Oikean hoidon löytäminen ei ole helppoa

8.6.2018

Minulla on käynyt satumainen tuuri omien mielenterveysongelmieni kanssa. Olen päässyt työterveyden piirissä ollessani psykiatrille ja myöhemmin toisen masennuskauden aikana julkisen terveydenhuollon kautta depressiohoitajalle. Lisäksi olen saanut kolmannelta sektorilta elämän kriisitilanteessa ennaltaehkäisevää apua käymällä vertaistukiryhmässä. Kaikki avun muodot lääkkeistä lätinään ovat olleet minulle tepsiviä.

Ei hoidon piiriin pääsy silti ole helppoa ollut. Suurin este on ollut omassa päässä. Noin vuosi ennen toista masennuskauttani tunnistin ensioireet itsessäni. Mahassa kiehuvan myrkyn, joka oli fyysistä kipua aiheuttava itseinho. Tajusin tarvitsevani ulkopuolista apua.

Koska en vapaana taiteilijana ollut työterveyden piirissä, en tiennyt minne mennä. Kaikki vaihtoehdot tuntuivat huonoilta ja vaikeilta. Kavereiden vinkeistä en jaksanut valita omaani. Päädyin jatkamaan sinnittelyä siihen asti, kun oli jo pakko tehdä jotain selviytyäkseni töistä ja kotitöistä.

Ulkopuolelta on aina niin helppo sanoa, että mikset hakenut apua.

Kolumnisti Rosa Meriläinen on vapaa kirjoittaja ja feministi. Kuva: Heini Lehväslaiho

Minulla on vaikeuksia saada raahattua itseäni lääkäriin edes luunmurtumassa ja päästäni terveenä. Silloinkin helposti ajaudun ajattelemaan, etten halua kuormittaa systeemiä ja etten ansaitse hoitoa, koska vaiva on omaa syytäni. Mitä heikommassa hapessa ihminen on, sitä vähemmän häntä kirittää toiveikas optimismi ja sitä enemmän nujertaa arvottomuuden kokemus.

Mitä heikommassa hapessa ihminen on, sitä vähemmän häntä kirittää toiveikas optimismi ja sitä enemmän nujertaa arvottomuuden kokemus.

Suosittelen lämpimästi Katariina Sourin uusinta kirjaa Sarana, jossa hän käsittelee omista mielenterveysongelmistaan selviytymistä. Vaikka ei olisikaan Sourin kanssa aina samaa mieltä, vertaistukea saa silti. On hyvin samastuttavaa lukea Sourin vaikeuksista löytää oikea hoito ja oikea diagnoosi.

Terapeutteja on moneen junaan, eikä kaikki toimi kaikilla. Oikean terapiamuodon löytäminen voi nähdäkseni olla vielä vaikeampaa kuin oikean lääkehoidon määrittely.

Kokeneelle mielenterveyskuntoutujalle voi olla myös uuvuttava ajatus aloittaa jälleen uusi terapia. Siksi kai minäkin tunnen niin monta, jotka eivät jaksa käydä missään hoidossa, vaan mieluummin vain syövät lääkkeensä ja keskittyvät elämässään johonkin muuhun kuin omaan paranemiseensa, johon eivät kai ihan uskalla uskoa.

 

Kolumni on ensin julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 3/2018. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.

Tilaa lehti