä kokeneella ei ole tilaa kehittää omaa, vanhemmasta erillistä identiteettiä. Hänen on aikuisena vaikea tunnistaa sopivia rajoja ja suojella itseään ihmissuhteissaan. Hän saattaa olla yltiöavoin ja kertoa traumaattisista kokemuksistaan tuntemattomille tai avautua niistä sosiaalisessa mediassa.
Toisessa ääripäässä hän elää yksin eikä halua päästää ketään lähelleen.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 2/2026 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea koko jutun? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi myös koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
