Maaret Kallio: “Pyrin sitkeästi kohti hankaliakin tilanteita ja tunteita”

TEKSTI LAURA PÖRSTI KUVA SUSANNA KEKKONEN

     

Kun kouluttajapsykoterapeutti Maaret Kallio istuu metrossa työmatkallaan Espoosta Helsingin keskustaan, hän tarkkailee ihmisiä.

Mitähän he miettivät? Millaisia tarinoita heillä on?

Tapa tietysti kertoo Kallion loputtomasta mielenkiinnon kohteesta, ihmisestä, mutta paljastaa hänestä myös jotakin muuta. Hän nimittäin ei tartu metromatkalla kännykkään ja kuunteleekin korkeintaan musiikkia.

Taustalla on yksinkertainen, vanhanaikainen ja ehkä myös tylsä ajatus. Kallio haluaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

– Miksi haluaisin täyttää aivoni jollain podcastilla, jossa joku pölisee siitä, mitä näki matkalla studiolle tai mitä söi aamupalaksi, hän kysyy.

Hän ei vastusta podcasteja vaan sitä, että vahvat kuulo- ja näköärsykkeet valtaavat huomiomme jatkuvasti.

– Jos koko ajan tuuttaa informaatiota sisään, mieli ei ehdi prosessoimaan mitään. Silloin emme yhtään tiedä, mitä sisällämme tapahtuu, ja on paljon vaikeampi keskittyä myös toisen ihmisen äärelle.

Tämä on yksi niistä asioista, jotka tässä ajassa haastavat mielenrauhaa. Kalliolla on aiheesta paljon sanottavaa – niin paljon, että viime syksynä häneltä ilmestyi aiheesta 333-sivuinen tietokirja.

Tärkeintä täytyy varjella

Ensimmäinen kolumni Helsingin Sanomissa ilmestyi reilut 11 vuotta sitten. Siinä Maaret Kallio – tuolloin vielä tuiki tuntematon Väestöliiton erityisasiantuntija – pohti digilaitteiden vaikutusta ihmissuhteisiin. 

Vuosi kolumnin alkamisen jälkeen Kallio aloitti Ensitreffit alttarilla -ohjelman yhtenä asiantuntijana ja nousi nopeasti koko kansan tuntemaksi psykoterapeutiksi.

Kaikkia sittemmin yrittäjäksi ryhtynyt terapeutti ei miellyttänyt.

– Alkuun sain kolumneista paljon pilkallistakin palautetta. Nykyään hyväksytään paremmin se, että vaiettuja asioita sanoo suoraan. Mielenterveyden teemoja voi käsitellä avoimemmin, Kallio arvioi.

Hänen viimeinen kolumninsa Hesarissa ilmestyi toukokuussa, mutta muita töitä riittää. Pari päivää viikossa Kallio pitää yksityisvastaanottoa psykoterapeuttina. Lisäksi hän puhuu ja kouluttaa.

Vähintään yksi arkipäivä viikossa on varattu kirjoittamiselle. Mielenrauha on Kallion kymmenes tietokirja, ja lisäksi hän on kirjoittanut joukon lastenkirjoja.

– Paras päivä on kirjoituspäivä, hän sanoo.

Niitä päiviä Kallio varjelee tarkasti, jotta syvällinen työ onnistuu. Hän viettää päivän yksin kotona verkkareissa, käy välillä koiran kanssa ulkona ja ehkä meressä uimassa, ajattelee ja kirjoittaa. Silloin ei ole aikaa palavereille.

– Olen oppinut, että en voi yhdistää esimerkiksi isoja luentoja ja kirjoittamista samaan päivään. Se ei onnistu, koska vireystilat ovat liian erilaisia.

Kallio muistuttaa, että yhteys itseen on osa mielenrauhaa. On pysähdyttävä oman elämän äärelle rehellisesti ja pohdittava omia arvojaan – sitä, mikä on tärkeintä ja mitä haluaa varjella.

– Kun on yhteydessä itseensä, toisen ymmärtäminen on selkeämpää. Mielenrauhan kannalta on tärkeää päästää irti omasta navastaan ja kääntää katsetta ulospäin. Ihminen voi hyvin, kun hän saa tehdä itselleen merkityksellisiä asioita, joista on apua ja iloa myös toisille

 

Rauhan kuuluu horjua

Maaret Kalliosta voisi ajatella, että hän on mielenrauhan perikuva: haastattelussakin hän on keskittynyt ja hymyilevä ihminen, joka puhuu selkeästi ja lempeästi mutta jämäkästi.

Kallion mielestä mielenrauha käsitetään kuitenkin tällaisessa päätelmässä väärin, jonkinlaiseksi pinnalliseksi ominaisuudeksi.

– Mielenrauha ei ole sitä, että olisi alati rauhallinen, vaan se on kykyä palata rauhalliseen mieleen myrskyistä huolimatta.

Tavoitteena ei siis ole se, että mielenrauha ei koskaan horjuisi. Maailmassa tapahtuu kauheita asioita, ja useimmat kohtaavat henkilökohtaisessa elämässäänkin isoja kriisejä. On luonnollista, että se järkyttää, eikä sitä Kallion mielestä tarvitse peitellä.

Sellaisiakin ihmisiä toki on, jotka eivät koskaan menetä mielenrauhaansa. He voivat vaikka pilkkoa ruumista täysin tyyninä.

– Heitä kutsutaan psykopaateiksi, Kallio muistuttaa.

Innokkaana uimarina hän vertaa mielenrauhaa mereen. Se on hänen mukaansa pohjavesi, kirkas ja rauhallinen, jonka päällä aallot loiskivat.

– Elämässä on kauheita asioita, jotka vaativat suremista, luopumista, vihaa ja käsittelemistä. Toipuminen vie yleensä enemmän aikaa kuin tahtoisimme ajatella. Vaikka vaikeat kokemukset eivät katoa, niiden kanssa on mahdollista päästä sovintoon.

Kaunistelua Kallio välttää. Kaikki ihmiset eivät koe mielenrauhaa koskaan.

– Aina aika ei riitä sen löytämiseen. Jotkut meistä taistelevat loppuun asti.