Riittävätkö revontulet taivaskanavaksi?
5.10.2018
Isäni syyttää minua luddiitiksi, kehityksen protestoijaksi, vastustaessani kaikkia mahdollisia nykyajan kotkotuksia erämaamökillemme Enontekiöllä. Kun vanhempani selaavat tablettia, minä ja 12-vuotias lapseni puhisemme paheksuvasti vieressä.
Lapseni ei suostu avaamaan Lapissa edes puhelintaan. Minä olen joutunut joskus tekemään siellä jopa töitä. Silti minulla on ollut omasta mielestäni varaa valittaa, kun tekniikkaa mieluusti ja paljon käyttävä vanhempi sukupolvi on käynyt lainaamassa naapurimökistä aggregaatin ja virittänyt jalkapallokisat pirttipöydälle. Pyhäinhäväistystä!
Korvessahan kuuluisi katsoa vain kuukkeli-liveä (aamupuuron jämiä keittiön ikkunan alle syömään saapuneita lintuja), telkkaria (takkatulta) ja taivaskanavaa (revontulia).
Kolumnisti Rosa Meriläinen on vapaa kirjoittaja ja feministi. Kuva: Heini Lehväslaiho
Olen tietysti myös paperilehti-ihminen. Luen kirjat ja lehdet paperisina versiona paitsi siksi, että asiat jäävät paremmin päähän, kun ne ovat käsinkosketeltavia, myös siksi, etten voi jättää väliin sitä aukeamaa, joka ei ole kärjessä omalla kiinnostuslistallani. Haluan altistua niillekin uutisille, jotka tuntuvat tylsiltä, vaikeilta tai kaukaisilta.
Osallistuin tutkimukseen, jossa ylläpidettiin mielenterveyttä sähköpostien avulla.
Televisiota katson yleensä sen mukaan, mitä sieltä sillä hetkellä tulee.
Kun mieheni meni ja hankki meille viihdepaketin, jonka avulla televisiosta voi katsoa koska tahansa mitä tahansa, mökötin pari päivää ja teeskentelin, etten osaa käyttää uutta kaukosäädintä. Taas meni kaikki hetkeksi pilalle. Onneksi sarjoja ei sieltä kuitenkaan ole alettu katsoa, vaan edelleenkin televisiorutiinejamme rytmittävät televisiouutiset ja keskeltä katsomaan aloitettu elokuva. Hauskinta on arvailla, mitä ihmettä tässä on tapahtunut ja mistä tämä ylipäänsä kertoo.
En minä oikeasti kavahda kaikkia nykyaikaisia ratkaisuja. Osallistuin aikoinaan masennuksesta toivuttuani jopa sellaiseen THL:n tutkimukseen, jossa ylläpidettiin mielenterveyttä viikoittaisten sähköpostien avulla.
Tein tunnollisena ihmisenä kaikki kotiläksyt huolella ja koin saavani siitä ihan yhtä konkreettista apua kuin terapiasta. Uskon digipalveluiden voimaan.
Aina silloin tällöin opettelen jonkin uuden mobiilisovelluksen käytön ja joskus jopa innostun leikkimään niillä. Suhteen tekniikkaan ei tarvitse onneksi olla vain joko varauksettoman epäluuloinen tai yltiöpäisen innostunut.
Kolumni on ensin julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 5/2018. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka julkaisija on Mielenterveyden keskusliitto.
